Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Sarjakuva-Finlandian voitti sisällissotaa käsittelevä Sisaret 1918 – tamperelainen taiteilija Emmi Nieminen: ”Sisällissota oli hirvittävä farssi”

Suomen viime vuoden paras sarjakuva kertoo sisällissodan naisista. Reetta Laitisen ideaan perustuva sarjakuvakokoelma Sisaret 1918 kertoo kymmenen vuoden 1918 sotaan osallistuneen naisen tarinan. Äänen antavat kymmenen tämän päivän sarjakuvataiteilijanaista, joista kaksi on tamperelaisia. Teos voitti perjantaina vuoden 2018 Sarjakuva-Finlandian. Reetta Laitinen sai ajatuksen työskennellessään Kansan Arkistossa, joka on Suomen vasemmistolaisen työväenliikkeen keskusarkisto. – Siellä sisällissodalta ei ole voinut oikein välttyä, Laitinen sanoo. Muistitietoon perustuvia tarinoita selatessaan Laitinen ajatteli, että niistä tulisi hyvä sarjakuva. Ajatus ei tullut täysin puun takaa, sillä Laitinen on itsekin piirtänyt noin 15 vuotta ja on Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja. – Päätin kuitenkin, etten viitsi alkaa tehdä itse koko hommaa vaan lähdin kyselemään tekijöitä. Aika pian meillä oli hyvä porukka kasassa. Projekti alkoi vuonna 2016. Lue lisää: ”Kallis, oi liian kallis on aatteemme voittokulku!” – Sisaret 1918 kuvaa, miten naiset ja lapset kokivat Suomen sisällissodan Ääni kuuluviin Kaikki piirtäjät ovat tarkoituksella naisia. Syynä on toisaalta tavoite tuoda esiin naisten ääntä ja tarinoita, toisaalta nostaa esiin suomalaisia, loistavia sarjakuvapiirtäjänaisia. – Sisällissodan naisista on vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana alettu puhua. Kun aloitin Kansan Arkistossa vuonna 2006, olin hämmästynyt naismuistelijoiden määrästä. Naiskaartilaisista ei silloin vielä puhuttu. Historia on edelleen miehistä, joten on hyvä että naisten ja muiden sukupuolien äänet pääsevät esille, Laitinen sanoo. Piirtäjät olivat Warda Ahmed , Mari Ahokoivu , Ainur Elmgren , Annukka Leppänen , Reetta Niemensivu , Emmi Nieminen , Elina Ovaskainen , Hannele Richert , Aino Sutinen ja Tiitu Takalo . Kuvitettavat tekstit valitsi Laitinen. Alun perin tarkoitus oli kuvittaa vain punaisten puolella olleiden naisten tarinoita. Piirtäjiltä tuli kuitenkin aloite myös valkoisten ottamisesta mukaan. – Se oli hyvä ratkaisu. Muita kriteereitä olivat alkuperäistekstin pituus ja kiinnostavuus. Halusin myös erilaisia rooleja ja naisia eri puolilta Suomea, ei vain Tampereelta tai Kymenlaakson naiskaarista. Valkoisten tarinat ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Mukana on myös kahden lapsen tarinat. Mitä voi piirtää? Tamperelainen Emmi Nieminen on yksi kirjan taiteilijoista. Hän kuvitti Mandi Mäen tarinan. – Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä se oli kirjoitettu käsin heti tapahtumien jälkeen. Tarinasta huokui, miten älykäs ihminen Mandi oli, ja miten hänen sydämensä särkyi sodan seurauksena, Nieminen kertoo. Mandi toisaalta rakastui työväenliikkeen aatteeseen, mutta sai pettyä siihen katkerasti viimeistään sodan jälkeen Hennalan vankileirillä. Kuten Mandin, myös muut kirjan muistelot ovat selvinneiden kertomuksia – ammutut eivät päässeet muistelemaan. Vaikka sisällissota oli raaka ja kansakuntaa repinyt tapahtuma ja myös muistelmat sisälsivät runsaasti väkivaltaa, työryhmä mietti tarkkaan, mitä tapahtumista voi näyttää. – Mandi näki ikätovereidensa ja sanitaarisisarkollegoidensa kaatuvan. En kuitenkaan halunnut piirtää sitä suoraan. Päätimme työryhmän kanssa, että haluamme pysyä kaukana hyväksikäytöstä ja liiasta väkivallasta. Niemisellä ei ollut ennen työhön ryhtymistään hajuakaan, millaista nuorten naisten elämä sata vuotta sitten oli. Onneksi kirjan tekijät saivat apua Vapriikista ja sen kuva-arkistosta. – Kävimme läpi esimerkiksi sitä, millaisia aseita silloin oli käytössä ja millaisia ihmisiä sisällissotaan osallistuneet naiset olivat. He olivat itse asiassa hyvin nuoria, Mandikin oli noin 20-vuotias. Vaikka pois jättäminen muuttaa kertomukset dokumenteista fiktioksi, työryhmä oli hyvin tarkka siitä, ettei kertomuksiin lisätty mitään, mitä alkuperäisissä muisteloissa ei ollut. Yhä ajankohtaista Emmi Nieminen oli ehdolla Sarjakuva-Finlandian saajaksi myös viime vuonna Johanna Vehkoon kanssa tehdyllä teoksella Vihan ja inhon internet . Hänen töitään on ollut esillä myös Tampereen ratikkatyömaan aidoissa. Kaiken kaikkiaan tämä on Niemiselle neljäs Finlandia-ehdokkuus. – Vihdoin se osui! Teos julkaistiin vuonna 2018, jolloin sisällissodasta tuli kuluneeksi sata vuotta. Sen takia työryhmälle oli erityisen tärkeää tehdä hyvää työtä. – Halusimme kertoa tarinoita niin rehellisesti kuin pystyimme. Emme halunneet glorifioida sotaa. Sisällissotahan oli hirvittävä farssi. Niemisessä ajatuksia on herättänyt erityisesti se, että sisällissotia on tälläkin hetkellä käynnissä ympäri maapalloa ja ne tuhoavat ihmisten elämiä samoin kuin Suomessa sata vuotta sitten. – Meillä on mennyt sata vuotta toipua traumasta, eikä se edes riitä. Meillä on siksi velvollisuus auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Työryhmä aikoo lahjoittaa kolmasosan 5000 euron palkintosummasta UN Women -järjestölle, joka on YK:n alainen naistenavustusjärjestö. Loput rahat tekijät jakavat keskenään. Ehdolla Sarjakuva-Finlandian saajaksi oli tänä vuonna 61 teosta, joista valintalautakunta valitsi kymmenen ehdokasta finaaliin. Valinnan suoritti tänä vuonna valokuvaaja Meeri Koutaniemi . Hän on tunnettu naisten ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhuja. Vuosittain jaettava suomalaisen sarjakuvan palkinto. Jaetaan Tampere Kuplii -tapahtuman yhteydessä. Jaettu vuodesta 2008. Valintalautakunta valitsee 10 ehdokasta, joista etukäteen nimetty valitsija poimii voittajan. Tänä vuonna valinnan teki valokuvaaja Meeri Koutaniemi. Arvo 5000 euroa.