Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kriitikon tyrmäys: Fingerpori-elokuva on silkkaa kärsimystä niin roolihahmoille kuin katsojalle

Pertti Jarlan hulvattoman anarkistinen huumorisarjakuva kääntyy Mikko Koukin esikoispitkässä piinaavan ankeaksi elokuvaelämykseksi, jonka huvittavaksi kuviteltu kärsimys onnistuu ilottomuudessaan tavoittamaan vain nimikkokaupungin kekkoslovakialaisen betoniestetiikan. Fingerpori -elokuva ei petä odotuksia. Se nimittäin on juuri niin karmea kuin saattoi pelätä. Harmittaa, sillä pidän kovasti Jarlan luomasta Fingerpori -huumorista, sen vinon omalakisesta maailmasta ja anarkistisen tökeröstä pölhöpopulaatiosta. Ankeaa kankeaa Fingerporilaisessa todellisuudessa ei ole yhtään kummaa, jos Jeesus tekee vaateostoksilla sovitustyön tai että hetkessä loikataankin ajassa tuhat vuotta taaksepäin sulakeostoksille Kaksoisvirran maahan. Käytössä on periaatteessa pohjaton hupipotentiaali, mistä elävin näyttelijöin toteutettu elokuvaversio onnistuu kuitenkin raapimaan vain nimikkokaupungin karkeinta pintaa. Ahkerasti viljeltyjen ja väkinäisiltä maistuvien sanaleikkien ympärille ei ole kyetty luomaan hauskaa, elokuvan mittaista tarinaa. Sen sijaan on poimittu neljä sarjakuvasta tuttua hahmoa ja kyhätty jokaiselle oma ankean kankea tarinanpoikanen. Piinaa ja kidutusta Silmät kiinni ja sormet ristissä reittiä sarjakuvakaupungin sieluun etsiviä tarinoita on yhdistävinään rakkauden kaipuu. Oikeasti luvassa on kärsimysnäytelmä neljässä näytöksessä. Kaupunginjohtaja Homelius ( Kari Väänänen ) päätyy kunnian ja kadonneen vaimon perässä voitelemaan puoluetovereitaan kekkoslaisen hikikarpaloiseen tyyliin. Miehennälkäisellä Krapula-Päivillä ( Pirjo Lonka ) pukkaa puolestaan hikeä arjen humalaisessa hamsterinpyörässä. Heimo Vesan ( Santtu Karvonen ) kauhukuvastoisessa painajaisessa natsianoppi valtaa kodin. Loppulässähdyksenä parturoidaan vielä kaksimielisyyksiä laukovalta Rivo-Riitalta ( Jenni Kokander ) identiteetti ja passitetaan tämä parantamaan vetovoimaansa oudolle turhapurolaiselle senssiterapiaretriitille. Neljän sielullisesta ja sisuskalullisesta krapulasta potevan ihmisraunion kärsimyksestä pitäisi ilmeisesti osata iloita, mutta silkkaa piinaa se on, sekä kidutetuille hahmoparoille että nöyryytyksen tarkoitusta äimistelevälle katsojalle. Ideoita ei ole Jarlan notkeaan sanajumppaan nojaavaa hahmojen ja ilmiöiden runsaudensarvea on eittämättä haastavaa sovittaa elokuvan kaltaisen, kehnosti kieli-ilotteluun taipuvan ja tiukkaan mittaan pakotetun formaatin puitteissa. Nähtyä parempaa esikoispitkänsä ohjanneelta Mikko Koukilta ja käsikirjoittajakumppani Petja Lähteeltä uskalsi silti varovaisesti toivoa. Olihan kaksikko pystyttänyt Fingerporin jo aiemmin menestyksellä näyttämölle. Elokuvan kohdalla ideat tuntuvat kuitenkin tyrehtyneen alkuunsa. Ehkä kirstunvartija on patistanut menemään yli siitä mistä aita on matalin. Lopputuloksesta huokuva luova energia liikkuu joka tapauksessa suunnilleen Speden huokeimpien Uunojen tasolla. ☆ Ohjaus: Mikko Kouki. Pääosissa: Kari Väänänen, Jenni Kokander, Santtu Karvonen, Pirjo Lonka, Aku Hirviniemi. Kesto: 1 h 25 min. Ikäraja: 12. Ensi-ilta: Plevna ke (16.10) 12.30, 14.45, 18,30, 21. Cine Atlas ke: 19.45.