Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sebastian Siukonen vertasi työelämää kymmenotteluun – Syntyi kirja, joka kertoo, oletko herkkä ja tehokas pika-aituri vai jalat hapoilla ulvova susi

–Tämä on minulle paikkana kuin toinen olohuone, entinen kymmenottelija Sebastian Siukonen sanoo Harjun kentällä Jyväskylässä. Siukonen, 49, on vuodattanut Harjulle paljon hikeä ja kyyneleitä. Kymmenottelu on raastava yleisurheilulaji, jossa urheilijan mieliala vaihtelee kahden päivän aikana euforiasta tuskaan. – Viimeisellä sadalla metrillä sudet ulvovat. Ne ulvovat sielujensa syövereistä, Siukonen kuvaa ottelun päätöslajia 1 500 metrin juoksua. Siukosen oma ”sudenulvonta” päättyi akillesjänteen katkeamiseen vuonna 1998. Sen jälkeen hän ei enää palannut kilpakentille, mutta uran loppuminen jätti arven. Ei tämän näin pitänyt päättyä. – Urheilu-ura vähän kuin lipsahti taakse, kun oli pakko lopettaa. Minua jäi vaivaamaan, että urheiluvaihe pitäisi käydä vielä jollain tavalla läpi. Nyt oli sen aika, Siukonen sanoo. Työelämän murros ottelulajien kautta Ikään kuin päättyneen urheilu-uran testamenttina Siukoselta ilmestyi tänä koronakeväänä kirja Elämäni ottelu – urheilijan tien ja työelämän yhteiset pisteet (Basam Books). Kirjassa nykyinen johtajuusvalmentaja käy kymmenottelun lajien kautta läpi työelämän murrosta. Miten voisimme ymmärtää paremmin johtajuuden ja yhteistyön muotojen radikaalia muutosta? Siirtymä vanhan liiton valmentajasta, esimiehestä tai johtajasta keskustelevaan ja osallistavaan johtajuuteen ei ole aina helppo tie. – Miten tulla ilman maskeja ihmisten luokse? Vaatii kovaa kanttia, hyvää itsetuntemusta ja tervettä itsetuntoa myöntää olevansa väärässä tai pyytää apua tai anteeksi. Kaikista valmentajista tai johtajista ei tähän ole, Siukonen summaa. Hän sanoo, että valmennuksessa ollaan menossa selkeästi parempaan ja modernimpaan suuntaan. – Norsuluutornijohtamisen, huutamisen ja kesäteatterin kaltaisten työyhteisönäytelmien aika alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, hyvä niin. Urheilun jälkeen Siukonen kouluttautui ammattivalmentajaksi, opettajaksi ja liikuntatieteen maisteriksi. Hän oli pitkään töissä vakuutusyhtiössä työhyvinvoinnin, henkilöstön ja liiketoiminnan johtajana. Nyt hän on ollut vuoden valmentajana ja organisaation kehittäjänä jyväskyläläisessä Humap-yrityksessä, joka on digitaalisen yhteistyökulttuurin rakentaja ja yhteisöllisen oppimisen puolestapuhuja. Mutta palataan moniotteluun. Sen sijaan, että kehitetään yhtä tai kahta ominaisuutta äärimmäiseen huippuunsa, kymmen- tai seitsenottelussa pitää olla monipuolinen ja monitaitoinen. Mikäli heittolajit olisivat luonnistuneet hieman paremmin, Siukonen olisi saattanut olla 7 700 pisteen ottelija. Heikot kuula-, kiekko- ja keihästulokset jättivät ennätyksen 7 438 pisteeseen. Se syntyi Euroopan cupin Superliigassa Lyonissa vuonna 1994. Siukoselle tulee vieläkin kylmät väreet, kun hän muistelee tuota ottelua. Suomen joukkueen muut jäsenet olivat Petri Keskitalo (ennätys 8 318), Jarkko Finni (7 843) ja Pekka Lahtinen (7 534). – Superliigan ottelu oli minulle täyttymys. Olin arvokisavoittajien ja Euroopan parhaiden kanssa samalla radalla. Koin sen, mitä olin urheilijan lähtenyt hakemaan, Siukonen sanoo, kun aurinko paistaa Harjun katsomoon. Nyt on sopiva hetki aloittaa matka kymmenottelun syvimpään olemuksen Siukosen kanssa. Oppaanamme on Elämäni ottelu . Ensimmäinen laji: 100 metriä Satasen juoksu on virittämisen taidetta. Viritystä seuraa lähtö, kiihdytys, maksimivauhti ja loppuvaihe. Radalla juoksun voittaa yleensä se, jonka vauhti hidastuu lopussa vähiten. – Vertauskuvallisesti sadan metrin juoksu on kuin koko elämä. Lopussa tulee toivottavasti viisastumisen vaihe ja seesteinen elämän rytmisyyden ymmärrys. Se on tehon ja rentouden säätelyä, Siukonen sanoo. Työelämässä sata metriä on ennakkoon tiedossa oleva työ, jolla on tavoite, pelisäännöt ja oman valmentajan tai esimiehen tuki. Siukosen ennätys satasella oli 10,88 sekuntia. Sen hän juoksi 2,6 metrin myötätuulessa. Ottelussa ennätyskelpoisuuden tuuliraja on neljä metriä sekunnissa. Toinen laji: pituushyppy Pituushyppy on luontainen jatke sataselle. Mitä nopeammin urheilija tulee lankulle, sitä pitemmälle hän yleensä hyppää. – Pituus on rytmin, tempon, rentouden ja voimansuuntauksen taidetta. Miten työssä pystyy johdattamaan itseään ja muita? Ymmärrys erilaisten työvaiheiden rytmiikasta ja vaatimuksista, Siukonen sanoo. Siukosen pisin leiskautus ottelukisassa on 7 metriä ja 20 senttiä. Kolmas laji: kuulantyöntö Kuulantyöntö näyttää yksinkertaiselta, mutta ei sitä ole. Työnnössä pitää lyhyessä ajassa tuottaa paljon tehoa ja voimaa. Siukonen oli heikko kuulassa: 13 metriä ja 6 senttiä. Painonnostossa ja kuulantyönnössä on mitattu suurimmat ihmisen tuottamat voimatehot. Äärimmäisessä tehossa yhdistyy alkukantaisuus ja jaettu äly. Se on kuin kontrolloitu raivari. – Työelämässä voiman ja energian suuntausta määrittävät pitkälti joukkueessa vallitseva luottamus, vuorovaikutussuhteet ja ajoitukset. Miten tuottaa suurin teho yhtenä hetkenä, Siukonen sanoo. Neljäs laji: korkeushyppy Korkeushypystä Siukonen löytää hyvän metaforan, vertauskuvan. Riman korottaminen on samalla pyrkimys ylöspäin elämässä. – Luonteen kehittymisen paikka. Jos pelkää, hyppy epäonnistuu, kuvaa Siukonen, joka hyppäsi korkeutta 198 senttiä. Viides laji: 400 metriä Ratakierros, varttimaili on matka itsetuntemukseen. Se oli Siukoselle toiseksi pahin laji, mutta myös haastava ja opettava. – Miten elää tilanteen ja pahan olon kanssa, kun tietää, että sattuu, eikä tunnu hyvältä. Ensin lähdetään rohkeasti, sitten nautitaan takasuoralla, mutta moukarihäkin takana alkaa hiipuva tuska. Lopun runttaa menemään, Siukonen kertoo. Matkan varrella ihminen löytää itsestään eläimellisiä piirteitä. Loppusuoralla hän ei enää viisastele vaan muuttuu ajattelevasta ihmisestä eläimeksi. On osoitettava kykyä suhtautua erilaisiin kuormitustilanteisiin. Kestettävä painetta, kun kaikki on pelissä. Siukosen ennätys 400 metrillä oli 49,82 sekuntia. Kuudes laji: 110 metrin aidat Ottelu jatkuu seuraavana päivänä. Huonosti nukutun yön jälkeen runneltu kroppa saa kyytiä vaativassa ja herkässä teholajissa. Matkalla on kymmenen aitaa – ajattelutavasta riippuen kymmenen mahdollisuutta tai kymmenen riskiä. – Tykkäsin eniten aidoista. Oli oltava samaan aikaan aggressiivisen tehokas ja herkkä. Jokainen aita piti ylittää nuollen, mutta vain ehjä juoksu takasi parhaan lopputuloksen. Ollaan hyvinvoinnin alkulähteillä. Siukosen aitaennätys oli 14,83 sekuntia. Seitsemäs laji: kiekonheitto Kiekko on poikkeuksellinen laji. Siinä tehdään ympyräliike, jossa on lyyrisyyttä ja runoutta. – Urani toisella valmentajall a Ari Pelanderill a oli tapana sanoa, että kiekonheitto on vanhojen viisaiden miesten laji. Rauhallinen ja laaja liike kiihtyy räväkkään loppuvetoon. Kiekonheitto opettaa oppimisen tärkeyttä. Sähäkän aitajuoksun jälkeen siirtyminen kiekkohäkkiin vaatii mielentilan muutosta. – Se tekee ottelusta tosi mielenkiintoisen, sanoo Siukonen, joka on singonnut limppua 39,22 metriä. Kahdeksas laji: seiväshyppy Seiväshyppy on riskinottoon ja rohkeuteen perustuva rämäpäälaji, jossa tärkeintä on luottaa itseensä ja valmentajaan. – Työelämässä ihminen kaipaa turvallista ympäristöä, mutta ymmärtääkö tai kykeneekö kvartaalirytmin sykkeessä ja jaksamisen äärirajoilla oleva esimies ja johtaja sitä tiiminsä kanssa rakentamaan? Rohkeat teot tarvitsevat rinnalleen turvallisuuden kokemuksen. Siukonen ylitti seipään varassa 480 senttiä. – Onnistuminen on taitolaji. Yhdeksäs laji: keihäänheitto Nyt ei olla Siukosen vahvuusalueella. Tulossa ollut SM-mitali vaihtui usein himmeämpään mitaliin, kun hän heitti keihästä vain 55,48 metriä. Monta Suomen mestaruutta samaan aikaan vienyt Mikko Valle ratkaisi voiton yleensä juuri keihäässä, jota hän heitti parhaimmillaan yli 76 metriä. – Keihäs oli minulle kaikista vaikein laji. Se oli tuskallista mutta kiehtovaa. Ihminen on lajina selviytymisen mestari. Työn olisi hyvä olla mielekästä, oppivaa ja tavoitteellista. Kymmenes laji: 1 500 metriä Raastavan kaunis päätös ottelulla. Sudet ulvovat. – Joka kerta ennen juoksua minulle tuli tunne, että kyllä pitää olla tyhmä jätkä, kun taas olen täällä ja pannut itseni tällaiseen tilanteeseen. Perääntyminen ei ole vaihtoehto. Nyt mitataan tahtokestävyys. Siukonen juoksi matkan aikaan 4.25,63. Maaliin hän tuli läpi betoniseinän. – Loppu näyttää järkyttävältä, se ei ole kaunista. ”Oppiminen on kymmenottelun ytimessä” On yhteenvedon aika. Mitä ottelu sinulle antoi? – Draaman kaaret tekivät minusta ottelijan. Oli hieno tunne kannustaa muita ja kiertää ottelun jälkeen kenttää yhdessä muiden kanssa. Se on tosi kaunista ja opettavaista myös työelämää ajatellen. Oppiminen on kymmenottelun ytimessä, Siukonen sanoo. Elämäni ottelu alkaa olla ohi. Matka ja sen kasvutarina on samalla kunnianosoitus Siukosen omalle isälle. Monipuolisena ja ahkerana urheilutietokirjailijana tunnettu Markku Siukonen kuoli toukokuussa 2016. – Oli erilainen fiilis seurata urheilua, kun oma poika urheili. Kestin katsoa, vaikka jännitti, Markku Siukonen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa keväällä 2014. Nyt Sebastian Siukonen vastaavasti jännittää, kun oma 19-vuotias Oosa -tytär hyppää seivästä. Hän ylitti talvella hallissa 350 senttiä ja urheilee Jyväskylän Kenttäurheilijoissa Tanja Niemen treeniryhmässä. Millä silmällä isä seuraa oma tyttärensä urheilua? – On mahtavaa, että Oosa on löytänyt terveen ja liikunnallisen elämäntavan. Minä tuen parhaani mukaan, jos hän sitä haluaa. Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä tarina sitten vie, Sebastian Siukonen sanoo Harjun seiväshyppypaikalla.