Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumnisti uskoo, että vaikka toistaiseksi suomalaisten kärsivällisyys on riittänyt, poikkeustilan jatkuessa kasvaa korotaktiikan epäily

Toimittajan on tehtävä, mitä toimittajan on tehtävä. Raportoitava päivittäin uusista tartunnoista ja haastateltava asiantuntijoita. Maanantaina juolahti mieleen kuvitelma nykyisen mallisesta tauottomasta uutisvirrasta maan ollessa sodassa. Viime maanantai oli nimittäin kansallinen veteraanipäivä. Siksi silloin myös liputettiin. Huhtikuun 27. päivä valittiin sotaveteraanien kunnioittamisen vuosipäiväksi yya-Suomen oloissa vuonna 1986. Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Suomen Lapista Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945. Siihen myös loppui toinen maailmansota Suomen osalta. Sodan voittajiin kuuluneelle Neuvostoliitolle sopi, että Suomi muisti sotureitaan Saksan lähtöpäivänä. En halua vähätellä koronaviruksen vaarallisuutta, mutta jatkuva uutisvirta alkaa tuntua hysteeriseltä. Tavallinen kausi-influenssa tappaa joka vuosi useita satoja. Influenssaan sairastuneiden määrää ei kuitenkaan pidetä päivittäisenä uutisena. Normaalioloissa ehkä hyväksytään ajatus, että vanhimmat ja sairaimmat kuolevat joka tapauksessa johonkin. Jokainen kuolee aikanaan. Joka päivä Suomessa kuolee noin 150 ihmistä. Joka vuosi kuolleita on yli 50 000. Koronakuolemia on Suomessa ollut tätä kirjoittaessani noin 200. Tauti on pysynyt hallinnassa. Ja juuri siihen poikkeustilamääräyksin on pyrittykin. Julki lausuttu ykköstavoite on ollut ihmisten suojeleminen. Jarrutustaktiikan tärkeä päämäärä on kuitenkin ollut myös terveydenhuoltojärjestelmän suojeleminen. Terveydenhuollon kyky hoitaa tehtävänsä ei saa romahtaa. Järjestelmä kestää tasaisen potilasvirran, muttei ehkä äkkiruuhkaa. Jos järjestelmä pettää, valtiovalta ei lunasta vastuutaan ja lupaustaan. Kun me kansalaiset osallistumme koronatalkoisiin, suojelemme itseämme, terveydenhuoltoa ja valtiovaltaa. Valittu taktiikka on enemmän kriisin pitkittämistä ja aikatauluttamista kuin sen ratkaisemista. Ratkaisun tuo ehkä vasta rokote. Jos sekään. Kuinka kauan talous kestää rokotteen odottelua? Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä, sanoi lama-ajan pääministeri Esko Aho puheessaan vuonna 1993. Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa, epäilee sananlasku. Se tarkoittaa ratkaisun viipymistä. Toistaiseksi suomalaisten kärsivällisyys on riittänyt, mutta poikkeustilan jatkuessa kasvaa myös valitun korotaktiikan epäily.