Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ervin Latimerista olisi voinut tulla koripalloilija – nyt hän on vuoden nuori suunnittelija, joka ravistelee Suomen muodin rakenteita

Aihe on vanha ja jotenkin silti uusi: kenelle muotia tehdään? Ketkä näkyvät muotikuvissa? Entä kuka on kameran takana? Kuka saa palkkaa? Näitä asioita pohtii vuoden nuoreksi suunnittelijaksi valittu Ervin Latimer . Suomessa osataan puhua muotoilusta tai arkkitehtuurista, mutta muodista keskustellaan vähän, Latimer sanoo. Nyt alalla kuitenkin ravistellaan rakenteita: mitä se merkitsee, että kuka on kuvannut muotikuvat, kenen päällä vaatteet ovat, millaisia ne vaatteet ovat ja mistä vaatesuunnittelija on hakenut ideoita. – Miksi sillä on merkitystä, että Marimekolla on kampanjoissa mustia malleja? Miksi sillä on merkitystä, että näemme muotikuvastossa erilaisia kehoja? Kuka on mukana ja kenet on rajattu pois? Latimer kiteyttää. Suomessa muotikuvissa on jo jonkin verran muitakin kuin langanlaihoja ihmisiä, Latimer arvioi, mutta kuvien ihmiset ovat yhä kovin valkoisia. Mukana saattaa olla yksi tai kaksi ihmistä, joiden etninen tausta on jokin muu. Se tuntuu usein brändäysharjoitukselta: muotimerkit ovat ymmärtäneet, että on outoa mainostaa yksinomaan valkoisilla kasvoilla. – Minun on vaikeaa aplodeerata jos lähtötaso on nolla ja nyt mustia kasvoja on yksi tai kaksi, Latimer sanoo. – Milloin päästään sille tasolle, että se tuntuu luonnolliselta? Tänä syksynä mainoskampanjoissa ja lehtien kansissa näkyvät Black Lives Matter -keväänä tehdyt sisällöt. Lehtihyllyllä suomalaiset naisten- ja muotilehdet ovat yleensä valkoisten kasvojen meri, mutta uusimman Glorian kannessa poseeraa koripalloilija Awak Kuier . – Jos aloitat nyt, tärkein kysymys on, että mitä tapahtuu seuraavaksi, Latimer sanoo. Yksi musta ruutu Instagramissa tai yksi musta ihminen kannessa ei riitä. Se on muutoksella flirttailua, ja nyt tarvitaan sitoutumista. – Me ollaan täällä edelleen, ei vaan sen yhden kevään ajan. "Iso merkki potentiaalista" Latimer valmistunee tänä syksynä Aalto-yliopiston muodin osastolta. Hän on kuitenkin ehtinyt jo kerätä kannuksia ulkomailla. Vuoden ajan hän ensin teki harjoittelun ja sitten työskenteli suunnittelijana nousukiidossa olevalla Alyx-merkillä Italiassa. Alyx yhdistää katumuodin estetiikan luksusmateriaaleihin, ja sen vaatteita käyttävät muun muassa Kanye Westin ja Bella Hadidin kaltaiset muotivaikuttajat. – Ervin palkattiin suoraan Aallon muotinäytöksestä Alyxille, kertoo Aallossa muodin lehtorina toiminut Tuomas Laitinen . Nykyään Laitinen opettaa Parsons-koulussa Pariisissa. – Alyxin Matthew Williams , Givenchyn uusi taiteellinen johtaja, valitsi hänet henkilökohtaisesti. Se on varmaan jo aika iso merkki potentiaalista. – Ervinillä on käsitys sekä tuotteesta että tarinasta tuotteen takana, ja hän osaa viestiä sen, mikä on harvoin suomalaisille helppoa, Laitinen kuvailee. Alyx oli muotimerkkinä juuri lähdössä lentoon. – Kaikilla oli sellainen olo, että raketin sytytyslanka palaa, Latimer sanoo. Töitä paiskittiin pienellä tiimillä ja lujasti. Latimerinkin työviikot olivat vähintään 55-tuntisia ja muotiviikkojen aikaan pahimmillaan 130-tuntisia. Työ oli inspiroivaa ja opettavaista, mutta myös raskasta. Latimer siirtyi Italiasta lähemmäs kotia, nosteessa olleen kööpenhaminalaisen Heliot Emil -merkin pääsuunnittelijaksi. Vuonna 2017 perustettu merkki edustaa tummanpuhuvaa scifi- ja street-estetiikkaa. Työ Heliot Emilillä ei vastannut odotuksia. Siellä oli nuoren brändin haasteita, Latimer muotoilee. Merkin perustajien ja Latimerin työskentelyfilosofia eivät myöskään tuntuneet osuvan yhteen. Poimitaanko vain netistä trendikkäitä juttuja vai luodaanko omaa? Latimerille, kuten monille Aalto-yliopiston kouluttamille suunnittelijoille, tärkeää on se, mistä vaate kertoo. – Tuntui, että tätä tämä työ nyt on Insta- ja Tiktok-aikana. Latimer palasi mieluummin Helsinkiin. Sukupuoleton muoti Miten Ervin Latimerista tuli muotisuunnittelija? – Monilla suunnittelijoilla on se stereotyyppinen tarina, jossa selattiin nuorena äidin Vogueja , mutta mulla ei ole sitä, Latimer sanoo. Suomalaisäidin ja amerikkalaisen koripalloilijaisän 190-senttinen poika pelasi koripalloa, kunnes piti päättää, yrittääkö siitä tehdä ammatin. Muoti, myyminen ja yrittäjyys kiinnostivat enemmän, joten Latimer päätyi opiskelemaan vaatetusalaa Metropoliaan. Tavoitteena oli työskennellä muodin parissa kaupallisella puolella. Opintoihin kuuluneet suunnittelutehtävät kuitenkin veivät mennessään. Vuoden nuori suunnittelija -kilpailuun Latimer teki malliston, joka edustaa sitä ajattelua, jota hän näkisi muotimaailmassa mielellään enemmänkin. Mallisto koostuu kahdesta asusta, joissa on käytetty stereotyyppisten miesten ja naisten vaatteiden elementtejä. Niistä voi kuitenkin koota itselleen omannäköisensä kokonaisuuden. Ei siis vain pukua miehille, mekkoa naisille, vaan eräänlainen skaala, josta voi etsiä itselleen sopivan kohdan. – Operoin miesten muodin sateenvarjon alla, mutta suunnittelemieni vaatteiden käyttäjän sukupuolen kokemuksella ei ole väliä, Latimer sanoo. – Ideaalitilanteessa emme huolehtisi, onko vaate naisten vai miesten. Ajatus on ajankohtainen. Vastaavaa sukupuoletonta ajattelua harjoittaa Suomessa esimerkiksi Niina ja Timo Leskelän merkki Nomen Nescio, joka on huomioitu Vogueta myöten. Chanel teki unisex-käsilaukun, ja Francesco Russo tekee korkokenkiä myös miehille. Ervin Latimerin mallisto on kuvattu mallikaartin yllä, joka edustaa eri ihonvärejä, sukupuolia sekä kehotyyppejä. Malleina nähtiin muun muassa Caroline Suinner ja Kelet Ali. – Minulle on normaalia, että muotikuvissa on sen näköisiä ihmisiä, Latimer sanoo. Tavoite on, ettei kukaan muukaan kiinnittäisi siihen huomiota. Suomessa suomalaisuus on totuttu näkemään suhteellisen kapeasti, Latimer sanoo. Siksi mallisto on tarkoituksella kuvattu metsässä – suomalaisen muotikuvan kliseitä. – Haluan viestiä, että myös tämä on suomalaisuutta isolla ässällä. Se pitää nyt viimeistään ymmärtää tai hyväksyä. Tämä on ihan yhtä suomalaista kuin Elovena. Lisäksi taustatiimiin kuului 12 rodullistettua ihmistä – eri kokoisia ja eri sukupuolta ja seksuaalista suuntausta edustavia. Kuvat otti Hayley Lê , meikeistä vastasi Keiku Borgström ja hiuksista Meron Laine. – Jos minun onnistui koota tällainen tiimi vaivattomasti, miksei se onnistu suomalaisilta muotimerkeiltä ja -lehdiltä? Latimer kysyy. Mukaan ottavaa muotia Alkusyksyn toinen hanke on ollut sisustuskankaita tuottavan Vallilan kanssa tehty kierrätysmallisto, jonka Latimer suunnitteli Vallilan arkistokankaista. Pakkojen joukosta käyttöön valikoitui Howard Smithin suunnittelemia kankaita. Nyt Fiskarsissa asuva 92-vuotias Smith saapui Suomeen 1960-luvulla – puolivahingossa niin kuin Latimerinkin isä. Latimerille Smithin tuotanto oli yllätys. – Isäni näköisiä tyyppejä on ollut suunnittelemassa täällä jo ennen kun minun isäni tuli tänne! En voinut ymmärtää, että miten minä en ole nähnyt näitä aikaisemmin, kun googlaan aina kaikkea. Projektista tuli Latimerille yllättävän henkilökohtainen. Takista, housuista ja kasseista koostuva pieni mallisto on kunnianosoitus Smithille ja mahdollisuus tehdä hänen työtään tunnetuksi. Tämä on lämmittelyä. Latimer haluaa, että hänellä on parin vuoden päästä oma merkki. Sen kanssa hän saisi tehdä asiat niin kuin hän itse haluaa ja ajaa niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. – En koe, että varsinkaan Euroopassa on kovinkaan monta muuta merkkiä, joissa voisin muodin avulla keskustella niistä asioista joista haluan: ruskeudesta, queernessistä ja maskuliinisuuden moninaisuudesta, Latimer pohtii. – Unelmoin siitä, että marginalisoidut kehot, sukupuolen moninaisuus ja aito inklusiivisuus on jonain päivänä normi miestenvaatetuksessa ja meidän alallamme. Latimer löytää sopivan vertauskuvan vogue-tanssikulttuurista: – Brändi tulee olemaan kuin voguetalo, jonka sisällä me, jotka ollaan marginaalissa, voidaan tehdä omat sääntömme ja juuri sitä, mitä me haluamme.