Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Miniareenat kiinni kello 20 ja valot sammuksiin – Konsteja möykän hillitsemiseksi Tampereen liikuntapaikoilla pitää keksiä yhdessä asukkaiden kanssa

Lähiliikuntapaikkojen ja miniareenoiden melusta on käyty Aamulehdessä ja sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua. Pääasiallisesti keskustelu on liittynyt Tahmelassa sijaitsevan puiston yhteydessä olevaan liikuntapaikkaan ja siellä sijaitsevaan monitoimiareenaan, josta on poistettu melun takia korit. Samanlaista keskustelua on käyty myös Vehmaisten koulun pihalla olevan miniareenan osalta ja monen muun lähiliikuntapaikan meluhäiriöistä. Kyseessä on yksittäistä kenttää laajempi kysymys. Palvelun poisto, tässä tapauksessa Tahmelassa korien poisto, on viimeinen vaihtoehto. Tahmelan kohdalla oli käyty pitkällisiä kuulemisia kaupungin työntekijöiden, asukkaiden ja poliisin kanssa yhteistyössä. Asukaskuulemisen seurauksena kentälle tuotiin kyltti, joka kieltää sen käytön kello 22 jälkeen. Tällaisissa tilanteissa ei saa syyllistää yksittäisiä asukkaita, sillä melun ja häiriön kokeminen on yksilöllistä ja päivittäin jatkuva äänekäs metalliaitaan pompottelu ja potkiminen ja samaan aikaan tapahtuva musiikin soittaminen on asukkaille kohtuuton haitta. On selvää, että pelaaminen metallisissa miniareenoissa aiheuttaa asukkaille ikävää häiriötä iltaisin, öisin ja erityisesti kesällä. Keskustelu on syytä siirtää itse ongelmaan: Miksi käyttäjät eivät noudata miniareenoiden järjestyssääntöjä? Mitä tälle on tehtävissä? Ratkaisu ei mielestäni ole liikuntapaikkojen olosuhteiden heikentäminen, vaan kaupungin ja asukkaiden yhdessä etsimät ratkaisut häiriökäyttäytymisen estämiseksi. Kannustan ottamaan keskusteluun mukaan nuorisotoimen. Heillä on hyvä näkemys siitä, miten häiriköintiä voidaan estää. Nuorisovaltuusto voisi omassa kokouksessaan ottaa asian käsittelyyn. Haluan uskoa, että nuoriso ymmärtää, että meluaminen ja musiikin soitto liikuntapaikoilla johtaa niiden käytön heikentämiseen, kuten korien poistamiseen. Yhdessä asukkaiden kanssa taas voidaan miettiä erilaisia keinoja, jotka vähentävät meluhäiriötä, kuten pensaiden ja kaupunkivihreän istuttaminen lähitalojen ja kenttien väliin. Pohdinnassa tulisi olla myös asutusten lähellä olevien miniareenoiden käytön kieltäminen aiemmin esimerkiksi kello 20 tai 21. Myös valojen sammuttaminen areenoilta ajoissa on tärkeä toimenpide. Kun tarvittavat toimet on tehty, on tärkeää sopia jatkoseurannasta ja siitä, mihin asukkaat voivat häiriötilanteissa olla yhteydessä ja miten toimitaan, jos häiriöt eivät lopu. Tapaus Tahmela ja Vehmainen ovat osoittaneet, että on tarvetta laajemmalle kansalaiskeskustelulle siitä, miten lähiliikuntapaikkoja käytetään, mitä ongelmia niiden väärinkäytöstä seuraa ja miten nuorilla on vastuunsa niiden käyttämisessä. Asukkaiden meluhäiriköinti ei ole vastuullista lähiliikuntapaikan käyttöä, ja siitä seuraa pahimmillaan palvelun poistaminen, mikä ei ole kenenkään etu.