Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tällä viikolla puistoissa on tehty ensivaikutelmia liukuhihnalta – jännittäessä kannattaa muistaa, että kukaan ei oman vuoronsa odottelulta ehdi kuunnella

Lenkkeilyä muistuttavan haahuiluni lomassa olen tällä viikolla törmännyt lukuisiin piireihin. Piirit ovat sijainneet Koskipuistossa ja Sorsapuistossa. Niissä on istunut uusia korkeakouluopiskelijoita. Kulunut viikko on ollut ensikohtaamisten liukuhihna. Sattuman ja joissain määrin yhtenevien opintointressien yhdistelmän ansiosta kirjava joukko ihmisiä on sattunut samanlaisen urakan ääreen, ja monen osalta se urakka alkaa juuri siitä piiristä, jossa sanotaan nimi, ikä, omaa luonnetta kuvaava adjektiivi ja jotain semi-ironista entisestä kotikaupungista. Piirien huono puoli noin niin kuin tiedonvälityksellisessä mielessä on se, ettei kukaan ehdi kuunnella toista. Oman vuoron odottaminen vie liikaa aivokapasiteettia. Kun vuoro on ohi, kuluu loppuaika joko omassa helpottuneisuudessa hyppelehtimiseen tai omassa epäonnistumisessa kieriskelyyn. Toki sama ilmiö aiheuttaa myös piirien parhaan puolen noin niin kuin henkinen hyvinvointi -mielessä. Miltei mihin tahansa elämän ongelmaan tuo jos ei nyt ratkaisua niin vähintään helpotusta se, että sinun onnistumisesi ja epäonnistumisesi ja lukion päättötodistuksesi kiinnostavat ihmisiä kauheasti vähemmän kuin heidän omat vastaavansa. Tekoja eikä sanoja Kaikenlainen selittely on ensikohtaamisissa ja ensivaikutelmissa muutenkin aivan toissijaista. Tekeminen eli konkretia ratkaisee. Aivan kuten hyvässä kirjoittamisessa. Taitava kirjoittaja ei sano että Matti oli kylmissään ja surullinen. Hän sanoo että kolmeen huopaan kääriytynyt Matti itki. Kun itse joitain vuosia sitten olin uutena ja ystävättömänä Tampereella, ja taivalsin kohti edellä kuvatun kaltaista tutustumistapahtumaa, pieni lapsi pysäytti minut Sorsapuiston laiturin kohdalla. Hän kaipasi apua polkupyöränsä kanssa, muistaakseni satula oli löystynyt tai jotain. Autoin. Jos kaikki minuuttia myöhemmin kohtaamani uudet tuttavuudet olisivat nähneet sen, he olisivat heti saaneet minusta oleellista tietoa: olen mielettömän mukava ihminen ja onnettoman hidas tumpelo kaikissa pienissä käytännön töissä. Se olisi voinut jäädä jopa mieleen. Toisin kuin se, jos olisin sanonut, että olen ystävällinen veikko ja koulussa inhokkiaineeni oli tekninen työ. Sehän pätee kaikkiin ihmisiin. Ensikohtaamisissa parasta on, että ne voivat tapahtua vain kerran eikä niissä synny pysyvää vahinkoa, joten toivotan rentoa mieltä kaikille.