Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Valtava pää ilmestyi pintaan parin metrin päässä” – uutuuskirja kertoo Tapio Lehtisen hurjasta purjehduksesta maailman ympäri

Helsingin Sanomien urheilutoimittajan Ari Pusan kirjoittama uutuuskirja Yksin seitsemällä merellä kertoo värikkäällä tavalla Lehtisen tuskien taipaleesta maapallon ympäri Golden Globe Race -kilpailussa. Samalla se kertoo sisusta ja päättäväisyydestä, jota Lehtinen osoitti, kun monet vastoinkäymiset pidensivät hänen purjehdustaan. Ensimmäisessä Golde Globe -yksinpurjehduksessa 1968–1969 maaliin pääsi ainoastaan yksi purjehtija, englantilainen Sir Robin Knox-Johnston . Heinäkuussa 2018 alkanut ja keväällä 2019 päättynyt toinen GGR vietiin läpi samalla, 50 vuoden takaisella purjehdustekniikalla, mikä tarkoitti muun muassa navigointia sekstantin ja taivaankappaleiden avulla. Haaksirikkoja Valtamerten ankarat olosuhteet harvensivat kilpailijakaartia rajusti tälläkin kerralla, ja 18 purjehtijasta perille lähtö- ja maalisatamaan Ranskan Les Sables d’Olonneen pääsi vain viisi purjehtijaa. Kisa eteni haaksirikosta toiseen. Esimerkiksi kolmantena olleen intialaisen Abhilas Tomyn vene pyörähti murtuvassa aallossa ympäri. Hän menetti Eteläisen valtameren myrskyssä mastonsa, aalto kaatoi veneen kyljelleen ja heitti hänet mesaanimastoon. Kun vene nousi pystyyn, hän putosi mastosta puomin päälle ja loukkasi pahasti selkänsä. Onnettomuushetkellä tuulen nopeus oli 36 metriä sekunnissa. Seuraavana päivänä Tomyn veneestä saatiin lentokoneesta kuva. Veneen masto oli vedessä keulan eteläpuolella, ja purje toimii ajoankkurina. Aallot saattoivat olla lähes kolmekymmentä metriä korkeita. Noissa oloissa paleleva ja enemmän tai vähemmän märkä purjehtija käy peräänantamatonta kamppailua omasta ja veneensä selviytymisestä. Veneitä upposi, mutta kaikki purjehtijat selvisivät koettelemuksista hengissä. Hanhenkaulat Maaliin selvinneistä Lehtinen oli viides ja viimeinen, mutta sijoituksella ei lopulta ollut enää väliä. Se oli silti suomalaisen purjehdushistorian paras viides sija. Kokenut, nyt 62-vuotias helsinkiläinen valtameripurjehtija vietti merellä yhtäjaksoisesti 322 päivää, kun voittaja, ranskalainen Jean-Luc Van Den Heede käytti matkaan 211 päivää. Lehtisen lähes neljän kuukauden tappio johtui tehottoman pohjamyrkkymaalin takia veneeseen tarttuneista hanhenkauloista. Barnakkeleina tunnettu äyriäiskerrostuma hidasti 36-jalkaista S/Y Asteria-venettä ja heikensi sen ominaisuuksia, kuten kykyä nousta tuuleen. Vene eteni ikään kuin käsijarru päällä. – Se oli valtava pettymys. Ilman barnakkeleita olisin voinut kisata kärkisijoista, Lehtinen sanoo kirjassa. Hän vertaa tilannetta siihen, että Valtteri Bottas ajaisi formulaa talvirenkailla Brasiliassa. Haivaara GGR on maailman pisin yhtämittainen urheilukilpailu, ja sen spartalainen luonne viehättää Lehtistä. Siinä ollaan lähellä purjehduksen alkuperäistä sielua. Kilpailun aikana ei saanut käydä maissa kertaakaan, mikä tarkoitti, että kaikki ruoka ja juoma oli kuljetettava mukana. Samalla se rajoitti mahdollisuuksia äyriäisten irrottamiseen. Joitakin yrityksiä Lehtinen kuitenkin teki. Ennen vaarallisen Kap Hornin kiertämistä hän oli kiinnittämässä uimatikkaita veneen kylkeen, kun veneen alta työntyi esiin ison hain pää. Se jäi metrin päähän tikkaista. – Nykäisin tikkaat ylös vedestä – niitä et syö! Sillä sekunnilla uimahaluni katoavat. Valaat tulevat Skopbank of Finland -veneen vahtipäällikkönä Whitbread-maailmanympärikisaan 1981–82 osallistuneen Lehtisen havaintojen mukaan lintujen ja merenelävien määrät ovat valtamerillä pienentyneet. Silti niistä riitti hänelle seurattavaa. – Kun tähdet tulivat näkyviin, kuulin voimakkaan huokauksen veneen takana leen puolella. Kun käännyn ääntä kohti, näin vedessä pitkän selän noin seitsemänkymmenen metrin päässä Asterian takana. Kaskelotti ui samaan suuntaan veneen kanssa. Lehtinen kertoo kirjassa. – Pian kuulin toisen valaan puhalluksen samassa suunnassa, ehkä sata metriä kauempana. Kun ensimmäinen valas oli rinnallamme parinkymmenen metrin päässä, sen selkä painuu veden alle ja kulmikas pää nousee pinnalle. Aivan kuin se olisi halunnut katsoa, miltä barnakkelien peittämä pieni esine näyttää vedenpinnan yläpuolella. – Ajatukset pyörivät päässäni. Ovatko kaskelotit ystävällisiä vai aggressiivisia? Minusta kaikki meren elävät ovat ystävällisiä. Jopa hait, vaikken halua asettaa niiden ystävällisyyttä koetukselle. Sydän hakkasi Lopulta valaat tulivat aivan veneen viereen, uivat sen ympäri ja sukelsivat sen alitse. Lehtisen arvio ystävällisyydestä piti paikkansa. – Valtava pää ilmestyy veden pintaan parin metrin etäisyydellä Asterian kyljestä, yhtä hallitusti ja kauniisti kuin sukellus Asterian alta. Pää ei nouse vedestä korkealle kohinalla vaan hiljaa kuin sanoakseen ystävällisesti ”hei". Sitten se katoaa jälleen. – Sydämeni hakkasi, mikä henkeäsalpaava kokemus! Albatrosseja yksinäinen purjehtija olisi voinut katsella loputtomiin. – Minulle elinikäinen addiktio ja intohimo purjehdukseen perustuu vapauden illuusioon. Albatrossit lisäävät kolmannen dimension tuohon liikkumisen vapauteen, kun ne kauniisti ja näennäisen vaivattomasti liitävät majesteettisten aaltojen yli siipien kärkien viistäessä murtuvien aaltojen kuohuja. Radioamatöörit Barnakkelien lisäksi Lehtisen kiusana olivat vastatuulet, joihin hän epäonnekseen joutui muita kilpailijoita useammin jäätyään heistä jälkeen, sekä monet tekniset ongelmat. Ne johtuivat paljolti kiireestä, jolla 52 vuotta vanha Asteria, Benello Gaia 36, rakennettiin uudestaan kilpailua varten. Vene valmistui starttikelpoiseksi kaoottisella aikataululla, mutta loistavasti toimineen tiimin yhteisellä ponnistuksella. Kaikki digitaali- ja satelliittitekniikka oli kielletty lukuun ottamatta turvavarusteita, hätätilanteita ja yhteydenpitoa järjestäjiin, mutta yhteyden pitämistä radioamatööreihin ei rajattu. Lehtinen saikin apua moniin pulmiinsa suomalaisilta radioamatööreiltä. Tästä jutusta Aamulehden tilaaja voi lukea Lehtisen ja Hannu Hollménin ystävyydestä . Rauhallisiakin hetkiä merille mahtui. Silloin Lehtinen kuunteli musiikkia C-kaseteilta ja luki kirjoja, muun muassa arvostamansa Erik Tawaststjernan kirjoittaman Jean Sibeliuksen viisiosaisen elämäkerran. Uusia kisoja – Barnakkelit tekivät minusta kilpailussa valtameripurjehduksen Eddie Edwardsin , mutta antoivat samalla syyn lähteä uudelleen, Tapio Lehtinen sanoo kirjassa. Lehtinen ja Asteria purjehtivat jälleen Golden Globe -kilpailussa vuonna 2022. Sen jälkeen hän lähtee kipparina uudelle maailmanympäripurjehdukselle: Ocean Globe Race 2023 on Whitbreadin 50-vuotisjuhlakilpailu. Suomalaisväriä nähdään valtamerillä jo aiemmin, kun Ari Huusela starttaa ensi marraskuussa Vendée Globe -yksinpurjehdukseen maailman ympäri. Kilpailu poikkeaa GGR:n alkukantaisesta luonteesta suuresti, sillä se ajetaan IMOCA-veneillä yksinpurjehduksen kuninkuusluokassa. Pusan ja Lehtisen kirja on mukaansatempaavaa ja upeilla valokuvilla höystettyä luettavaa. Maakrapujen kannattaa aloittaa teoksen lopusta, jossa avataan lokikirjan otteissa runsaasti viljeltyä purjehdussanastoa. Lähde: Yksin seitsemällä merellä (Docendo)