Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Suomen hallitus on siirtymässä millenniaalien käsiin – Työelämää uusi sukupolvi on jo muuttanut: mitä tapahtuu politiikalle?

Li Andersson (vas.), 32. Katri Kulmuni (kesk.), 32. Maria Ohisalo (vihr.), 34. Ja lisäksi mahdollisesti Sanna Marin (sd.), 34, tai Antti Lindtman , 37 (sd.). Jos sdp:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n muodostama hallitusviisikko jatkaa nykyisellään ja kaavailut uuden pääministerin nimestä pitävät, jatkossa hallituspuolueiden kärkikasvoista vain rkp:n Anna-Maja Henriksson , 55, on selkeästi vanhempi. Politiikassa on tapahtunut todellinen sukupolvenvaihdos. Suomi näyttää siirtyneen millenniaalien käsiin. Myös y-sukupolveksi kutsutulla ryhmällä tarkoitetaan 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välisenä aikana syntyneitä. Kulmuni ja Andersson ovat syntyneet vuonna 1987, Marin ja Ohisalo vuonna 1985 ja Lindtman vuonna 1982. Työelämässä on jo pitkään keskusteltu siitä, miten millenniaalit eroavat aiemmista sukupolvista ja huomattu, että vanhat lainalaisuudet eivät enää välttämättä pidä. Millenniaalien kerrotaan arvostavan työelämässä aiempia sukupolvia enemmän esimerkiksi avoimuutta, muutosvalmiutta, vuorovaikutusta sekä etenkin työn merkityksellisyyttä. He ovat valmiita myös haastamaan itseään – sekä muita. Odotukset voivat olla hyvinkin korkeita. Työelämässä ei välttämättä olla enää samalla tavalla kiinnittyneitä yhteen työpaikkaan kuin joskus ennen. Lama-aikana kasvaneet ymmärtävät, ettei pysyviä eläkevirkoja enää ole. Vain muutos on pysyvää. Millenniaalit ovat kasvaneet netin loputtomien tietolähteiden äärellä. He ovat tottuneet kyseenalaistamaan ja tuomaan näkemyksensä esiin. Toisaalta millenniaalitkin arvostavat vahvaa johtajuutta, jos se inspiroi heitä ja johtaja on oman alansa edelläkävijä. Esimerkiksi esihenkilöihin kohdistuvat odotukset ovat korkealla. Menneen maailman tavat eivät välttämättä millenniaaleja innosta, hierarkiat saatetaan kyseenalaistaa tai niillä ei enää ole niin paljon merkitystä kuin joitakin vuosia sitten. Jos millenniaaleja haluaa johtaa, parhaat keinot voivat löytyä mentoroivasta tai valmentavasta johtamisesta. Mutta mitä tämä tarkoittaa politiikassa? Se on ainakin todennäköistä, että konflikteilta ei vältytä sukupolvien välillä. Millenniaalit saattavat tarkastella maailmaa eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Kova palo muutosten tekemiseen voi uhata perinteitä. Hyvääkin voi olla luvassa. Mitä avoimempaa ja keskustelevampaa politiikka olisi, sen parempi. On myös hyvä, jos löytyy tarvittaessa rohkeutta tehdä vaikka kompromisseja. Ehdottomuus ei aina johda parhaaseen lopputulokseen. Helpolla hallituksen tai ylipäätään politiikan nuorempi siipi ei varmasti pääse. Esimerkiksi nyt hallituskriisin aikana on käyty keskustelua siitä, kuinka paljon konkaripoliitikot ohjaavat tapahtumia taustalla. Sätkynukkepuheet saattavat kuitenkin liittyä myös siihen, että vanhempi sukupolvi haluaa näin vahvistaa omaa merkitystään. Ei ehkä luoteta siihen, että nuoremmat pärjäävät. Tai välttämättä halutakaan luottaa. Parasta on, jos vanhat ja nuoret pystyvät tekemään yhteistyötä toistensa vahvuuksia. Työelämässä millenniaalit ovat pystyneet haastamaan konkareita ja luomaan uudenlaista kulttuuria. Lähivuosina se on mahdollista myös politiikassa. Kirjoittaja on Aamulehden uutisista vastaava toimituspäällikkö.