Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

”Tuli olo, että en jaksa enää näiden kipujen kanssa” – Pirkkalalainen olympiamitalisti Sara Säkkinen, 21, kertoo vuosien piinasta

Sattuu nukkua. Sattuu istua. Sara Säkkiseen on sattunut niin paljon, ettei hän ole aina tiennyt, miten olla. Säkkinen, 21-vuotias naisleijona ja olympiamitalisti, on kärsinyt vuosia hirveistä lonkkakivuista. Oireet alkoivat vuonna 2016, minkä jälkeen Säkkinen oli voittamassa pronssia Pyeongchangissa, mutta Espoon MM-kotikisoihin hän ei päässyt, koska kivut olivat voimistuneet. Kyti jo ajatus, joutuuko hän lopettamaan. – Viime vuonna tuli kauden aikana olo, että en jaksa enää elää näiden kipujen kanssa koko aikaa. Alkoi käydä raskaaksi myös se tietämättömyys, että saako näitä kipuja ikinä pois, Säkkinen sanoo. Aihe on rankka ja vetää välillä vähän hiljaiseksi. ”Tein paljon punttia” Pirkkalassa varttunut Säkkinen on lupaava, peliä hyvin lukeva sentteri, joka nousi liigapelaajaksi Tampereen Ilveksessä ja sai oppinsa Kuortaneen urheilulukiossa. Siellä alkoi myös kunnon treeni. – Ennen Kuortanetta harjoittelu oli keskittynyt vain jääkiekkoon ja jäälläoloon. Kuortaneella opin kokonaisvaltaista urheilijaelämää. – Opin, että tarvitsen muitakin ominaisuuksia kuin jäätaidot. Harjoitusmäärät kasvoivat. Tein paljon punttia. Lihasmassaa alkoi tarttua, etenkin jalkoihin. Kaudella 2015– 16 Pingviinien kasvatti oli viimeistä kautta alle 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessa ja sen kapteeni, minkä lisäksi hän löi läpi naisten A-maajoukkueeseen. Hän pelasi sinä keväänä kahdet MM-kisat. – Sillä kaudella oli ihan älyttömästi leiriviikkoja ja pelejä. Näin jälkeenpäin luulen, että se kausi oli kokonaisuudessaan liikaa. Minulla alkoi paikat venähdellä koko ajan. Eri diagnooseja Vuotta myöhemmin Säkkinen saavutti ensimmäisen aikuisten MM-mitalinsa, pronssin. Hinta oli raju. – Kisojen jälkeen piti ottaa kuukauden tauko kaikesta. Lonkka oli niin ärtynyt, että en pystynyt tekemään mitään ilman, että kipu oli läsnä. Oli tosi vaikea nukkua. Oli tosi vaikea istua pitkään paikallaan. Edessä oli nivusleikkaus huhtikuussa 2017. – Tehtiin leikkaus ja siitä toivuttiin ja sitten huomasin seuraavan kauden aikana, että kivut ovat taas palanneet. Ilkeä kierre alkoi toistaa itseään ja viimeiset vuodet Säkkinen on pelannut jääpussien ja kinesioteipin voimalla. – En edes muista, kuinka monta eri diagnoosia olen saanut. – Joka kerta vastaus oli, että tällaista täältä löytyi, mutta emme me voi tietää, että mikä sinussa on vikana – tai että mistä kipu on peräisin. Kipua Säkkinen kuvailee ”jatkuvaksi säryksi, jomotukseksi, vihlonnaksi ja ahtauden tunteeksi”. Unelmien täyttymys Siitä huolimatta hän saavutti 19-vuotiaana yhden unelmansa: Olympialaiset. Korean kisoihin liittyi paljon valmisteluja ja varotoimenpiteitä. – Katsoimme fysioterapeutin kanssa, että miten saisin pidettyä lantion tasapainossa niin, ettei tulisi mitään hirveitä virheasentoja. Silloinkaan ei ollut varmuutta, että mistä kipu johtuu. Säkkisen molemmat jalat teipattiin kinesioteipillä. Hän käytti myös kompressionivushousuja ja kylmäkompressiolaitetta. – Piti katsoa rasitusta sen mukaan, että olisin pelipäivinä mahdollisimman kivuttomassa tilassa ja hyvässä kunnossa. Säkkinen pelasi kaikki olympiaottelut ja jätti jäälle kaikkensa. Kaulaan ripustettiin pronssi. – Se oli unelmien täyttymys ja niin hieno kokemus. Samana keväänä hän kirjoitti ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Ohion yliopistoon college-urheilijan statuksella. ”Pitää vain jaksaa” Kivut seurasivat, entistä pahemmin. Säkkinen myöntää, että voimat alkoivat loppua. – Viime vuoteen asti olin vain painanut menemään, koska tämä on laji, jota rakastan. Olen yrittänyt pysyä positiivisena. – Mutta koska kivut ovat olleet läsnä koko ajan, ei sitä ole voinut vain unohtaa. Olen luottanut siihen, että kyllä se syy jossain kohtaa löytyy. Pitää vain jaksaa. Jaksamisesta hän kiittää kämppistään Eve Savanderia , maajoukkueessa pelannutta pakkia, joka hänkin on kärsinyt loukkaantumiskierteestä. – Vertaistuki on ollut kohdallaan. Säkkiselle viime kaudesta tuli siihen asti vaikein, eikä hänellä omien sanojensa mukaan ollut ”mitään asiaa” maajoukkueeseen. Kun Espoon huutomyrskyssä tehtiin naislätkän historiaa ja oltiin minuutti maailmanmestareita, Säkkinen katsoi pelejä tv:stä ja valmistautui uuteen leikkaukseen. Puhdistus Syy kipuihin oli vihdoin löydetty magneettikuvauksissa Yhdysvalloissa. Labrum eli rustorengas oli revennyt lonkasta. – Olin, että okei. Hyvä, että löytyi tämä. Magneettikuvat oli otettu myös Suomessa, mutta vasta Ohion yliopiston määräämissä kuvauksissa repeämä löytyi, kun kuvat otettiin näkyvyyttä parantavalla varjoaineella. Ortopedi Matti Seppänen operoi Säkkisen Turussa viime toukokuussa, kuukausi Espoon kisojen jälkeen. – Repeämä korjattiin, labrum siistittiin ja ommeltiin takaisin paikoilleen. Ja hiottiin reisiluun päätä. Lonkkakupissa on nyt enemmän tilaa. Kesän Säkkinen kulki kyynärsauvojen kanssa. Kun uusi kausi alkoi, kivut olivat kaikonneet. Piina oli ohi. – Se on ollut ihana tunne. En edes muista, että milloin viimeksi olen pystynyt elämään näin normaalia elämää ilman kipua. Olen pystynyt harjoittelemaan ilman, että on koko ajan pitänyt löytää jokin korvaava liike. Voimat ovat palanneet, vauhtikin vähitellen. Tällä viikolla Säkkinen palaa maajoukkueeseen. Hän pitää sitä ”tavallaan pienenä palkintona”. – Mutta edelleen täytyy jatkaa työntekoa, hän alleviivaa. – Haluan olla paras versio itsestäni, enkä ole vielä ollut sitä. Euro Hockey Tourin finaaliturnaus, Ruotsi 5.–8.2.: Ke 5.2. Suomi–Saksa klo 19, Eksjö Pe 7.2. Suomi–Sveitsi klo 19, Eksjö La 8.2. sijoitusottelut, Tranås