Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Terveyskeskusten vuodepaikkoja tarvitaan

Kuusiolinna Terveys Oy ja Kolmostien terveys Oy toimitusjohtaja, maisteri Tero Järvinen toteaa Aamulehdessä 11.9., että ”vuodeosasto ei ole oikea paikka vanhuksille”. Myös Alavuden terveyskeskuksen toiminnot kuuluvat Järvisen ja edustamansa Pihlajalinnan valtapiiriin. Anoppini kuoli viikko sitten Alavuden terveyskeskuksen vuodeosastolla, joten meillä, anoppini läheisillä, on varsin tuore näkemys Alavuden terveyspalvelujen nykytasosta. Anoppini olisi täyttänyt parin kuukauden kuluttua 90. Hän asui yksin kotonaan ja hoiti kaikki toimensa itse. Heinäkuussa hän alkoi menettää ruokahaluaan ja oksennella ateriointien jälkeen. Elokuun puolivälissä tilansa alkoi nopeasti romahtaa. Käynneistä terveyskeskuksen poliklinikalla ei ollut apua. Muutama kerta poliklinikka-käynnillä nesteytettiin ja viimeisen nesteytyksen jälkeen jo pahasti horjuva vanhus määrättiin tippatelineineen kotiin. Kotisairaanhoidon käynnit lisättiin kolmeksi vuorokaudessa. Kotona hän kaatui telineineen yöllä wc:ssä ja naapureiden avulla nostettiin pystyyn. Ilman kännykkää hän olisi maannut yön wc:n lattialla. Neuvottelin ystäväni sisätautien professori-ylilääkärin kanssa, joka suositti ylävatsan ultraääni-tutkimusta. Anoppi pyysi sitä, mutta pyyntö torjuttiin. Seuraavana aamuna anoppi vietiin aluesairaalan ruoansulatuskanavan ala- ja yläpään tähystyksiin. Kun mitään poikkeavaa ei näkynyt, tähystäjä tiedusteli, onko anoppi ollut masentunut. Kun vaikutelmaksemme oli tullut, ettei verikokeita juurikaan oltu tehty, vaimoni pyynnöstä ne tehtiin. Maksa-arvot olivat katossa ja jälkikäteen ilmeni, että ne olivat jo kesäkuussa olleet rutiinitarkastuksessa koholla. Maksa-arvojen takia potilas toimitettiin saman päivänä Seinäjoen keskussairaalaan, jossa ultraäänitutkimuksella todettiin laajalle levinnyt, vailla hoitomahdollisuuksia oleva haimasyöpä. Anoppi kuoli 10 vuorokautta diagnoosin jälkeen. Kotiin hän ei palannut, mutta terveyskeskuksessa pohdittiin kotiuttamista. Anoppi olisi kuulunut vuodeosastohoitoon jo useita viikkoja aikaisemmin ja samaa mieltä oli hoitohenkilöstö, niin terveyskeskuksessa kuin kotisairaanhoidossakin. Ylityöllistetyt hoitajat valittivat, että Pihlajalinna on vähentänyt vuodepaikkoja niin paljon, ettei mahdollisuutta vuodeosastohoitoon ole. Kun oli selvää, että loppu lähenee, pyysimme anopille yhden hengen huonetta, mutta ne oli varattu. Huone järjestyi vasta muutamia tunteja ennen kuolemaa. Järvisen toteamus, että ”vuodeosastohoito ei ole oikea paikka vanhuksille” pitää paikkansa terveitten kohdalla. Vanhuksiin liittyy kuitenkin se ikävä piirre, että heillä on taipumus sairastua ja vieläpä sairauksiin, jotka edellyttävät vuodeosastohoitoa. Lähivuosina sairaansijojen tarve tulee jyrkästi nousemaan. Mitään järjettömämpää ei nyt ole kuin vähentää vuodepaikkoja. Henkilöstöpulaan varmasti auttaisi työolosuhteiden parantaminen. Sana inhimillistäminen sopisi tilanteeseen myös hyvin.