Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Punkka kunnossa ja komppaniassa herätys – Kysyimme kolmelta alokkaalta, miltä alkuaika intissä on tuntunut

Eero Tuominen, 20, Sastamalan Suodenniemi/Tampere: Armeijassa oppii ainakin odottamaan. Tätä mieltä on tammikuussa armeijan Niinisalon varuskunnassa aloittanut Eero Tuominen . – Mikä on tylsintä armeijassa? Odottaminen! Mutta se kasvattaa hyvin kärsivällisyyttä, Tuominen sanoo. Hän aloitti varusmiespalveluksen Porin prikaatissa Niinisalossa 6. tammikuuta. Ensimmäiset päivät armeijassa menivät talon tavoille tutustuessa. – Piti totutella uuteen rytmiin ja sääntöihin. Tutustuimme myös tupakavereiden kanssa. Armeijan aamuherätyksestä ollaan monta mieltä. Millainen herätys on? – Joka päivä se on erilainen. Päivystäjä herättää omalla herätyksellään tai sopivalla musiikilla. Eero Tuominen oli kuullut etukäteen, että armeijassa on tarkat säännöt, ja tämä piti hänen mukaansa toden totta paikkansa. – Mutta osataan armeijassa ottaa välillä rennostikin. Ennakko-odotukset armeijasta pitivät Eeron kohdalla muutoinkin melko hyvin paikkansa. – Sitä en tiennyt, että moni asia on niin tarkkaa, kuin se armeijassa on, mutta pidän siitä, että on järjestystä ja kuria. Entä yllättikö tai järkyttikö jokin? – Aikaiset aamuherätykset järkyttivät aluksi ja marssimisen hankaluus, mutta molemmat ovat tulleet jo tutuiksi. Mikä on ollut armeijassa parasta? – Oman ryhmän alikersantti eli ryhmänjohtaja ja oma tupa. Ne ovat pitäneet armeijan mukavana. Yhdessä voi jakaa ajatuksia, kysymyksiä ja murheita. Joku osaa aina auttaa ja vastata. Eero Tuomisen suunnitelmissa on Puolustusvoimien kuljettajakoulutus. – Haluan olla armeijassa vuoden, jotta saan siitä irti kaiken sen mitä voi saada. Moni kokemus jää kokematta, jos on vain puoli vuotta. Armeijaan pääsee vain kerran elämässä. Tahtoisin käydä aliupseerikoulun ja mahdollisesti Reserviupseerikoulun, mutta en tiedä olenko tarpeeksi fiksu niihin hommiin. Miska Helin, 19, Sastamalan Häijää: Kello 5.45 alikersantti huutaa käytävältä: komppaniassa herätys! Näin kuvailee armeijan legendaarista aamuherätystä Säkylän varuskunnassa Miska Helin . Hän aloitti varusmiespalveluksen Porin prikaatin Säkylän panssarintorjuntakomppaniassa 6. tammikuuta. Ensimmäiset päivät armeijassa menivät uusiin rutiineihin totutellessa. Mitä olit kuullut armeijasta etukäteen? – Sen, että kaikki oppi kannattaa ottaa talteen, vaikka välillä ärsyttäisikin. Olin myös kuullut, että armeija on hieno kokemus. Onko kuulemasi vastannut todellisuutta? – Kyllä, tähän mennessä on. Ainakin yksi asia on armeijassa yllättänyt. – Ruoka on todella hyvää. Se oli pieni yllätys. Ikävintä armeijassa on Helinin mielestä jatkuva kiire. – Koko ajan on kauhea kiire, ja yleensä on kiire odottamaan jotakin. Entä mikä on ollut parasta? – Tutustua uusiin ihmisiin ja oppia paljon uusia hyödyllisiä taitoja. Mikä on suunnitelmasi? Miten haluat edetä, vai haluatko? – Suunnitelmani on päästä aliupseerikoulutukseen ja palvella armeijassa 347 päivää. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, marssin ulos alikersanttina. Matti Rajainmäki, 19, Sastamalan Kiikoinen: Kiikoislainen Matti Rajainmäki suunnittelee palvelevansa yli 6 kuukautta. Hän aloitti asepalveluksensa loppiaisena Säkylässä Porin Prikaatissa panssarintorjuntakomppaniassa. Ensimmäiset päivät armeijassa ovat olleet, ehkä yllättäenkin, suhteellisen rentoja. – Yleisiä käytöstapoja opeteltiin ensimmäisinä päivinä, Rajainmäki kertoo. Aamuherätyksissä kaava on tuttu; käytävältä huudetaan kello 5.45. – Herätys toimii. Ei tule mieleenkään mennä nukkumaan uudestaan. Rajainmäki on tottunut muutaman viikon aikana jo varhaisiin herätyksiin. –  Ennakointi auttaa edellisenä iltana. Kannattaa laittaa aamutoimiin tarvittavat välineet helposti saataviin paikkoihin, hän vinkkaa. Armeija on vastannut kiikoislaisen ennakko-odotuksia. – Parasta ovat palvelustoverit. Mitään erityisen tylsää ei ole ollut, mutta ehkä ikävintä on ollut viikonloppulomilta palaaminen. Armeijan säännötkin ovat tulleet tutuksi. Esimerkiksi punkan, eli sängyn, petaaminen on tarkkaa työtä. Vapaalla aikaa voi viettää sotilaskodissa, tuvassa tai esimerkiksi kuntotalolla. ”Sotkun” kuuluisat munkit ovat hyviä – ja halpoja. Cooperin testikin on juostu jo. Paljonko meni? – 2500 metriä. Entäpä täyspakkaus, joko sitä on kannettu? – Ei onneksi, Rajainmäki naurahtaa.