Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kouluampujia inspiroivia natseja? Rammsteiniin kannattaa tutustua provosoivaa pintaa syvemmältä

Rammstein on ollut koko uransa ajan kohujen keskipisteenä. Videot ja levyt ovat saaneet kielletty lapsilta -merkintöjä, ja bändiä on syytetty milloin natsisympatioista, milloin Pekka-Eric Auvisen ja muiden kouluampujien inspiroimisesta. Usein Rammstein on hakeutunut kohuihin varsin tietoisesti käsittelemällä teksteissään esimerkiksi insestiä, kannibalismia, sadomasokismia ja muita väkivaltaisia aiheita. Bändi myös konkretisoi sanoituksensa viimeisen päälle hiotuilla musiikkivideoillaan ja konserttispektaakkeleilla, joilla se viljelee shokeeraavaa, yltiöseksuaalista, väkivaltaista ja totalitaristis-fasistista kuvastoa. Shokkiarvo on taattu, ja bändin nimi pysyy esillä julkisuudessa, vaikka uudet kappaleet olisivat vähän kehnompiakin. Kun levyt myyvät tänä päivänä muutenkin vain murto-osan siitä mitä ennen, pinnalla pysyminen ja rahan tahkoaminen vaativat entistä enemmän ulkomusiikillisia apukeinoja. Kun tähän kaikkeen yhdistetään vielä se, ettei Rammstein todellakaan peittele saksalaisuuttaan, leimakirves on helppo heittää. Varsinkin, kun musiikkivideoilla voi nähdä esimerkiksi katkelmia Hitlerin Saksan kuuluisimman elokuvaohjaajan Leni Riefenstahlin tuotannosta ja näytellyn kohtauksen juutalaisista keskitysleirin hirttolavalla. Kun Rammsteinin pintaa raaputtaa vähän syvemmältä, natsileima alkaa haalistua aika nopeasti näistä DDR:ssä varttuneista punk-koulukunnan kasvateista. Kitaristi Richard Kruspe on todennut esimerkiksi, että varsin sotilaallisesti marssiva Links 2-3-4 -kappale kertoo itse asiassa bändin vasemmistosympatioista. Käyttämällä saksan kieltä – vieläpä tietoisen selkeästi artikuloiden ja tarttuvia hokemia hyödyntäen – Rammstein paitsi hämmentää kuulijoitaan, myös muistuttaa, ettei omaa äidinkieltään pidä hävetä. Bändi tuo tämän melko selvästi ilmi takavuosien Amerika -hitissään, joka on tulkittu usein amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin ja englannin kielen ylivallan kritiikiksi. Yksi Rammsteinin hienouksista on nimenomaan sen monitulkintaisuus. Tarjolla on paljon provosoivaa pintaa, johon on helppo tarttua, mutta jos siihen ei takerru, pinnan alta löytyy muutakin. Yhtyeen syvällisempi ymmärtäminen tosin vaatii saksan kielen ja kulttuurihistorian tuntemusta varsinkin nykyään, kun bändi ei vaivaudu enää juurikaan selittelemään tekemisiään. Aivan viime viikkoina tähän on tosin tullut hieman muutosta. Rammsteinin kitaristikaksikon paljon julkisuutta saanut pusu kesken Moskovan keikan ja rumpali Christoph Schneiderin Puolan Chorzówin konsertissa heiluttama sateenkaarilippu ovat olleet harvinaisen selkeitä viestejä siitä, että Rammstein seisoo ihmisoikeuksien puolustajien riveissä.