Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oletko kokenut pandemian? – Kerro meille kokemuksesi aasialaisesta, hongkongilaisesta tai sikainfluenssasta

Korona ei ole ensimmäinen pandemia. Keskuudessamme elää pandemiaveteraaneja – jopa kolmen pandemian selättäjiä. Aamulehti tekee jutun suomalaisten epidemiamuistoista. Kerro, miltä sairastaminen menneinä vuosikymmeninä tuntui. Voit kertoa voitokkaasta paranemisesta. Voit kertoa myös lohduttomasti päättyneestä tapauksesta, mikäli sellainen on koskettanut lähipiiriäsi. Lähetä muistosi mieluiten joko sähköpostilla osoitteeseen al.ihmiset@aamulehti.fi tai vastaa alla olevan lomakkeen kautta. Kerro tautimuistosi Myös perinteinen posti kulkee perille osoitteeseen Aamulehti, Hyvä elämä, PL 327, 33101 Tampere. Lähettämällä tarinasi annat samalla luvan sekä tarinan että nimesi julkaisulle. Ihan ensimmäiseksi on aika kerrata tautihistoria. Tässä kolme influenssapandemiaa, joista nykysuomalaisilla on omakohtaisia kokemuksia. Aasialainen 1957–1958 Aasialaiseksi kutsuttu influenssa sai alkunsa Kiinassa helmikuussa 1957 ja Suomeen se saapui saman vuoden elokuussa. Ensimmäinen sairastunut oli poika, joka oli saanut tartunnan partioleirillä Englannissa. Varsinainen epidemia alkoi syyskuun lopussa ensin Tampereella ja sitten Helsingissä. Marraskuussa influenssaa sairastettiin jo koko maassa. Lääkintöhallitus päätteli kesällä 1957, etteivät karanteenitoimet estä epidemian leviämistä maahamme. Pohdiskeltiin, että tauti olisi lievä ja lyhytkestoinen ja kuolleisuus vähäinen. Aasialainen oli historian ensimmäinen influenssapandemia, johon valmistettiin rokote. Se saatiin aikaan nopeasti, mutta vain rajallisina määrinä. Suomessa kokeiltiin saksalaista valmistetta sairaaloiden henkilökuntaan, mutta rokote ei tuottanut toivottua suojaa. Marraskuu oli maailmanlaajuisesti pahin kuukausi. Joulukuussa influenssa vaimeni, mutta toinen aalto ilmaantui jo keväällä 1958. Arviolta noin joka kolmas suomalainen sairastui aasialaiseen. Erityisen alttiita olivat kansakoululaiset. Heistä kenties jopa joka toinen poti taudin. Tällä hetkellä tuo laajimmin sairastanut joukko on seitsemissäkymmenissä. Influenssa ja sen jälkitaudit vaativat noin 1 300 uhria. Luku on suuri, mutta sairastuneiden määrään suhteutettuna pieni, noin kaksi promillea. Suurimmassa vaarassa kuolla olivat yli 65-vuotiaat. Huomattavan usein lopullinen tappaja ei ollut virus vaan influenssapotilaaseen iskenyt bakteeri, tavallisimmin stafylokokki. Tilannetta helpotti lääketieteen edistyminen. Bakteerikeuhkokuumeita voitiin jo 1950-luvulla hoitaa antibiooteilla. Hongkongilainen 1968–1969 Vuosi 1968 on nimetty Euroopan hulluksi vuodeksi. Kun vuotta muistellaan, on tapana mainita Vietnamin sota, Tshekkoslovakian miehitys ja Vanhan ylioppilastalon valtaus. Yksi asia on historiankirjoista pyyhkiytynyt unohduksiin: tuona vuonna Suomessa pelättiin hongkongilainen-nimistä pandemiaa. Hongkongilainen oli Kiinasta alkunsa saanut influenssa, johon sairastui maailmanlaajuisesti noin miljardi ihmistä. Menehtyneitä oli synkimmän arvion mukaan miljoona. Viruksen laskettiin olleen selvästi tavanomaista kausi-influenssaa tappavampi. Yhdysvalloissa ensimmäiset sairastumiset havaittiin syyskuussa 1968 ja pahimmillaan tauti riehui vuodenvaihteessa. Kuolemantapauksia maassa kirjattiin lähes 34 000. Suomessa uumoiltiin, että virus saapuisi meille juuri yhdysvaltalaisten turistien mukana. Tautia vastaan valmistettiin täälläkin rokotetta, joka saatiin rajoitetusti käyttöön alkuvuodesta 1969. Lopulta tautiin menehtyi Suomessa noin tuhat ihmistä. Aikakauden lehdistö raportoi viruksen globaalista luonteesta: tartunnan sai niin Yhdysvaltain presidentti Nixon kuin tavallinen kansa suomalaisilla syrjäkylillä. Helmikuussa 1969 Ilta-Sanomien etusivulle painettiin synkkä otsikko: ”Influenssan ankarin isku. Parikymmentä vanhusta kuollut Polvijärvellä.” Jutun mukaan Pohjois-Karjalan pienellä paikkakunnalla hautaukset ruuhkaantuivat. – Ei täällä mitään hysteriaa ole ollut. On vain ihmetelty, miten paljon vanhuksia on kuollut, paikallinen rovasti kommentoi. Sikainfluenssa 2009–2011 Huhtikuussa 2009 kansaa alkoi kaatua tautivuoteisiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Syylliseksi paljastui influenssaviruksen uusi muoto, jonka geneettinen sukulainen oli aikaisemmin sairastuttanut sikoja. Virus herätti maailmanlaajuisen huolen. Sillä oli kyky lisääntyä keuhkoissa, kun kausi-influenssavirukset lisääntyvät vain ylähengitysteissä. Taudinkuvaa hallitsikin keuhkokuume, ja kuolemantapauksia oli runsaasti. Pelkoa lisäsi se, että lapset, nuoret aikuiset ja keski-ikäiset perusterveetkin sairastuivat vakavasti. Yhdysvalloissa lähes kaikki kuolleet olivat alle 65-vuotiaita. Erityisen suurelle vaaralle altistuivat raskauden viimeisellä kolmanneksella olleet naiset. WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi kesäkuussa 2009. Suomessa epidemia alkoi saman vuoden lokakuussa ja taudin huippu oli jo marraskuussa. Taudista paljastui pian huojentavia piirteitä. Sikainfluenssavirus oli herkkä influenssalääkkeille. Ajoissa aloitettu lääkehoito jopa puolitti kuolemanriskin. Rokotekin oli kehitteillä pikavauhtia, ja Pandemrix-niminen valmiste ennätti meille samoihin aikoihin kuin epidemiakin. Yli puolet suomalaisista rokotettiin ja alle 15-vuotiaista peräti 75 prosenttia kävi piikitettävänä. Suomi selvisi sikainfluenssasta lopulta vähin vaurioin, kuolonuhreja oli vain nelisenkymmentä. Tauti tuli tänne myöhään, viruslääkettä oli riittävästi ja rokotesuoja laaja. Erillisiä influenssasairaaloita ei jouduttu avaamaan, mutta teho-osastojen paikoista oli huippuviikoilla pulaa – vaikka arviolta vain joka kymmenes suomalainen sairastui. Samainen virus aiheutti toisen tautiaallon talvikautena 2010–2011. Silloin se esiintyi toisten virusten rinnalla ja aiheutti noin kolmanneksen kauden influenssoista. Sikainfluenssa pysyi otsikoissa vielä pitkään. Kävi ilmi, että rokotteella oli ollut yllättävä sivuvaikutus. Se oli lisännyt perinnöllisesti alttiiden nuorten riskiä sairastua nukahtelusairauteen eli narkolepsiaan.