Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Näin koululaisten kieliopinnot ovat yksipuolistuneet 2000-luvulla: varsinkin saksan suosio romahtanut, kiinnostus espanjaa kohtaan yläasteella noussut

Puhutko esimerkiksi sujuvaa saksaa tai ranskaa? Voit onnitella itseäsi, sillä saatat pian olla Suomen työmarkkinoilla todellinen harvinaisuus. Koululaisten kielten opiskelu on vähentynyt ja yksipuolistunut Suomessa alle 20 vuoden aikana merkittävällä tavalla. Yhä useampi opiskelee pakollisen toisen kotimaisen kielen ohella pelkkää englantia. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kaikille pakollisia kieliä ovat juurikin vain yksi pitkä A1-kieli ja yksi keskipitkä B1-kieli. Tilanne huolestuttaa Suomen kieltenopettajien liittoa, sanoo liiton puheenjohtaja Sanna Karppanen . Hän itse työskentelee ranskanopettajana helsinkiläisessä peruskoulussa ja todistaa täten jyrkkää muutosta paraatipaikalta. Myös edellinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) esitti julkisuudessa huolensa nuorten kielen opiskelun yksipuolistumisesta ja vähentymisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti hänen johdollaan vuonna 2017 selvityksen Suomen kielivarannon tilasta. Moninaisten kielitaitotarpeiden täyttämiseksi raportissa esitettiin muun muassa kielten opiskelun aikaistamista, josta edellinen hallitus päättikin viime syksynä. Vuoden 2020 alusta pakollisen A1-kielen opetus varhennetaan alkavaksi viimeistään ensimmäisen luokan keväällä. Lisäksi raportin koonnut professori Riitta Pyykkö esitti muun muassa opiskelun aloittamista pääsääntöisesti muulla kuin englannin kielellä. Grahn-Laasonen asetti työryhmän selvittämään ehdotusten toteuttamista, ja työn tuloksia on luvassa loppuvuonna. Opetuksen määrä rahakysymys Millä perusteella koululaiset sitten valitsevat tai jättävät valitsematta kieliä? Tutkittua tietoa asiasta ei juuri ole, mutta Karppasen mielestä kyseessä on ennen muuta rahakysymys. – Iso asia on kuntien erilaiset taloudelliset tilanteet. Se on rahakysymys, kuinka paljon opetusta tarjotaan, hän sanoo. – Vara valita vaikuttaa paljon. Ylimääräisen kielen valitsevalta voi jäädä esimerkiksi taito- tai taideaine valitsematta, ja nekin ovat nuorille tärkeitä. Kielivalintoihin vaikuttavat myös toisenlaiset alueelliset seikat. Esimerkiksi itärajan tuntumassa, vaikkapa Lappeenrannassa, venäjän opiskelu on lisääntynyt vuosituhannen alusta merkittävästi muuta maata enemmän. Kieltenopiskelussa on myös eroja tyttöjen ja poikien välillä. Asia korostuu yläasteella, sillä viime vuonna valinnaista B2-kieltä opiskelleista yläkoululaisista noin 64 prosenttia oli tyttöjä ja 36 prosenttia poikia. Lisäksi kielitaidon arvostus välittyy varsinkin kotoa, ja Karppanen veikkaa, että keskimääräinen mielenkiinto kielten opiskelua kohtaan voi olla laskusuunnassa myös aikuisten muuttuneiden asenteiden myötä. Kiinnostus vieraiden kielten opiskelua kohtaan oli Opetushallituksen mukaan Suomessa huipussaan 1990-luvun puolivälissä. Vielä vuoteen 1998 asti myös yli 30 000 asukkaan kuntien oli lain mukaan pakko tarjota useampia vieraita kieliä perusopetuksessa. Karppanen sanoo kannattavansa ainakin velvoitetta tarjota myös muita kieliä kuin A1-englantia. Tämä siksi, että vanha viisaus pitää hänen mukaansa paikkansa: mitä nuorempana kielen opiskelun aloittaa, sitä helpommin sitä myös oppii. – Täytyy kuitenkin pitää huolta siitä, että kielipolku jatkuu lapsuudesta pidemmälle. Se on oleellista nähdä kokonaisuutena ja jatkumona, Karppanen sanoo. – Tässä tullaan taas rahaan, koska kielen opetusryhmän perustaminen vaatii tietyn määrän opiskelijoita. Näitä asioita mietitään tiukentuneessa kuntataloudessa paljon, ja eri kunnissa on tehty hyvin erilaisia ratkaisuja. Ei ole yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille opetuksen järjestäjille. Kaksi pakollista Vieraan kielen opiskelu alkaa kaikille pakollisella A1-kielellä, nykyisellään viimeistään kolmannella luokalla. Kieltenopiskelu on Suomessa jo pitkään aloitettu lähes poikkeuksetta englannilla. Sen asema on kuitenkin vankistunut entisestään vuoden 2000 jälkeen: peräti 91,4 prosenttia kuudesluokkalaisista lukee nykyään englantia A1-kielenään. Karppanen sanoo, että suomalaisen täytyykin ehdottomasti osata nykypäivän ”lingua francaa”. – Se on kansalaistaito. Jo työelämänkin kannalta se on nykyään keskeinen kieli, monissa yrityksissä konsernin oma kieli, opettaja painottaa. Siitä huolimatta hän korostaa, että myös muiden kielten taitoa tarvitaan. – Englannin valta-asema on valitettava siltä kannalta, että vain englannilla ei pärjää. Kaikki kielet ovat erittäin kysyttyjä työmarkkinoilla. Se ei edes ole tärkeintä, mitä kieltä osaa, vaan kielten osaaminen on ennen kaikkea osoitus avoimuudesta uuden oppimiselle, kielille ja kulttuureille. Toinen pakollisista, ala-asteella alkavista kielistä on B1-kieli. Se on viimeistään kuudennella luokalla alkava yhteinen kieli, käytännössä poikkeuksetta toinen kotimaisista kielistä tai englanti. A2-kieli on puolestaan valinnainen kieli, jonka opiskelu alkaa useimmiten neljännellä tai viidennellä luokalla. Myös suosituin A2-kieli on englanti, koska sen valitsevat A2-kielekseen A1-kielenään jotakin muuta kieltä opiskelevat. Valinnaisen kielen valitsevien koululaisten osuus on laskenut lähes kymmenellä prosenttia 2000-luvun alusta, vaikka 2010-luvulla siinä onkin nähty pientä kasvua. Kaikkiaan vain reilu neljännes koululaisista aloittaa nykyään toisen vieraan kielen opiskelun ala-asteella. Vajaan 20 vuoden aikana varsinkin saksan suosio A2-kielenä on romahtanut: kun vielä vuonna 2000 yli 14 prosenttia valitsi sen, oli osuus viime vuonna vain reilut viisi prosenttia. Viime vuosina moni kunta on karsinut juuri A2-kielet kokonaan tarjonnastaan taloudellisista syistä. Karppanen pitää päätöstä erityisen valitettavana, koska se on alleviivannut entisestään suosituimman A1-kielen eli englannin asemaa. Espanjan suosio noussut Yläasteella koululainen voi aloittaa valinnaisen B2-kielen. Sen opiskelu alkaa yleisimmin kahdeksannella luokalla. B2-kieltä koskevista tilastoista erottuu niin ikään selkeitä trendejä. Kiinnostus saksaa ja ranskaa kohtaan on 2000-luvulla laskenut, espanjan suosio puolestaan noussut. Viime vuonna espanja oli kiilannut jo niukasti toiseksi suosituimmaksi B2-kieleksi, vaikka sen lukijamääriä ei edes tilastoitu erikseen ennen vuotta 2011. Maailman talousfoorumi listasi vuonna 2016 maailman kielet vaikuttavuusjärjestykseen , jossa kärjessä olivat englanti, mandariinikiina ja ranska. Samalla se ennusti, että vuonna 2050 espanja on ohittanut ranskan kolmanneksi vaikuttavimpana kielenä. Karppanen sanoo, että kaikilla kielillä on omat maineensa ja mielikuvansa. Paitsi että espanja on merkittävä maailmankieli, jota suomalaisen on helppo lausua, myös sen maine on koululaisten keskuudessa hyvä. – Espanjan maine on, että on fiesta, ja aurinko paistaa. Espanjan verbioppihan on itse asiassa paljon vaikeampaa kuin ranskan, Karppanen toteaa. Lisäksi opettaja huomauttaa, että prosenttiosuuksia tarkastellessa tulee huomioida myös se, että saksan ja ranskan lukijamäärätkin ovat perinteisesti olleet suuria. Kun kielten opiskelu on kaiken kaikkiaan vähentynyt, pudotus näkyy niissä erityisen selvästi. – Varsinkin saksaa on perinteisesti opiskeltu Suomessa paljon. Tiedän, että Euroopan saksankielisten maiden suurlähettiläät ovat olleet laskusta huolissaan. Saksa on kuitenkin Suomelle tärkeä eurooppalainen kauppakumppani. Lukion valinnaisten kielien opiskelu vähentynyt Lukiossa alkavia valinnaisia kieliä kutsutaan B3-kieliksi, ja niitä voi valita periaatteessa vaikka rajattoman määrän. Siitä huolimatta B3-kielten opiskelu on vähentynyt tasaisesti 2010-luvun aikana. Venäjän suosio on ollut hienoisessa kasvussa ja espanjan pysynyt ennallaan, mutta suurimpia putoajia ovat jälleen olleet saksa ja ranska. Myös kielten kokeita ylioppilastutkinnossa suorittavien määrä on laskenut reippaasti sekä lyhyiden että pitkien kielten osalta. – Varsinkaan lukioissa monipuolisille kieliopinnoille ei ole hirveästi tilaa, koska kurssitarjottimet ovat tiukkoja. Todistusvalinnan myötä lukiolaiset haluavat lisäksi opiskella niitä aineita, joista saa pisteitä korkeakouluihin pyrittäessä, Karppanen pohtii. 1990-luvun puoliväliin saakka lukiolaisten oli pakko opiskella kolmea kieltä. Karppanen sanoo kuitenkin, että opiskelijan kannalta pakko ei sinällään ole hyvä motivaattori. – Keskustelua pitäisi kääntää siihen suuntaan, millaisia mahdollisuuksia monipuoliset kieli- ja kulttuuritaidot avaavat, ja sitä kautta motivoida nuoria, hän painottaa. Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmaan on kirjattu , että toinen kotimainen kieli palaa lähivuosina pakolliseksi aineeksi ylioppilastutkinnossa.