Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

”Minulla on krapula, tuokaa minulle pitsaa” – Omituiset avunpyynnöt kuormittavat hätäkeskusta ja pelastajia, taustalla välinpitämättömyys

– Lumi painaa puun oksia, ilmoittaa soittaja. Pelastuslaitoksen pelastajat menevät paikalle ja potkaisevat kerran puun kylkeen. Lumi varisee alas, ja asia on hoidettu. Tässä yksi esimerkki tarpeettomista pyynnöistä, joita Pirkanmaan pelastuslaitos saa hoitaakseen. – Kyllä näitä on, sanoo Pirkanmaan pelastuslaitoksen palopäällikkö Jyrki Paunila ja kertoo, että runsaiden lumisateiden aikaan jotkut kansalaiset ovat sitä mieltä, että pelastuslaitoksen pitäisi tehdä lumityöt heidän pihallaan. Tampereen kaupungin ja pelastuslaitoksen omien palautesivujen kautta kansalaiset ideoivat pelastuslaitokselle moninaisia tehtäviä. On esimerkiksi ehdotettu, että on pelastuslaitoksen tehtävä puhdistaa Näsijärven rantaportaikot jäästä. ”Portsari ei päästä sisään” Turun hätäkeskuksen vuoromestarin Anne Pohjolan mukaan hätäkeskusta kuormittavat tarpeettomasti eritoten soitot, jotka johtuvat tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä tai alkoholinkäytöstä. –Luulen, että olen kaiken kuullut, kunnes taas yllätyn. Hän kertoo esimerkkejä. Soittaja käyttää hätäkeskusta numerotiedusteluna tai kysyy hätäkeskuksesta passin hausta. Isä tai äiti hätäilee, kun lapsen nenästä tulee hetken verta, lapsella on paha olo tai yskä. – Monet nuoret pyytävät ambulanssia apuun, koska heillä on haava sormessa tai varpaassa. Usein he suuttuvat, kun eivät saa tahtomaansa. Humalaiset soittavat, koska ovat kadottaneet kotiavaimensa tai koska portsari ei päästä heitä sisään ravintolaan. – Eräs nuori nainen soitti, valitti krapulaansa ja sanoi, että hänelle pitää tuoda pizzaa. Pohjolan mukaan myös heitä on paljon, jotka ilmoittavat 112:een, kun eivät saa puhelimella yhteyttä äitiinsä, veljeensä tai muuhun läheiseensä.  Poliisin pitäisi mennä tarkistamaan tilanne, vaikka omainen itse asuu lähettyvillä. –  Jotkut jopa valehtelevat olevansa kaukana, mutta puhelu paikantuu lähelle. Joskus näissä tilanteissa on kyse esimerkiksi siitä, ettei äiti tai muu omainen enää jaksa vastata päihtyneen läheisensä puheluihin. Perintöriidasta puhelu hätäkeskukseen Perintöriidatkin työllistävät hätäkeskusta. Anne Pohjola kertoo, että 112 saattaa saada puhelun, kun joku sukulaisista on mennyt perikunnan hallussa olevaan taloon. Poliisia vaaditaan paikalle. – Joskus sinne onkin pakko panna partio paikalle rauhoittamaan tilannetta. Pohjolan mukaan soittajat usein jo puhelun aluksi kertovat tietävänsä, ettei asia kuulu hätäkeskukselle, mutta soittavat silti. Näin sanoi esimerkiksi nainen, joka valitti, että taloyhtiön asukas on vuosia jättänyt lämmitystolpan johdon roikkumaan maahan. – Ohjeistimme ottamaan yhteyttä isännöitsijään. Pirkanmaan pelastuslaitoksen palopäällikkö Jyrki Paunila kertoo, että uutena turhiin tehtäviin ovat tulleet palovaroittimien piippaamisesta tulevat ilmoitukset. Hän korostaa, että hätäkeskukseen kuuluukin soittaa, jos kuulee palovaroittimen hälyttävän jossakin, mutta nykyään pelastuslaitokselle tehdään ilmoituksia myös palovaroittimista, jotka vain ilmoittavat piippauksillaan pariston loppumista. Jotkut eivät suostu pysähtymään onnettomuuspaikalle Palopäällikkö Jyrki Paunilan mukaan liikenteestä tulee nykyään paljon ilmoituksia, että jossakin on tapahtunut jotakin, mutta ohikulkija ei ole jäänyt selvittämään tilannetta, vaan soittanut vain 112:een. Kun pelastuslaitos sitten menee paikalle, siellä ei ole mitään. Vuoromestari Anne Pohjolan mukaan tyypillinen soitto liikenteestä on, että autoilija on nähnyt auton ojassa ja ilmoittaa siitä hätäkeskukseen, mutta ei suostu kääntymään takaisin mennäkseen katsomaan, onko autossa olevilla hätä. Soittaja katsoo, että on velvollisuutensa tehnyt ja on viranomaisten homma hoitaa asia. Toinen tyypillinen soitto tulee bussista: ”Ajoin bussilla ohi ja näin jotakin.” – Matkustaja voisi kommunikoida bussinkuljettajan kanssa ennen kuin soittaa meille. Todennäköisesti myös kuljettaja on nähnyt tilanteen, ja bussillakin on velvollisuus tarvittaessa pysähtyä onnettomuuspaikalle. Paljon on Pohjolan mukaan myös heitä, jotka luulevat, ettei moottoritielle saa pysähtyä edes onnettomuudessa auttaakseen. He soittavat 112:een ja jatkavat matkaansa. – Sitten on heitä, joille tulee kymmenen minuutin kuluttua kotona mieleen, että olikohan matkalla nähdyssä tilanteessa hätä. Tai jotka ilmoittavat, että ”auto seisoo tien laidassa”. Pohjola kertoo äskettäin tulleen soiton, jossa autoilija ilmoitti tiellä olevasta kivestä. – Tien kuntoon liittyvistä asioista pitää soittaa Tienkäyttäjän linjaan, ellei asia ole todella vaaraksi. Sorsa Tammerkoskessa, lokki oven edessä Kevään edetessä myös turhat eläintehtävät lisääntyvät. Pohjola kertoo, että äskettäin hätäkeskus sai puhelun, jossa soittaja kertoi lokin seisovan kerrostalon alaoven edessä. Soittajan mielestä linnulla oli jokin hätä ja paikalle olisi tarvittu poliisit. Palopäällikkö Jyrki Paunila ennustaa, että pelastuslaitos saa pian taas ilmoituksia Näsijärvellä kelluvista joutsenista, joiden kuntalaiset pelkäävät jäätyneen paikoilleen. Kun pelastuslaitos menee paikalle, yleensä linnut lähtevät lentoon. – Meille on ilmoitettu sorsasta Tampereen Tammerkoskessa ja lokinpoikasista Rongankadulla. Anne Pohjola sanoo, että pelastuslaitos tulee kyllä apuun, jos vaikkapa kissa, lintu tai lepakko on jumissa talon rakenteissa tai muualla. – Ensin pitää kuitenkin yrittää hoitaa tilanne itse. 5 000 turhaa tehtävää Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensihoidosta vastaava pelastuspäällikkö Matti Isotalo kertoo, että ensihoidolla on Pirkanmaalla noin 50 000 tehtävää vuodessa. Niistä 30–35 prosenttia on tehtäviä, joissa potilasta ei lähdetä kuljettamaan ensiapuun. Silti suurin osa näistä tehtävistä on tarpeellisia eli potilaan vointi on syytä tarkistaa. Tyystin turhia tehtävistä on 8–9 prosenttia eli noin 4  000–5 000 vuodessa. – Ensihoito on valmiudessa joka tapauksessa, joten siinä mielessä turhista hälytyksistä ei yleensä koidu vakavaa haittaa, mutta kun tarpeettomia hälytyksiä tulee vilkkaimpina aikoina, ne vievät voimavaroja muilta tehtäviltä. Kaupunkimainen elämäntapa näkyy Isotalon ja Paunilan mukaan turhia soittoja tulee etenkin suurista kaupungeista. He päättelevät tämän liittyvän siihen, että kaupungeissa ei ole naapuriapua saatavilla, kaupunkimainen elämäntapa haperruttaa omatoimisuutta eivätkä monet enää omista työkaluja ja välineitä, joilla suoriutuisivat tilanteista itse. –Muita palveluja on karsittu, moni palvelu maksaa eikä vapaaehtoisapua välttämättä ole tai eteen tulevat vastuukysymykset. Kun asukkaat haluaisivat esimerkiksi, että luistelurata jäädytettäisiin nyt heti, he muistavat, että pelastuslaitoksellahan on säiliöautoja. Ei malteta odottaa, että palveluntuottaja toimii omalla ajallaan, Paunila sanoo. Vuoromestari Anne Pohjolan mukaan myös ikäluokkien väliset erot näkyvät. Siinä, kun ikäihmiset yrittävät sammuttaa tulipaloa vain itse eivätkä hälytä apua, nuori sukupolvi ei osaa enää sammuttaa edes rasvapaloa.