Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Pesäpallovaltikka on näiden naisten käsissä – Manse PP:n kärkinimi luottaa räpyläänsä: ”Niin se on aina ollut”

Manse PP on liki mahdottoman tehtävän edessä naisten Superpesiksen välierissä. Porin Pesäkarhut on voittanut 19 ottelua putkeen, eikä ole hävinnyt voittokulkunsa aikana yhtään jaksoa. Pesäkarhut voitti sunnuntaina toisen välieräottelun Kaupin 1 197-päisen yleisön edessä jaksoin 2–0 (2–1, 5–1). Manse PP on osoittanut sisua, mutta sen pitäisi voittaa selkeä ennakkosuosikki kolmesti putkeen. Vedonlyönti Manse PP:n puolesta olisi kiltisti sanottuna riskikäs teko. Pesäkarhut kurittaa vastustajia monin eri tavoin. Emilia Linna ja Susanna Puisto ovat Superpesiksen pelottavimmat lyöjät ja he puhkovat ulkokentän kuin ulkokentän. Porilaiset ovat kuitenkin saaneet Manse PP:n ahtaalle ulkopelillään. Pesäkarhut piti toisessa välierässä Manse PP:n seitsemässä kolmostilanteessa. Se on liian vähän. Porilaisten ulkopelin sydän löytyy etukentältä. Punatukkainen Emilia Itävalo ja kultakypärää kantanut Kaisa-Maija Rosvall takaavat, että vastustajien pienten lyöntien, esimerkiksi näpyjen, on oltava A-luokkaa. Mikäli lipsutaan B-luokkaan, on luvassa palo. – He ovat ulkopelimme alku. Rosvall on fyysinen suorittaja. Itävalo on pelaajaluonne, joka lukee hyvin lyöjää, Pesäkarhujen pelinjohtaja Sami Österlund kuvaili toisen välieräottelun jälkeen. – Keulamme on polttanut koko sarjan siihen näppejä. Vaikeaa se on totta kai. Tylyys tulee siinä esiin, että kun ( Anna ) Ala-Kauhaluoma löi ( Mirka ) Rintamäelle koukkunäpin, olisi pitänyt saletisti ehtiä, mutta pesänväli kesti tunnin. Itävalo teki siitä palon. Jos on hitaat jalat, näppien on oltava ylihyviä, Manse PP:n pelinjohtaja Jarkko Pokela luonnehti. Manse PP:n ulkopeli on kestänyt kahta vuoroparia vaille hyvin välierissä. Tamperelaiskeisarien ulkopelin sielu on ollut Anna Hemmilä . Perjantaina hän sivalsi kolme paloa yhteen Pesäkarhujen sisävuoroon. Sunnuntain kolmannen aloittavalla Hemmilä rankaisi porilaisia kahden palon arvoisesti. – Olen saanut hyvin kiinni Puiston saumoja, Hemmilä analysoi. – Katson jonkun verran videoita, mutta ennen kaikkea luotan itseeni. Räpylään luotan eniten. Niin se on aina ollut, että pallot jäävät kiinni. Valtikka on ulkona Sisäpeli on pesäpallon mediaseksikäs puoli. Ulkopeli jää usein varjoon, vaikka sen merkitys pääasiaan, voittamiseen, on korvaamaton. Osansa voi olla silläkin, että parhaiden sisäpelaajien, kuten kovimpien lyöjätykkien, nimet löytyvät tutuimmista tilastokategorioista. Parhaiden ulkopelaajien löytäminen vaatii harjaantunutta silmää. – He, jotka eivät ymmärrä peliä, katsovat vain sisäpeliä. Ulkopeli on älyttömän tärkeää, Österlund niputti. Ulkopelin taitajat nousevat harvemmin otsikoihin. Hemmilän lisäksi Manse PP:stä maininnan ansaitsevat vaikkapa Ida Lähteen heittokäsi, Senni Sallisen lukkaripeli ja Henna Peltokankaan nopeus. – Heidän fyysisyytensä ja perustekemisensä on kovalla tasolla, Pokela perusteli. Ulkopelaajan rooli on kova. Sen koki perjantaina kirjaimellisesti Manse PP:n Senni Korhonen , joka sai kakkosrajalla porilaismoukun suoraan kypäräänsä. – Onneksi pallo osui ensin maahan. En ole ennen kokenut tuollaista, niin säikähdin vähän, peluri kertoi. – Tykkään ulkopelistä enemmän kuin sisäpelistä. Olen saanut siinä enemmän vastuuta. On tunnettava vastustajat ja oltava monipuolisempi kuin sisäpelissä. Pokela näkee, että ulkopelin merkitys korostuu naisten Superpesiksessä. – Naisten Superpesiksessä valtikka on ulkopelillä. Ei ole hirveän montaa sisäpelaajaa, jotka pystyvät tekemään asioita hyvää ulkopeliä vastaan. Miehissä trendi on kääntynyt: sisäpeli vie ulkopeliä, Pokela arvioi.