Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Stalinille puuhattiin patsasta Hämeenpuistoon ja Pirkkalaisveistosten tekijä ikuisti puhemies Maon

Joko kävitte tervehtimässä Hämeensillan patsaita? No hyvä, on siis sopiva hetki omistaa seuraavat kaksi minuuttia elämästämme patsaille. Patsailla on ihmeellisiä kykyjä. Katolisissa maissa ne vuotavat verta ja muuallakin saavat ihmiset vuotamaan kyyneliä. Patsaita juhlitaan, vihataan, kaadetaan ja näemmä myös kaivataan, kuten pari vuotta lomaillutta Suomen neitoa . Patsaat ovat niin merkittävä osa inhimillistä kulttuuria, että niille pitäisi – öh – pystyttää patsas. Mikäli tahtoo kurkistaa itselle oudon kaupungin sieluun, kannattaa katsastaa paikkakunnan patsaat. Ehdottomasti myös ne töhrityimmät. Neuvo pätee Tampereellakin. Viimeistään Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodeksi on syytä räätälöidä kiertoajelu patsaalta patsaalle. Retki patsasdraamoihin alkaa luontevasti Leinolasta. Siellä Tampereen valloitusta kiikaroi sisällissodan valkoinen kenraali Mannerheim . Laitaoikeistolainen kauppaneuvos Rafael Haarla ideoi 1930-luvulla patsaan paraatipaikalle ydinkeskustaan. Teos valmistui ripeästi, mutta joutui odottamaan paljastustaan seitsemäntoista pitkää vuotta. Tunteisiin on mennyt myös Tove Janssonin inhokki-isän Viktor Janssonin veistämä, Työväentalon suuntaan uhoava Vapaudenpatsas . Vasemmistonuorten mielestä sen paikka olisi ongelmapatsaille perustettavassa erikoispuistossa. Patsaillakin on suhdanteensa. Hämeenpuiston Minna Canth on viime vuosien nousija ja Kekkosta , Fordia ja Brezhneviä esittävä Etyk-veistos selkein laskija. Patsaskierroksella kuuluu kertoa myös toteutusta vaille jääneet patsasideat. Syvään unohdukseen on vajonnut Leninin ja Stalinin yhteispatsas, jota sodan jälkeen puuhattiin Lenin-museon kohdalle Hämeenpuistoon. Suunnittelukilpailu järjestettiin, mutta ehdotusten esteettinen taso lähenteli rikollista. Kunnon patsaskierroksella muistetaan mainita myös kuvanveistäjien huippuhetket ja mahalaskut. Hämeensillalla on ainakin kiinalaisturisteille kerrottava yhdestä Pirkkalaisveistosten luojan hämmentävästä aikaansaannoksesta. Kansallisveistäjä Wäinö Aaltonen haisteli 1950-luvulla tuulia ja ryhtyi Suomi–Kiina-seuran aktivistiksi. Seuran kunnianhimoisin hanke oli Pekingissä, Shanghaissa ja Kantonissa vuonna 1958 järjestetty suomalaisen taiteen näyttely. Aaltonen päätti nuolaista isäntiä ja veisti rintakuvan puhemies Mao Zedongista – varmuuden vuoksi hiukan malliaan nuorekkaamman ja solakamman. "Ei ole riittävän näköinen", ilmoittivat kiinalaiset, eikä pysti päässyt koskaan esille. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja