Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Onneksi olkoon 50-vuotias ravintola Coussicca – Älä jatkossakaan kulje muotivirtausten mukana

En ole minkään valtakunnan ravintolakriitikko, vaan ihan tavallinen syöjä. On yksi paikka, jonne aina palaan, ja jossa en ole koskaan kokenut pettymystä. Se on Kalevan Nyyrikintien Coussicca. Tällä kortteliravintolalla on ikää jo 50 vuotta. Minä en ole ihan niin kauaa siellä käynyt. Syön aina – tai melkein aina – pariloidun vasikanleikkeen. Nyt se on nimellä naudanleike. Ehkä vasikat on Suomesta loppu tai jotain. Pidän annoksesta kaikesta: bearnaisekastike, ranskalaiset, ohut pariloitu liha. Minusta on mukavaa, että samaan hintaan saa alkuruuaksi keiton tai salaatin sekä päälle kahvit. Käytin hyväkseni juuri päättyneet tarjousviikot. Juhlamenusta löytyi oma ruoka ja aviopuolisolle hänen suosikkinsa pietarilainen maksa-annos. Coussiccaan liittyy muistoja: siellä söimme käytyämme vihillä maistraatissa, olemme ruokailleet sukulaisjoukoilla synttäreitä juhlien ja sinne on viety vieraat. On itse asiassa hienoa, että tässä ravintolassa ei ole tapahtunut muodistamisia. Ruokalistalla ovat säilyneet klassikkoannokset alusta asti. Toki sinne on tullut uutta. Minun mielestäni Coussicca on lihansyöjän paikka. Muille on vähän vaihtoehtoja, varmaan ihan hyviä nekin. En ole maistanut, kun olen jäänyt pariloidun vasikanleikkeen vangiksi. Sisustuskin on sama vanha pienin muutoksin. Se luo pysyvyyden tunnetta tuulisessa maailmassa. Kuten sanottua, en ole ravintolakriitikko, koska sitä pätevyyttä minulla ei ole. Kerron vain omia mielipiteitäni. Yksi asia, mistä lempiravintolassani pidän, on mutkaton asiakaspalvelu. Se on rento, mutta nopea. En sitten yhtään pidä siskoni nimitystä lainaten "kyykkytarjoilijoista", jotka jumittavat pöydän vieressä kertomassa, että tätä lihan pala on haudutettu +38 asteessa yön yli ja kastiketta on keitetty siten ja täten. En pidä siitäkään, että ylen määrin kysytään, maistuiko ruoka. Kerran saa kysyä, mutta ei koko ajan. Jos minä syön lautasen tyhjäksi ja maksan kitisemättä laskun, niin olen tyytyväinen. Pidän aika mutkattomista ruoka-annoksista. Yksi seikka, joka nyppii, on rucolan ja etenkin herneenversojen sirottelu ruokaan. Herneet vain takertuvat kurkkuun, tarpeettomia. Osaan kyllä nyppäistä ne sivuun, mutta ärsytys jää. Nyt olen kahteen kertaan kieltänyt olevani ravintolakriitikko, joten seuraavaksi puhun itseni pussiin. Minä nimittäin teen mielelläni ravintolajuttuja. Tauolla oleva Kummat kuppilat -sarja on ihan suosikkini. Siinä ei todellakaan hienostella. Pääsin paikkoihin, jonne en ikinä muuten olisi tullut menneeksi. Ikimuistoinen on Kaanaan moottoriradan kuppila. Aluksi tein sen virheen, että kysyin, saako tulla jutun tekoon. Paikan ravintoloitsija kuuli puhelimessa, saako tehdä jutun sarjaan Kurjat kuppilat. Hän kertoi tämän vasta jälkikäteen. Aika nainen, kun suostui väärinkuulemisesta huolimatta. Sittemmin olen tehnyt oikeaoppisesti yllätyskäyntejä. Kirjoittaja on Moron toimittaja.