Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Onko tuo kaveri nähnytkään palloa?” Valokuvaaja junaili TPV:n, TamU:n ja Jazzin suuren sankarin Suomeen – Tavoitimme Dionision kotimaastaan, jossa hän suree kahdeksan ystävänsä kuolemaa

Tuleekohan tästä mitään? Olo on epävarma, kun valokuvaaja Juha Tamminen kaivaa esiin kännykän ja etsii sieltä Dionisio Domingos Rangelin numeron. Dinona tunnettu brasilialaistykki ihastutti suomalaista jalkapalloyleisöä kolmen visiitin ajan vuosina 1993–2005. Ensin Porissa, perään Tampereella ja vielä myöhemmin Oulussa. Kolme mestaruutta, yksi liiganousu, liigan maalikuninkuus ja Ykkösen maalikuninkuus kertovat olennaisimman oikea-aikaisen hyökkääjän tasosta. Nyt on tarkoitus kysellä kärkimiehen kuulumisia Rio de Janeiron länsiosassa sijaitsevasta Bangun lähiöstä. Hämeenlinnassa asuva Tamminen on avainasemassa, koska Brasiliaan ihastunut maailmanmatkaaja hallitsee portugalin kielen erinomaisesti ja tuntee Dinon paremmin kuin kukaan muu suomalainen. Otsa kurtistuu, kun Dino ei vastaa ensimmäiseen Whatsapp-puheluun pitkästä hälytysajasta huolimatta. – Älä hermostu. Olemme etuajassa. Dino lupasi eilen, että haastattelu onnistuu, pöydän toisella puolella istuva Tamminen rauhoittelee. Piina päättyy viisi pitkää minuuttia myöhemmin, kun näytölle ilmestyy kaivattu kuva ja mukaan saadaan myös ääni. – Ei tudo bem, kaukainen vieras tervehtii ja kysyy vointia. Huolet poistuvat hetkessä. Sen jälkeen vaaditaan lähinnä kärsivällisyyttä, sillä Dinon ääni katoaa avaruuteen useamman kerran. Kovat suosittelijat Tamminen on juuri oikea henkilö haastattelun tulkiksi paitsi kielitaitonsa ennen kaikkea taustansa ansiosta. Juuri hän järjesti Dinon Poriin keväällä 1993 arvokkaiden suhteidensa avulla. Etelä-Amerikassa viihtynyt valokuvaaja soluttautui hämmästyttävästi Brasilian suurimpien jalkapallovaikuttajien joukkoon ja sai arvokasta apua korkealta taholta. – Kun lähdin syksyllä 1991 Porista Brasiliaan, pyysin Jazzin johtoa miettimään seuraavan kauden vahvistuksia toden teolla. Sanoin suoraan, etteivät Kazimierz Putekin ja Marek Sadowskin kaltaiset puolalaiset sotaratsut kiinnosta ketään. Ehdotin nuorten brassien kokeilua, Tamminen muistelee. Jazz otti vinkistä vaarin ja pyysi Tammisen järjestämään pelaajat. Matkaan lähtivät Suomen ensimmäiset brassivahvistukset Luiz Antonio , Piracaia ja Marcos Tulio . Ratkaisua ei tarvinnut katua hetkeäkään. Jazz kaappasi pronssia maalikuninkuuden voittaneen Luiz Antonion ja sydämet sulattaneen Piracaian johdolla. – Nielsen Elias ehdotti tätä kolmikkoa ja Carlos Alberto Parreira siunasi valinnat. Parreira tunsi kaverit hyvin, koska valmensi heitä edelliskaudella Bragantinossa. Niin – Parreira oli silloin Brasilian maajoukkueen päävalmentaja ja Elias saman ryhmän maalivahtivalmentaja. Kesällä 1994 he juhlivat MM-kultaa. – Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja avasin suuni oikeiden ihmisten kuullen. Ei siinä kummempaa. Voin sanoa rehellisesti, etten ymmärrä jalkapallosta mitään, Tamminen paljastaa. Pilkkijät säikäyttivät Kun Jazz tarvitsi mestaruuskeväänä 1993 korvaajat nivusvaivoista kärsineille Marcos Tuliolle ja Luiz Antoniolle, Tamminen toi mukanaan Rodrigon ja Dionision. Kulttuurishokki oli raju Dionisiolle, sillä hänen kotikulmillaan Bangussa vuoden korkeimmat lämpötilat liikkuvat 40 asteen yläpuolella. – Kun astuin lentokoneesta ulos, olin kauhuissani. Näin lunta ensimmäisen kerran elämässäni ja tuntui hirveän kylmältä. Kun näin ajomatkan aikana pilkkijöitä järven jäällä, piti hieraista silmiä. En voinut uskoa, että tämä on totta, Dino kuvailee. Järkytykset jatkuivat heti seuraavana päivänä (3.4.1993), kun Jazz kohtasi tamperelaisen PP-70:n hiekkakentällä pelatussa harjoitusottelussa. – Dino sanoi pelin jälkeen, ettei kukaan pysty pelaamaan 20 asteen pakkasessa. Oikeasti lämpötila oli nollan kieppeillä, mutta räntää tuli vaakasuoraan, Tamminen kuvailee. Tamminen muistaa porilaisen urheiluvaikuttajan ja poliitikon Tapio Furuholmin tokaisun kentän laidalta. Furuholm kysäisi retorisesti, onko tuo kaveri nähnytkään palloa. – Viima tuntui valtavan kylmältä. Jaloista lähti tunto kokonaan. Aluksi oli muutenkin niin ankeata, että halusin palata kotiin ja ehdin pakata laukkuni ainakin kuusi kertaa, Dino myöntää. Salainen sopimus Kun Luiz Antonio palasi Poriin loppukesästä 1993, Dino tippui ulkomaalaisvahvistusten hierarkiassa neljänneksi ja jäi usein kolmen kentällä sallitun vierastyöläisen ulkopuolelle. Niinpä Jazzin ja Dinon yhteinen taival päättyi mestaruusjuhliin. TPV tarttui tilaisuuteen hyvissä ajoin ja sai kaapattua brassihyökkääjän Tampereelle. Sopimus tehtiin salaa Tammisen kotona Nakkilassa. Paikalla olivat Dino, Tamminen, TPV:n valmentaja Pertti Lundell ja TPV:n manageri Kalevi Salonen . – En puhunut asiasta kenellekään ennen kuin TPV julkisti siirron, Tamminen paljastaa. Siinä vaiheessa kukaan ei osannut ennustaa, että Dino pääsee juhlimaan mestaruutta myös seuraavana syksynä. Maali mikä maali TPV sinetöi sensaationsa 8. lokakuuta Pietarsaaressa, kun Dino viimeisteli 2–1-voittomaalin Jaron verkkoon reilut neljä minuuttia ennen loppua. Ratkaisuosuma aiheutti runsaasti parranpärinää. Isäntien mielestä maali olisi pitänyt hylätä sekä paitsion että maalivahdin häirinnän takia. – Ai paitsio? Ei, ei ei. "Allun" ( Jari Aaltosen ) pystysyöttö lähti juuri oikea-aikaisesti, Dino painottaa. Kun Aaltonen muistelee tilannetta, kylmät väreet kulkevat vieläkin selkäpiitä pitkin. – Näin Dinon keskellä – ja pääsin irtoamaan sen verran päällystakistani, että pystyin heittämään kukkupallon sinnepäin. Hollin Vesku syöksyi Jaron maalilta samaan palloon ja sai osuman huuleensa. Kun pallo meni maaliin, katsoin tuomaria ennen kuin tuuletin, Aaltonen muistelee. Ilman tätä osumaa TPV ja MyPa olisivat pelanneet uusintaottelun mestaruudesta. – Tuskin olisimme voittaneet sitä matsia, Dino myöntää. – Ehdin jo kiroilla Jaron tasoituksen jälkeen, että joudun menemään maanantaina töihin. Olin ottanut seuraavan viikon ehdollisesti vapaaksi, Aaltonen virnuilee. TPV:n mestaruuskekkerit jatkuivat ja jatkuivat. Aaltonen muistaa, kuinka Salonen ilmoitti kesken noin kymmenennen saunaillan, että nyt menee piikki kiinni. – Ehdin juhlia vain viikon verran, kunnes piti palata Brasiliaan. Harmittaa, kun en voinut nauttia koko loppuvuotta, Dino heittää. Mitali jälkilähetyksenä Dinosta kruunattiin Suomen mestari kolmannen kerran vuonna 2001, mutta silloin hän sai kultamitalin vasta Tammisen toimittamana jälkilähetyksenä. Brassihyökkääjä jätti näet Tampere Unitedin jo kesäkuun puolivälissä. Lähtösyyksi kerrottiin äidin sairastuminen, mutta myöskään kuntopohja ei ollut TamU-luotsi Ari Hjelmin toivomalla tasolla. – Dino oli välillä äkkipikainen, aika kärsimätön ja vähän liian mukavuudenhaluinen. Hänen olisi pitänyt malttaa mielensä ja panna itsensä kuntoon, Tamminen tuumaa. Koronavirus Korona on tappanut jo kahdeksan Dinon ystävää Dionisio Domingos Rangel on erittäin huolissaan läheistensä puolesta. Se on ymmärrettävää, sillä koko maailmaa riivaava korona on koskettanut häntä kovalla kädellä. – Korona on tappanut jo kahdeksan ystävääni. Pelkään koko ajan, että virus tarttuu sukulaisiini, Dino myöntää. Normaalisti takavuosien maalitykki opastaa lapsia jalkapallokoulussa ja tekee vartiointihommia, mutta nyt hän on linnoittautunut kotiin. Seurana on vaimo Adriana , joka työskentelee sihteerinä sairasvakuutusyhtiössä. – Menen ulos vain silloin, kun käyn vanhempieni luona. Brasilian koronatilanne on pahentunut uhkaavasti toukokuun loppua kohden. Etelä-Amerikan suurimmasta maasta on tullut uusi pandemiakeskus. Ennusteet ovat synkät, koska sikäläinen terveydenhuolto on romahtamaisillaan. – Kaikki kaupat ja muut liikkeet ovat kiinni. Vaikka mihinkään ei pääse, kaduilla liikkuu edelleen aika paljon porukkaa. Ihmiset eivät piittaa terveydestään, Dino hämmästelee. Suomalaiselle jalkapalloyleisölle tuttu maalitykki toivoo, että "hullu tilanne" menee ohi marraskuuhun mennessä. Hän täyttää silloin 50 vuotta. – Pitää järjestää kunnon juhlat, kun tulee puoli vuosisataa täyteen. Dino kävi Suomessa viimeksi kesällä 2005 vahvistaessaan jonkin aikaa AC Oulun joukkuetta. – Tulen käymään siellä vielä jonakin päivänä. Haluan toivottaa nyt kaikille suomalaisille rauhaa, rakkautta ja terveyttä. Korjattu 29.5.2020 klo 13.13: Korjattu Jazzin mitali vuodelta 1994. Joukkue voitti tuolloin pronssia, ei hopeaa.