Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tampereelle on suunnitteilla uusi uljas asuinalue – Pinnan alla muhiva ongelma kuitenkin vähentää sen vetovoimaa

Tampereen Lielahteen ratikkareitin varrelle on suunnitteilla uusi, uljas asuinalue. Tulevina vuosikymmeninä Näsijärven rantamaisemiin rakentuu jopa 25 000 asukkaan moderni kaupunginosa, Hiedanranta. Esteenä Hiedanrannan rakentamiselle on nollakuitu, eli tontilla aiemmin yli sata vuotta toimineen sellutehtaan vesistöön sylkemä puuperäinen jäte. Nollakuitu estää järven virkistyskäytön. Lahdenpohjukka ei jäädy kovinakaan pakkastalvina. Kesähelteillä vesi kuplii, ja ilmaan nousee mätänemisen löyhkä. Matalan veden aikaan mämmiä muistuttava, haiseva lieju tulee näkyviin. Veneily jää haaveeksi, uimisesta nyt puhumattakaan. Mustaa mönjää on Lielahden poukamassa käsittämätön määrä: 1,5 miljoonaa kuutiota 35 hehtaarin alueella paikoin jopa kymmenen metriä paksuna patjana. Nollakuituongelma on ratkaistava ennen Hiedanrannan rakentamista. Alue on kiinnostava, mutta sen vetovoimaa vähentää salaisuus pinnan alla. Kaupunki onkin jo vuosia etsinyt keinoja nollakuidun nostamiseksi järvenpohjasta ja jalostamiseksi hyötykäyttöön. Yhteistyössä on mukana tiedeyhteisöjä ja yrityksiä. Päätöksiä on tarkoitus tehdä vuoden 2019 aikana. Ratkaisua on etsitty muun muassa biotaloudesta. Suomalaistutkijan Elias Hakalehdon mukaan nollakuidusta on mahdollista kehittää tuottoisaa liiketoimintaa. Nollakuitu on eloperäistä jätettä, johon on sitoutunut energiaa. Luonnon omien mikrobien avulla se voidaan hyödyntää arvokkaiksi teollisuuskemikaaleiksi, biopolttoaineiksi ja lannoitteiksi. Testilaboratoriossa on saatu lupaavia tuloksia, mutta niistä on vielä pitkä matka kannattavaan liiketoimintaan. Hakalehdon mukaan nollakuidun tuotto-odotus on jopa yli 200 miljoonaa euroa. Parhaassa tapauksessa kaupunki löytää yrityskumppanin riskiä ja kustannuksia jakamaan. Nollakuidun nostaminen järvenpohjasta ja biojalostamon rakentaminen maksavat varovaistenkin arvioiden mukaan lähes 50 miljoonaa euroa. Rahan lisäksi ratkaistavana on myös muita kysymyksiä: mihin jalostamo sijoitetaan ja miten nollakuitu saadaan pois pilaamatta järven vedenlaatua? Joka tapauksessa edessä on vuosien luvitusprosessi, sillä ennen pohjan pöyhimistä ympäristövaikutukset on arvioitava ja saatava hankkeelle ympäristölupa. Nollakuitua on valtava määrä, joten esillä on ollut myös puolittainen ratkaisu. Pinnalta poistettaisiin ensin massaa parin metrin kerros ja peitettäisiin sitten loput kaasua keräävän rakenteen alle. Tämä olisi todennäköisesti halvin ja nopein ratkaisu, mutta toivottavasti kaupunki ei tyydy siihen. Se olisi vähän sama asia kuin jos kotona siivotessa roskat lakaistaisiin maton alle.