Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereella jumitettiin vuosikausia kilometrejä pitkissä tunnelijonoissa – sitten keksittiin ratkaisu, jonka yksinkertaisuus ihmetyttää

Tampereen seudun viime aikojen yksi mystisimpiä muutoksia on ollut se, kun Paasikiventielle Vaitinaron risteykseen on saatu kolmas kaista. Mitä ihmeellistä tässä sitten on? No on aika paljonkin. Palataan marraskuuhun 2016. Tampere sai 2,4 kilometriä pitkän Rantatunnelin, jonka kautta alitettiin huomattava matka keskustan liepeitä. Päälle nousee uutta Ranta-Tampellan asuinaluetta. Pian tunnelin valmistumisen jälkeen tapahtui kummia. Liikenteen sujuvoittamiseksi tehty tunneli alkoikin mennä kiinni tämän tästä. Automatiikka räpsäytti puomit alas lähes jokaisena arki-iltapäivänä, koska tunneliin ahtautui liikaa autoja. Rantatunnelista tuli niin suosittu keskustan ohitusväylä, että muutama kilometri lännempänä oleva Vaitinaron risteys ei ehtinyt enää niellä sitä automäärää, joka tunnelista pukkasi. Tuhannet autoilijat ovat viettäneet vuosien myötä puomin takana tai tunnelissa tuntikausia. Tunneliruuhkasta tuli ikään kuin luonnonlaki, jolle ei voi mitään. Yksi keskeinen mysteeri on se, eikö tunnelin suunnitteluvaiheessa nähty, että lähellä oleva risteys menee tukkoon. Jos ei nähty, niin huolestuttaa kyllä suunnittelijoiden puolesta. Vai nähtiinkö, mutta ei haluttu tehdä numeroa. Rantatunneli olisi voinut jäädä rakentamatta, jos olisi kerrottu, että Vaitinaroon pitää tehdä yli 20 miljoonaa euroa maksava eritasoliittymä. Itse olisin silti äänestänyt Rantatunnelin puolesta, niin hieno asuinalue päälle saadaan. Sen ymmärtää, ettei hintavaa eritasoliittymää voi nopeasti polkaista. Sen sijaan on aika mystistä, miksi muut vaihtoehdot jäivät jumiin. Vaitinaron ruuhkien purkamiseksi esitettiin jo alkuvaiheessa ehdotuksia, joiden ydin oli kaunis ja yksinkertainen: hoidetaan homma kuntoon ja mieluummin edullisesti. Luovimmat esittivät yhden kaupunkiin menevän kaistan valjastamista iltapäivällä poismenevien käyttöön ja toiset taas lisäkaistan rakentamista Vaitinaroon. Vuosikausiin ei tapahtunut mitään. Milloin kiikasti mistäkin, milloin rahasta, milloin kenties tilasta tai maaperästä. Kännykän naputtelusta tunnelissa alkoi tulla jo tamperelaisten kansallislaji. Aamulehden tunnelirobotti naputti kuuppa punaisena verkkoon ”Tunneli kiinni” -juttuja lähes joka päivä. Sitten tapahtui ihmeitä. Elokuussa rantatielle ilmestyi urakoitsija, Hervannan kaivin. Ja lokakuun 3. päivänä Vaitinaron kolmas kaista oli auki, vain parissa kuukaudessa. Joku tässä ontuu aika pahasti? Miten noin yksinkertaisen ratkaisun toteuttaminen voi hautautua kolmeksi vuodeksi käsiemme ulottumattomiin? Missä kaikkialla meillä on muualla arkielämässä vaitinaronristeyksiä? Kirjoittaja on Aamulehden toimituspäällikkö.