Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Jos lapsen koulupolkua leimaavat haasteet, epäonnistumiset ja kiusaaminen, miksi pitäisi lisätä sitä mikä ei toimi?”

Koulupudokkuuden ja syrjäytymisen syyt ovat moninaisia, joten erilaisia toimenpiteitä tarvitaan. Taustalla voi olla elämänhallinnan ongelmia, rankka koulukiusaaminen, mielenterveyden häiriöitä, päihteitä, selkiytymättömät koulutustoiveet, motivaation puute tai koulutusvaihtoehtojen niukkuus, johon koulutuksen keskittäminen on johtanut. Väärä uravalinta johtaa yleensä keskeyttämiseen. Heikko koulumenestys voi olla seurausta edellisistä tai liittyä oppimisvaikeuksiin. Kaikissa perheissä ei ole voimia eikä kykyä tukea koulunkäyntiä. Mitään näistä pulmista lisävuodet eivät ratkaise. Poikkeusoloissa oppimiserot edelleen kasvavat. Sen sijaan, että oppivelvollisuutta lainsäädännöllä pidennetään, pitäisi puuttua erojen kaventamiseen ja räätälöityyn tukeen. Kuntaliiton mukaan oppivelvollisuuden pidentäminen toisi jopa 183 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset. Kustannustehokkaampaa ja inhimillisempää olisi keskittää resurssit niihin pudokkaisiin, joilla ei ole riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin. Jopa 11 prosentilla peruskoulun päättäneistä on niin huono lukutaito, että se estää jatko-opinnot ja työnsaannin. Lisävuodet eivät kompensoi niitä hukattuja vuosia, jolloin tukea olisi pitänyt saada. Syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa, joten perheiden varhainen tuki on huomattavasti tehokkaampaa kuin reagoivat toimenpiteet. Jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi aloittaa elämäänsä takamatkalta, pitäisi erityisesti riskivanhempien saada tukea. Huono-osaisuuden ylisukupolvinen kasautuminen on yhteiskuntamme kiperimpiä ongelmia. Kun perheen taloudelliset ja sosiaaliset resurssit ovat niukkoja ja voimavarat nuoren tukemiseen puutteellisia, ylimääräinen kouluvuosi ei tuo helpotusta. Varsinkin erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät usein ilman riittävää tukea. Tukea tarvitsevien määrä on kasvanut voimakkaasti. Esimerkiksi neuropsykiatriset poikkeavuudet (Adhd, autismin kirjo) ovat periytyviä, altistavat syrjäytymiselle ja kuluttavat voimavaroja. Varhainen tuki perheelle ehkäisee myös huostaanottoja perheissä, joissa ongelmat ovat kulminoituneet. Sijoitetuista lapsista 69 prosentilla on nepsy-diagnoosi. Nepsy-pulmat vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, vuorovaikutukseen, tunteiden säätelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Aistiherkkyydet ja oppimisen vaikeudet altistavat häiriökäyttäytymiselle. Avoimet oppimisympäristöt tuovat lisähaastetta ja koulunkäynnistä voi muodostua epäonnistumisten sarja. Jos koulupolkua leimaavat haasteet, epäonnistumiset ja kiusaaminen, miksi pitäisi lisätä sitä mikä ei toimi? Ei ole inhimillistä eikä nuoren etu, että hänet pakotetaan lisävuosille ilman toimenpiteitä oppimisen ja elämänhallinnan tueksi. Korona lisää oppimisen eriarvoisuutta. Resurssit on sen vuoksi keskitettävä koronakriisin kielteisten vaikutusten minimoimiseen, räätälöityyn etätukeen, jotta kaikki pysyisivät mukana. Kirjoittaja on kehittämispäällikkö/Opaste Pirkanmaan omaishoitajat Pioni ry:ssä.