Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Näin Jyrki Kangas itse näki Pori Jazzin kehityskaaren: Kriisien kautta uuteen suuntaan

Pori Jazzin pitkäaikainen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas piti vuonna vuonna 2014 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle esityksen siitä, miten Pori Jazzista tuli se Pori Jazz, jollaisena se nyt näyttäytyy yhtenä Suomen pitkäaikaisemmista ja tärkeimmistä musiikkitapahtumista. Näin Jyrki Kangas kertoi kehityksestä omin sanoin: ” 1960-luvun Suomi ja koko maailmakin oli kovin yksikanavainen. Radio ja televisio voitiin avata ja panna kiinni, mutta muita valintoja ei ollut. Oli vain Yle. Ensimmäisen festivaalin aikaan kansa kävi lavatansseissa puku päällä ja kravatti kaulassa. Siinä kohtaa v. 1966 Suomen ainoa festivaali Pori Jazz oli sensaatio pienestä mittakaavastaan huolimatta. Vuoden 1968 yliopistomellakat kautta läntisen maailman muuttivat kulttuuritilannetta enemmän kuin mikään muu asia vuosikymmeniin. Yhtäkkiä kravattiyleisömme – siis samat henkilöt – olivatkin pitkätukkaisia hippejä. Kapeat lahkeet olivatkin nyt leveitä. Vuosikymmenen lopussa kävimme Pori Jazzissa sisäisiä kiivailuja siitä, että lopetetaanko, muututaanko ja laajennutaanko? Viiden vuoden jälkeen olimme elinkaaremme päässä. Niin olivat monet muutkin ajan ilmiöt, joista monet (lavatanssit, elokuvat, moottoripyöräkilpailut …) hiipuivat tai kuolivat. Päätimme jatkaa ja täystalkoovaiheen jälkeen ammattimaistua. Ryhdyin toteuttamaan festivaalia osapäivätyönä. 1970-luvulla ei ollut nykyisen kaltaista tapahtumateollisuutta, joten kaikki fyysinen piti rakentaa itse. Saimme kaupungin tekemään Kirjuriin kaksi isompaa estradia, rakensimme itse siirrettäviä vessoja, ostimme telttoja, baaritiskejä, aitoja ja muuta tavaraa, jota vuokrasimme muille tarvitsijoille. Opimme nopean tekemisen meiningin. Yleisömassa kasvoi nykyiselle tasolle, saimme voittoa ja toistimme hyvää konseptiamme huomataksemme, että maailma oli 70-luvun lopussa taas muuttunut ja me olimme jääneet muutoksesta jälkeen. Keväällä 1979 kaikki mahdollinen uudistettiin pakon sanelemana. Mainonnan määrä ja laatu nousi, esiintyjien painoarvoa nostettiin kustannusten uhallakin ja kansainvälisten verkostojen luominen ja johtaminen otettiin ensisijaiseksi kehittämisalueeksi. Tuloksia alkoi näkyä kolmen vuoden viiveellä, kun Benny Goodman , MJQ (Modern Jazz Quartet) , Vynton Marsalis ja vastaavat tähdet pitivät Pori Jazzin viikoittain talvikauden yli näkyvissä television jälkilähetyksissä. Porin 1982 avattu Jazzkatu oli ennennäkemätön ilmiö maailmassa. Talvikausina järjestetyt amerikkalaisten Broadway-teatteriryhmien Suomen kiertueet pitivät ympärivuotisen kassavirran kunnossa. Mutta tunnelman kohottaminen vaati enemmän. Teimme 1984 Porin jokikeskustan kattavan uudistussuunnitelman ”Poriginal Land”. Sekaannuimme siis kaupunkisuunnitteluun, joka tuolloin oli lähinnä vain kaavoitusta. Mutta suunnitelmamme otti tuulta alleen ja eri toimijat ottivat siitä koppeja ja toteuttivat sen osia kokonaisajattelun mukaisesti. 20 vuodessa maallikkosuunnitelmamme olivat pääosin toteutuneet ja luoneet pohjan mm. Porin kansalliselle kaupunkipuistolle. Kunnostimme Cafe Jazzin, ostimme ja saneerasimme Poriginal Gallerian, vuokrasimme 1982 palaneesta ja tyhjentyneestä Puuvillatehtaasta 4000 m2 ja avasimme Cotton Clubin ja vuosien myötä kolme muutakin konserttitilaa. Teimme koko tehdasalueesta uudistussuunnitelman. Se johti siihen, että Rakennusliike Puolimatka Oy ja pieni Pori Jazz päättivät ostaa v. 1985 yhdessä koko tehdasalueen ja saneerata sen Puolimatkan toimesta suunnilleen siihen tyyliin, mitä sittemmin on tapahtunutkin. Finlayson kiinteistöineen vain myytiin viikkoa sopimuksen jälkeen ja uusi omistaja perui asian ensi töikseen. Tuolloin elettiin siis nk. hulluja vuosia, ja SKOP oli halukas rahoittamaan 28 000 000 mk ilman omaa rahoitusosuuttamme. Mutta hullut vuodet päättyivät ja Pori Jazz ajautui kolmannen elinkaarensa lopussa 1989 historiansa vaikeimpaan tilanteeseen juuri 90-luvun laman alla. Piti uudistaa taas kerran kaikki mahdolliset rakenteet. Tehtiin osakeanti, hankittiin uusia ja todella suuria sponsoreita ja muutettiin ohjelmistoa perusjazzista kaupallisempaan suuntaan. Ringo Starr , James Brown , Phil Collins palauttivat talouden tolalleen ja ulkopuolisten uskon Pori Jazzin tulevaisuuteen. Rakensimme ilman julkista tukea (armeijan) siltoja yli Kokemäenjoen. Otimme käyttöön laman tyhjentämiä entistä suurempia tehdaslofteja, kuten puimuritehtaan, Karjarannan alumiinihitsaushallin ja entisen teurastamon ja kehittelimme nykyisin joka juhlaan kuuluvat VIP-kylät ja yritystilaisuudet rahoituksen tukijalaksi. Mutta tämäkin toiminta toisti itseään liian kauan ja uutta jo 1984 suunniteltua Kirjurin areenaa odoteltaessa koimme neljännen rajun pohjakosketuksen vuonna 1999. Seuraava vuosikymmen toi lisää kilpailua ja erityisesti Helsingin stadionkonserttien lisääntyminen söi profiiliamme. Monien sisäisten ristivetojen jälkeen siirryimme lopulta vuonna 2002 käyttämään jo pari vuotta aikaisemmin valmistunutta 16 hehtaarin areena-aluetta. Paul Simon , Stevie Wonder , Sting , Santana ja vastaavat megatähdet nostivat areenan yleisömassan useisiin kymmeniin tuhansiin ja pitivät talouden kunnossa, vaikka olimme korkeasuhdanteessa menettäneet kaikki suositut tuhansien yleisöjä palvelleet tehdasloftit asuinrakentamis- tai teollisuuskäyttöön. Supertähdet saivat yleisön antamaan anteeksi siirtymisemme yötilaisuuksien osalta konserttitelttoihin, joita samoja rakennelmia oli nähtävissä kaikilla suuremmilla festivaaleilla. 2000-luvun elinkaari päättyi viime vuoteen (2013) ja laskevaan kaareen. Edessä on (vuonna 2014) monipuolinen profiilin kohotus, jos mieli pysyä maamme tapahtumien kärkijoukossa. Suvereenin johtoasemamme olimme luovuttaneet jo vuosia aikaisemmin. Pori ja Pori Jazz on kuitenkin vuosikymmenien kuluessa ollut esimerkkinä monille. Porin konseptia tapahtumapaikkoineen, aikatauluineen, Jazzkatuineen ja ohjelmakokonaisuuksineen on kopioitu (benchmarking) kautta maailman. Itse olen ollut konsulttina edesauttamassa alkuun festivaaleja mm. Koreassa (www.jarasumjazz.com), Moskovassa, Rochesterissa (USA) ja Tukholmassa sekä kansainvälisissä festivaaliorganisaatioissa ja kongresseissa esitelmöinyt kollegoille ratkaisuistamme ja niiden seuraamuksia. Kaiken mahdollisen pitää kehittyä tai ainakin muuttua alle yleisön sukupolvenvaihdoksen, jona voidaan pitää 5-7 vuoden jaksoa. Vaakalento ja itsensä toistaminen tietää ja tiesi mahalaskua. Miksei sitten muututtu? Itsehän olin päävaikuttaja koko esitetyn historian ajan. Ihminen on tällainen! Tarvitaan kriisi ja jonkinlainen pakko, jotta hyvänolon ja ikuisen kasvukuvitelman valtaama mieli suostuu muuttamaan suuntaansa. Lähde: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu Innostunut yhteiskunta (2014).