Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumni: Kiitos naapurit ja kiitos kirjasto, että saan olla minimalisti

Hei naapuri, voisitkohan lainata vatupassia hetkeksi? Voin tuoda piirakkaa kun palautan sen. Ei muuten, mutta pitäisi laittaa taulu seinään, ja työkaluni ovat 300 kilometrin päässä. Tai siis isäni asuu siellä, ja hän on ensisijainen remontoijani ja työkalupankkini. Minullakin on muutama ruuvimeisseli, mutta silloin tällöin kaipaisin autoa tai silitysrautaa. Minä en sellaisia omista, enkä useimmiten oikeastaan haluakaan. Miksi meillä kaikilla pitäisi olla omat kiviporat, joilla saamme hyllyt seiniin? En tiedä muista, mutta minä en tarvitse sitä ihan päivittäin. Maailmassa, joka hukkuu jätteeseen ja joka on täynnä kaltaisiani yksineläjiä, hamstraaminen tuntuu typerältä. Asumme päällekkäin ja vierekkäin samoissa kivikuutioissa, mutta leikimme omavaraisia. Silloin on aika virkistävää, että jotkut asiat ovat yhteisiä. Muistelen lämmöllä naapuria, joka vähensi ruokahävikkiä jättämällä omenakorin ja Saa ottaa -lapun rappukäytävään. Vähintään yhtä ihania ovat ihmiset, joiden pihamailta olen saanut kerätä reppukaupalla omenoita. Kai minäkin olen tavallaan ollut hyödyksi – eivätpä he ainakaan ole joutuneet kärräämään kaikkea ylimääräistä kompostiin. Pelkkä naapuriapu ei riitä aina, vaan tarvitaan myös isompia järjestelmiä. Edellisessä taloyhtiössäni oli lainaushuone, josta hain muuttoavuksi nokkakärryt. Se oli minusta nerokasta ja käytännöllistä. Oikeastaan tämä kolumni on ennen kaikkea rakkauskirje armaalle kirjastolaitokselle, joka on lainaamisen mestari. On ihastuttavaa ja tärkeää, että voin saada sieltä käsiini kaikkea Aku Ankasta Dostojevskiin. Sen lisäksi modernista kirjastosta saa vaikka mitä muuta ilahduttavaa ja hyödyllistä. On ympäristön ja henkilökohtaisen talouteni kannalta ekoteko, että pääsen lähikirjastoon ompelemaan, kun sauma ratkeaa. Minulla ei ole ompelukonetta saati tilaa sille, mutta tarpeen vaatiessa voin kävellä Sampolaan. Ilman sitä kirppismekon kaventaminen olisi vaatinut aika paljon enemmän aikaa ja hampaidenkiristystä. Olisin ehkä kutsunut hiiret ja linnut apuun, vaikka niistä taitaa olla enemmän iloa satuprinsessoille kuin vuosijuhliin valmistautuvalle opiskelijalle. Kiitos siis lainauskulttuuri, pelastit juhlani. Kirjoittaja on Moron kesätoimittaja, joka lainaa mielellään sokerikupillisen, jos naapuri uskaltaa pyytää.