Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Lisää paikallista sopimista – isoisäni aikaan ei ollut työehtosopimuksia eikä irtisanomissuojaa, mutta töitä oli

Kannatan Sofia Wikmanin (AL 13.7.) esittämää paikallisen sopimisen laajentamista. Isoisäni oli leipuri. Hän kierteli 1900-luvun alussa Pohjanmaalla. Hän viipyi kussakin leipomossa muutaman viikon. Aina sai töitä. Tuohon aikaan ei ollut työehtosopimuksia eikä irtisanomissuojaa. Kaikki sopiminen oli paikallista ja vallitsi lähes täystyöllisyys. 1900-luvun alkupuolella tehtyjen ensimmäisten työehtosopimusten aikaan työntekijöiden palkkataso, työaika ja sosiaaliset edut olivat huomattavasti heikompia kuin nykyään. Demarien hallitsema ay-liike pitää saavutetuista eduista kynsin hampain kiinni. Palkat ja työajat ovat kiveen hakattuja, joista ei jousteta. Tämä heikentää työllisyyttä. Vaikeassa taloustilanteessa olevilla yrityksillä on oltava oikeus sopia paikallisesti, että maksetaan tilapäisesti työehtosopimusta alempaa palkkaa, jotta irtisanomiset voidaan välttää. Työharjoittelijat eivät pysty hyödyttämään yritystä yhtä hyvin kuin normaalit työntekijät ja työharjoittelijat sitovat myös työaikaa, koska he tarvitsevat opastusta. Siksi työharjoittelijoiden palkoista on oltava oikeus sopia paikallisesti. Monissa yrityksissä työtilaukset ja työnteon tarve vaihtelee. Kuitenkin hiljaisina kausina tehdään samanpituista työviikkoa samalla palkalla. On oltava oikeus sopia paikallisesti, että hyvän työllisyyden aikana tehdään pitempää työviikkoa ja huonon työllisyyden aikana lyhyempää pienemmällä palkalla. Irtisanomisen perusteista on oltava oikeus sopia paikallisesti. Liiallinen irtisanomissuoja johtaa siihen, että uusia työntekijöitä ei uskalleta palkata.