Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Annimari Kortteen uran piti olla ohi, kun valmentaja työnsi hänet pyörätuolissa lentokoneeseen: ”Onhan tätä äimistelty ihan hitosti”

Aitajuoksija Annimari Kortteen nousu SE-naiseksi on ollut viime vuosien puhutuimpia suomalaisia yleisurheilutarinoita. Yksi huipennus tarinaan tulee Dohassa, kun Korte juoksee elämänsä ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissa. Korte, 31, on kärsinyt pahoista loukkaantumisista ja piinallisen vaikeiksi äityneistä sairauksista. Vuosina 2013–16 hän joutui olemaan neljän kauden ajan kilpailematta kokonaan, ja kun hän Espanjaan muutettuaan palasi harjoituskentälle alkuvuodesta 2017, alla oli kolmen vuoden jakso ilman harjoittelua. Vuosina 2012–14 Kortetta valmentanut Atte Pettinen muistaa yhden viimeisistä harjoituksista ennen pitkäksi venähtänyttä taukoa. – Olimme keväällä 2014 Benalmadenassa, Espanjassa leireilemässä. Yritin kieltää häneltä viimeiseen harjoitukseen menemisen, kun olimme harjoitelleet edellisenä päivänä kovaa. Se oli ainoa harjoitus, johon otin kylmäpussit mukaan, ja siinä repesi takareisi, Pettinen muistelee. – Työnsin hänet pyörätuolissa lentokoneeseen. Hän itki kovasti, ja ajattelin silloin, että taisi ura olla siinä. Olin ihan vakuuttunut siitä, koska en edes tiedä, kuinka mones takareisivamma se oli. Kuinka väärässä olinkaan. Ennen kyseistä harjoitusta urheilija ja valmentaja olivat käyneet ytimekkään keskustelun, joka kuvaa hyvin Kortteen aikaisempaa sairaushistoriaa. – Minulla oli sellainen tunne päällä, että ei kannattaisi lähteä repimään, mutta hän vain sanoi, että oli vetänyt ennenkin sillä tavalla. Silloin kysyin, milloin hänellä on viimeksi ollut ehjä kesä. Hän sanoi, että 2007. Kivikova kehitys Takareisivamma oli lopulta varsin pieni häiriötekijä Kortteella diagnosoitujen muiden sairauksien rinnalla. Palattuaan kilparadoille 2017 Korte juoksi 13,48, kahden sadasosan päähän ennätyksestään. Viime vuonna ennätys koheni 13,14:ään ja tällä kaudella SE-lukemiin 12,72. Kaikkiaan 13 sekunnin alituksia on tältä kaudelta kuusi. – Kehitys on ollut huimaa, mutta hänellä on juniorivuosilta näyttöjä kovasta suoritustasosta. Ei se sinällään ole yllättävää, että hän juoksee kovaa, mutta se on arvostettavaa, että kaikkien murheidensa jälkeen hän on pystynyt laittamaan itsensä kuntoon, joka oikeuttaa osallistumaan MM-kisoihin, 110 metrin aitojen olympia- ja MM-mitalisti Arto Bryggare sanoo. Itse asiassa Kortteen tuloskehitys on ollut tämän ja viime kauden aikana yhtä kovaa kuin lajin ME-naisella Kendra Harrisonilla 19–20-vuotiaana. Tätä selittää osittain se, ettei Korte ole vuosikausiin päässyt kohentelemaan ennätyksiään, mutta Bryggare muistuttaa, että Korte hyötyy nyt vähäisestä kilpailukuormasta. – Kilometrit ratkaisee. Jos ostaa Ferrari Testarossan ja ajaa sillä ensimmäisen kymmenen vuoden aikana sata kilometriä, se on silti aika hyvässä kunnossa. Jos taas ajaa samassa ajassa miljoona kilometriä, pitää vaihtaa jo muutakin kuin renkaat. Lahjakkuus pysyy Pettinen sanoo olevansa Kortteen nykytasosta jossain määrin yllättynyt, mutta myös hän viittaa lahjakkuuteen. – Onhan tätä äimistelty ihan hitosti – varmasti ympäri maailmankin, mutta ainakin Suomessa. – Tuolle tasolle ei pääse, jos ei ole lahjakas. Lahjakkuus säilyy, vaikka tulee vammoja, jos on määrätietoinen ja jaksaa tehdä. Tietääkseni hänen painonsa on pudonnut 16 kiloa – siitä pienestä vartalosta. Siinä ei ole grammaakaan liikaa, ja tämä jo kielii siitä, että nyt on tosi kyseessä. Lahjakkuudesta puhuttaessa on syytä nostaa esiin myös Kortteen kovimmat kotimaiset kilpakumppanit Nooralotta Neziri , 26, ja Reetta Hurske , 24, jotka ovat olleet nuoruusvuosien tuloksien perusteella vielä Kortettakin lahjakkaampia. Paluunsa jälkeen Korte on kohentanut ennätystään kahdessa vuodessa jotakuinkin saman verran kuin Neziri ja Hurske kuudessa vuodessa 18–24-vuotiaana. Miten Korte on noussut 31-vuotiaana, kaikkien vaikeuksien jälkeen, heidän molempien edelle? – Väitän, että Annimari ei silloin nuorena suhtautunut urheiluun sillä vakavuudella ja intensiivisyydellä, mikä monella muulla ehkä oli. Nyt kun hän suhtautuu urheiluun vakavasti ja saa olla terve, tämä on tulos, Bryggare sanoo. Pettinen tiivistää nousun yhteen sanaan: ammattimaisuuteen. – Pääsin kesällä katsomaan muutaman hänen harjoituksensa. Oli todella opettavaista olla siellä todistamassa, miten helvetin hienosti menee. Hän on täysi ammattilainen. Kaikki keskittyy tuloksen tekemiseen. – Huipulle pyrkiminen vaatii sitä, ettei tarvitse tehdä mitään muuta kuin urheilla. Siinä ei tehdä töitä, ja opiskeleminenkin on vähän siinä ja tässä. "Suuri suu" Korte on kertonut eläneensä täysipäiväistä huippu-urheilijan arkea siitä lähtien, kun muutti Valenciaan Rafael Blanquerin valmennukseen keväällä 2018. – Tämä Valencian-homma oli melkoinen onnenpotku, Pettinen sanoo. Ammattimainen harjoittelu on näkynyt tulosten lisäksi kohentuneena itseluottamuksena. Korte puhuu usein melko suoraan, mistä saatiin osoitus esimerkiksi viime vuonna, kun hän puhui ensin kesällä 13 sekunnin alittamisesta ja syksyllä jo Suomen ennätyksen rikkomisesta. – Silloin ajattelin, että nyt taitaa olla vähän kovat piipussa, mutta kun kävin tänä kesänä katsomassa yhden aitaharjoituksen, sanoin hänelle, että ”sinähän vedät sen SE:n”. Eikä siinä kauan mennyt. Bryggare toteaa, että suora puhe voi myös ärsyttää. – Hänellä on välillä aika suuri suu sosiaalisessa mediassa. En ihan kaikkea noteeraa. Hänen tyylinsä toimia on sellainen, mitä minä en tekisi. Arkinen selitys Kansainvälisen yleisurheiluliiton tilastoista löytyy kaikkiaan 376 naista, jotka ovat pyyhkäisseet satasen aidat 12,95 tai alle. Heistä vain 40 on tehnyt saman kuin Korte: juossut ennätyksensä yli kolmekymppisenä. Bryggaren mukaan yli 30-vuotiaiden pientä osuutta selittää ennemmin arkiset kuin fysiologiset syyt. – Naisista tulee äitejä, ja aika harvalla on mahdollisuus treenata kovaa lasten kanssa. – Aitajuoksu on vaativa laji elastisesti. Siinä vaaditaan paljon reaktiivisuutta, joka iän myötä vähän laskee. Kaikki riippuu olosuhteista, mutta fysiologisesti ei ole mitään ongelmaa olla huipulla vielä 35-vuotiaanakin. Pettinen puolestaan kertoo mielenkiintoisesta ilmiöstä yleisurheilupiireissä. – Olen jutellut hieman varttuneempien, sellaisten 25–27-vuotiaiden naisurheilijoiden kanssa, ja Anni on tällä hetkellä heidän kovin idolinsa. Hänen kauttaan heillä on toivoa, ja se on kova juttu.