Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Kirkon ydinviesti peittyy teologien kinaamiseen

Valmistaudun parhaillaan ehdokkaana evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokousvaaleihin. Vaaleissa saavat äänestää vain jo kirkon luottamustehtäviin seurakuntavaaleissa valitut maallikot eli noin 1 prosenttia kaikista seurakuntalaisista ja pappisvihkimyksen saaneet papit eli 100 prosenttia papistosta. Asetelma on vähintäänkin omituinen kansankirkoksi kutsutussa laitoksessa, sillä se korostaa akateemista korkea-asteen tutkintoa tavalla, joka on ollut omiaan leimaamaan digiaikana koko kirkkopoliittista keskustelua. Sillä kun kirkossa puhutaan teologiaa tieteen termeillä, meillä eri alojen koulutusta tai vähän vähemmän koulutusta omaavilla, on vaikeuksia seurata käytävää keskustelua, puhumattakaan että ottaisimme siihen osaa. Tämä on ajanut maamme pääuskonnon tilanteeseen, jossa se pyrkii lisäämään kannatustaan viesteillä, jotka ovat omiaan hylkimään sitä vielä enemmän. Teologien keskinäinen kinaaminen pienen pienistä ja kokonaisuuden kannalta merkityksettömistä nyansseista, peittää mölyllään kirkon ydinviestin. Ihmisille on syntynyt yleinen mielikuva, että kirkon keskeisinä tämän ajan oppeina ovat homo- ja aitoavioliitot, naispappisviha, jäsenkato ja suunnaton huoli kirkon tulevaisuudesta. Jeesus -niminen tyyppi on jäänyt tyystin taka-alalle. Koska oman ymmärrykseni mukaan, jota myös jonkin sortin hengellinen ohjaus on tukenut, kirkon ainoa tehtävä edellä mainitun tyypin antamien ohjeiden perusteella, on vain kertoa hänestä ja menetelmästä, miten tästä maailmasta aikanaan kerätään kimpsut ja kampsut seuraavaan elämään. Ottaen huomioon sanoman melko radikaali ydinviesti, jossa opillisena ytimenä on rakastamisen idea, olisi mielestäni hyväksi kirkolle, että tämä asia jotenkin näkyisi myös esimerkiksi seurakuntien verkkosivuilla, teologien julkisissa puheenvuoroissa, Päivi Räsäsen huutelussa ja kirkon itsensä johtamassa keskustelussa. Itse itsensä marginaaliin heittänyt kirkkolaitoksemme olisi kansallisen ja inhimillisen hyvinvoinnin nimissä palautettava ydintehtävänsä ja ydinviestinsä hoitamiseen. Kirkon pitää lopettaa ihmisten luomien ja rakentamien muurien ja kieltojen propagandistinen levittäminen ja ihmisten kastittaminen. Kirkon on aloitettava osoittamaan välittämistä, ihmisten rinnalla pysähtymistä, aitoa kuuntelemista, huolenpitoa ja rakastamisen ammattitaitoaan käytännössä. Tästä kirkossa on kysymys. Sen on meidän kaikkien yhteinen rakkauslaitos ja armopankki. Siksi näissä kirkollisvaaleissa on tärkeää myös äänestää kirkon ylimpään päätöksenteko-organisaatioon henkilöitä, jotka haluavat aidosti vahvistaa kirkkoa kuvaamaani suuntaan. Muutos voi olla aito muutos, muutos voi olla myös kompromissi. Tällä hetkellä kirkkomme tarvitsee niitä molempia. Vain Jumala on yksi ja iankaikkinen. Kirjoittaja on kirkolliskokousehdokas ja Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan luottamushenkilö