Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

"Tiesin, että jos en käyttäydy kuten käsketään, minut pahoinpidellään" – Kaksi valkovenäläistä kertoo, mitä Minskin mielenosoituksissa tapahtuu sen jälkeen, kun paikalle saapuvat kasvonsa peittävät poliisit

Valko-Venäjän presidentinvaalien vaalipäivänä 9. elokuuta voittaja oli selvillä jo ennen ääntenlaskun tuloksen julkistamista. Freelance-kirjoittaja Ivan Makarov tiesi, että maata 26 vuotta hallinnut presidentti Aleksandr Lukashenko julistautuisi voittajaksi tutulla noin 80 prosentin tuloksellaan. Sitä hän ei tiennyt, kuinka Lukashenko yrittäisi tukahduttaa tuolloin aluillaan olleet, Valko-Venäjän itsenäisen historian suurimmat mielenosoitukset. Makarov osallistui protesteihin ensimmäisen kerran vaali-iltana. Tuolloin hän myös pakeni poliisia ensimmäisen kerran. Rauhanomainen mielenosoitus sai vastaansa väkivaltaisen mellakkapoliisin. Väkijoukkoon oli soluttautunut myös tikhareja , siviiliasuisia ja naamioituneita erikoisjoukkojen agentteja. Slangisana tikhar tarkoittaa kirjaimellisesti "hiljaista miestä". Makarov pääsi pakenemaan tunnuksettomia joukkoja täpärästi. – Näin, kun poliisiauto ajoi mielenosoittajan päälle. Mellakkapoliisit käyttivät tainnutuskranaatteja, kyynelkaasua ja vesitykkejä. Maan sisäministeriön mukaan mielenosoitusten yhteydessä pidätettiin tuona päivänä noin 3 000 henkilöä. Maanantaina 10. elokuuta Lukashenko julistautui virallisesti voittajaksi. Makarov kuuli oppositioehdokas Viktor Babarikoa kannattaneiden ystäviensä, joiden kanssa oli edellisenä päivänä protestoinut, paenneen Ukrainaan. Poliisit vertailivat pidätysten määrää Maanantaina Makarov ei olisi halunnut palata kaduille, sillä joka suunnasta lähestyvät naamioituneet joukot kummittelivat mielessä. Kotiin jääminen ei ollut vaihtoehto. Vaikka hän oli aiemmin havainnut kaupungin keskustassa linja-autoja, joiden ikkunalasit oli tummennettu, hän ei lopulta havainnut lähestyviä poliiseja ajoissa. Makarov pidätettiin puoli kymmeneltä illalla. Hän muistaa sen, sillä eräs ystävä yritti soittaa hetkeä aiemmin. Hän ei vastustellut, mutta se ei estänyt poliisia lyömästä häntä useita kertoja pampulla ennen poliisiautoon heittämistä. Matkan aikana Makarov kuunteli, kuinka poliisit kehuskelivat "pidätyssaldollaan" ja vertailivat, kuka oli sinä päivänä pidättänyt ihmisiä eniten. – Makasin autossa mahallani. En uskaltanut liikkua, sillä pelkäsin, että minua lyödään. Poliisien saappaat olivat aivan nenäni edessä. Pampuniskuja tuli muutama lisää matkalla poliisiautosta putkaan. Makarovia raahattiin pitkin poliisiaseman käytäviä pää lähes polviin asti painettuna. Kun käveleminen ei enää onnistunut, poliisit raahasivat tämän loppumatkan pidätyshuoneeseen. Seuraavan tunnin ajan pidätetyt pakotettiin seisomaan polvillaan jalat ristissä, kädet selän takana ja pää painettuna lattiaa vasten. – Useat pidätetyistä olivat vain ohikulkijoita, ja he yrittivät vedota vartijoihin. Itse pysyin vaiti. – Sellaisessa asennossa pysyminen on hyvin nöyryyttävää ja kivuliasta. Seuraavassa huoneessa pidätetyt pääsivät kuulusteluja varten istumaan hieman mukavammin. Yksi kerrallaan heiltä kysyttiin nimi, osoite, pidätyspaikka ja työpaikka. Makarov piti päänsä alas painettuna ja pysyi vaiti. Hän kuuli, kuinka vieressä olevia käskettiin riisumaan housunsa ja kumartumaan. – Tiesin, että jos en käyttäydy kuten käsketään, minut pahoinpidellään. Tämän jälkeen Makarov ja muut pidätetyt istuivat jälleen polvillaan jalat ristissä, kädet selän takana ja pää painettuna lattiaa vasten poliisiaseman kellarissa. Heitä vartioivat eri poliisit, jotka antoivat pidätettyjen lopulta seistä. 21 pidätettyä saivat jaettavakseen yhden vesipullon. Makarov vapautettiin seitsemältä aamulla. Tätä ennen hän allekirjoitti paperin, jonka mukaan hänet voidaan haastaa oikeuteen. Hän ei saanut paperista kopiota. Kaikesta huolimatta Makarov luonnehtii selvinneensä vähällä. Hän kertoo läheisestään, jonka jalkoihin oli ajettu sähköiskuja. Minsk täyttyi vuorokautta myöhemmin 12. elokuuta kukkia kantavien ihmisten muodostamasta ketjusta. Tuona päivänä Makarov palasi kaduille, ja on osallistunut protesteihin päivittäin siitä lähtien. Minskissä osoitettiin tukea pidätetylle oppositiojohtajalle Tiistaina 8. syyskuuta Minskissä kokoonnuttiin jälleen. Viimeinen Valko-Venäjälle jäänyt ja vapaana pysynyt protestien johtohahmo, Maria Kolesnikova , oli kahtena edeltävänä päivänä kaapattu, muilutettu Ukrainan rajalle ja lopulta pidätetty hänen revittyään passinsa. Kolesnikovalle tukeaan osoittavien joukossa oli kirjailija, englannin, suomen ja ruotsin kielen kääntäjä Alena Kazlova . Kazlova oli vaalipäivänä 9. elokuuta kotikaupungissaan Mahiljoussa. Kun mielenosoitukset alkoivat, Kazlova ei osallistunut. Nettiyhteyksiä häirittiin, eikä hän saanut kunnolla tietoa kokoontumispaikoista tai tapahtumista Minskissä. Lisäksi häntä pelotti. – Kun nettiyhteydet palasivat kunnolla, mielenosoitusten laajuus selkeni. Sain tietää, että ystäväni Minskissä vastustavat Lukashenkoa terveytensä uhalla. Kazlova tunsi syyllisyyttä, alkoi osallistua protesteihin ja päätti palata Minskiin. Samankaltaisessa naisten mielenosoituksessa hän oli myös tämän viikon tiistaina. – Olin hyvin inspiroitunut videoista, joita olin nähnyt Kolesnikovan haastatteluista. Hän on hyvin urhea ja omistautunut maallemme. Ajattelin, että jos hän on valinnut vankilan mieluummin kuin lähtenyt maasta, minun on osallistuttava mielenosoitukseen. Paikalle ilmestyi myös miehiä. Tämä oli Kazlovan mukaan vaarallista, sillä poliisit kohdistavat pidätyksiään erityisesti miehiin. Mielenosoittajien joukko lähti marssimaan kohti Minskin keskustaa käsikynkässä. Näin mellakkapoliisin on vaikeampi saada raahattua yksittäisiä henkilöitä pakettiautoihin. Mellakkapoliisi oli saartanut keskustan. Joukko kääntyi pienemmälle tielle ja huomasi itsensä poliisin saartamaksi. – Meitä ympäröivät todella pelottavan näköiset tunnuksettomat vihreät ajoneuvot. Poliisit olivat peittäneet kasvonsa. He näyttivät rikollisilta. Poliisit yrittivät saada miehistä otteen, mutta naiset muodostivat heidän eteensä ihmiskilven. Poliisi lupasi säästää naiset väkivallalta, mikäli nämä luovuttaisivat. Kukaan ei liikkunut, Kazlova kertoo. Sen sijaan he alkoivat laulaa usein mielenosoituksissa kuultua laulua. – Kuvittelin päässäni asuntoni ja toistelin itselleni, että nukun tulevan yön omassa sängyssäni. Osa raahattiin poliisiautoihin. Matkalla kotiin Kazlova kuuli, että muutama tämän ystävistä oli pidätetty. Kyseisen yön hän sai nukkua omassa sängyssään. – Minskin vankiloissa ei ole mitkään luksusolot. Vankien ei anneta nukkua, syödä tai juoda kunnolla. Heitä ei päästetä vessaan inhimillisellä tavalla. Mielenosoituksiin osallistuminen ei ole koskaan täysin turvallista. Mutta se on sitä turvallisempaa, mitä suurempi joukko osallistuu. Hän ei vielä tiedä, osallistuuko sunnuntain suurmielenosoitukseen. – Päätän sen aina hetkeä aiemmin. Hiljaiset miehet osa katukuvaa Kun Makarov ja Kazlova kuvailevat tämän hetkistä elämää Valko-Venäjällä, puheissa vilisevät sellaiset sanat kuin fasismi ja toinen maailmansota. – Olin lukenut muiden maiden ihmisoikeusloukkauksista ja sotahistoriasta, olen kuullut fasismista ja Vietnamista. Silti en olisi uskonut, että tilanne menee tällaiseksi Valko-Venäjällä, Makarov sanoo. Nykyisin Makarov kokoontuu pienen, muutaman ihmisen ryhmän kanssa päivittäin laulamaan kansallisteatterin edustalle. Kansallisteatterista on tullut yksi protestiliikkeen symboleista sen jälkeen, kun sen johtaja erotettiin tämän vastustettua Lukashenkoa julkisesti. Tämän jälkeen ryhmä siirtyy aina ulkoministeriön edustalle. Makarov kertoo sykkeen nousevan joka kerta, kun hän näkee poliisin pakettiauton. Hänet voidaan edelleen haastaa oikeuteen, mikäli hän herättää poliisin huomion. Pelko on kuitenkin saanut vastapainokseen myös mielenosoittajien keskinäisen lämminhenkisyyden. – Ihmiset ovat tuoneet meille kahvia ja voisarvia seisoessamme ulkoministeriön edustalla. Ystäväni tilaavat pizzaa ihmisille, jotka osoittavat mieltään tehtailla. Kazlova kertoo, että elämä vaalien jälkeen on jatkunut samankaltaisena, muttei samanlaisena. Katukuvaan kuuluvat nykyisin naamioituneet, tunnuksettomilla ajoneuvoilla ajavat miehet. Samat tuntemattomat miehet ilmestyivät tällä viikolla Kazlovan ystävän ja kollegan, kirjallisuuden Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitshin ovelle. Aleksijevitsh on viimeinen oppositioliikkeen perustaman, vallanvaihdosta neuvottelemiseen perustetun koordinaatioryhmän jäsen, joka ei ole pidätettynä tai maanpaossa. Nyt eri mediatietojen mukaan toimittajat ja eurooppalaiset diplomaatit pitävät vuorotellen vahtia tämän kotona estääkseen pidätyksen. Kazlova ja Makarov uskovat, että Lukashenkon valtakausi on ohi. – Hän aloitti terrorin omia kansalaisiaan kohtaan. Tuntuu, kuin rikollisjengi olisi ottanut Valko-Venäjän hallintaansa, Kazlova sanoo. – Ne, jotka pukeutuvat virka-asuihin, eivät noudata lakia, Makarov sanoo. Lännen Media tavoitti haastatellut puhelimitse Minskistä. Valko-Venäjän presidentinvaali 9. elokuuta herätti ennennäkemättömän protestiliikehdinnän jo ennen virallista vaalipäivää. Esimerkiksi Aleksandr Lukashenkon päävastustaja Svjatlana Tsikhanouskaja keräsi kampanjatilaisuuteensa 30. heinäkuuta 63 000 osallistujaa. Sunnuntaisin on järjestetty suurmielenosoituksia vaalipäivästä asti. Mielenosoitukset ovat enimmillään keränneet yli 200 000 osallistujaa Minskissä. Lauantaisin järjestetään naisten mielenosoituksia. YK:n ihmisoikeusasiantuntijat kertoivat 1. syyskuuta saaneensa yli 450 raporttia pidätettyjen mielenosoittajien kidutuksista, pahoinpitelyistä ja kaltoinkohtelusta.