Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Rakas päiväkodin aikuinen, ansaitset tuhat kiitosta – Tässä kirjeessä kiitämme kaikkia päiväkotien työntekijöitä niistä asioita, jotka arjessa jäävät sanomatta

Lähestyn sinua näin kirjeellä, koska en ole osannut kiittää sinua niistä kaikista asioista, joita teet lapseni hyväksi. Tiedän myös, että silloin, kun tapaamme päiväkodin eteisessä tai pihamaalla, sinulla on muutakin tekemistä kuin kuunnella kovin pitkään minua. Kiitos, että olet olemassa. Sinun työsi on maailman tärkein työ, mitään sen tärkeämpää ei ole. Kiitos, että sinä tai joku työkavereistasi on aina paikalla. Teihin voi luottaa. Kiitos, että olet lapselle turvallinen aikuinen. Kiitos, että viet oman lapsesi päiväkotiin, jotta pystyt hoitamaan meidän kaikkien muiden lapsia. Niin minäkin pystyn nyt olemaan täällä töissä. Kiitos, kun pysyt rauhallisena ja iloisena, vaikka tulisimme myöhään, vaatteet hukassa ja olisimme unohtaneet virpomisvitsojen tarvikkeet tai sen, että lapsella on liikuntapäivä. Kiitos, kun löydät lapselle jostain mystisestä kätköstä taas kuivat kurahanskat. En tajua, miten sen teet. Kiitos, kun olet opettanut lastani pukemaan. Näet todella paljon vaivaa ja keksit lapsilleni aina jotain erilaista ja kivaa tekemistä. Kiitos, kun luet hänelle maatilan eläimistä sekä Tatu ja Patu etsivinä . Sinulla täytyy olla todella hyvät hermot, että jaksat jatkaa sadun loppuun, vaikka lapseni kikattaisi koko ajan. En voi koskaan ymmärtää, miten tulet toimeen niin monen lapsen kanssa yhtä aikaa. Se on kuin taikuutta. Kiitos, kun huomaat lapsessani hyvän. On mahtavaa, että jaksat kehittää ryhmän isoille pojille mielekästä tekemistä ja vaikka pelata heidän kanssaan salibandya, jos tilanne sitä vaatii. On ihanaa tietää, että mielestäsi toimeliaat, toimintaa kaipaavat ja joskus raisutkin pojat eivät ole riesa. Kiitos, kun lohdutit ja hoivasit solisluunsa murtanutta poikaani, vaikka hän ei enää ollut edes sinun ryhmässäsi. Sinun tutussa sylissäsi oli turvallista odottaa äitiä ja isää hakemaan potilas kotiin. Kiitos, kun annoit tyttöni kiivetä varaston katolle, veit hiihtämään ja kannustit häntä nauttimaan liikunnallisuudestaan. Hän muistaa yhä vuosien jälkeenkin, miten kehuit häntä ketteräksi. Kiitos, kun sanoit meidän tytölle, että hänellä on hyvä pallosilmä. En tiedä, ehkä kukaan ei ollut ennen häntä kehunut, mutta hän alkoi aina puhua, kuinka hyvä pallosilmä hänellä on. Kun tätikin niin sanoi. Nyt tyttö pelaa koripalloa 1. divisioonassa ja on aivan onnessaan. Ihmeellisiä saavat aikaan pienet kehut oikeaan aikaan. Kiitos kun jaksat vastata kaikkiin kysymyksiin – sekä lapsen että minun. Kiitos, kun vastaat rauhallisena puhelimeen ja otat lapseni avosylin vastaan, kun tuon hänet Tiitiäisen puistoon, kun kaikki muut lapset jo ovat siellä. Kiitos, kun vaihdoit lapselleni puhtaan paidan ja otit hänet syliin, vaikka hän oli juuri oksentanut nukkarin lattialle. Kiitos, kun et katso minua paheksuvasti, vaikka itse tunnen olevani äitinä niin vajavainen. Kiitos, kun silloin kerran halasit itkevää äitiä päiväkodin tuulikaapissa, kun äidillä juuri silloin oli liian paljon kaikkea. Kerran nauratit lapsen isää silloin, kun kerroit hassun jutun siitä, mitä sinä päivänä oli tapahtunut. Sen, kun päiväkodissa joku oli pieraissut ja pohdittiin, kuka. Poikani viittasi ja kertoi, että ”meidän isä pieree”. Kiitos, kun lauloit kevätjuhlassa paperikruunu päässä Siili menee lypsylle . Ei haittaa, vaikka jouduit laulamaan yksin, lapseni oli niin iloinen, kun sai olla mukana esityksessä. Muistatko sen ajan, kun leikkauksen vuoksi nukutettu lapseni, 5, pelkäsi sairaalakokemuksen jälkeen nukahtamista? Sinä autoit eteenpäin niin, että jos hän ei ollut saanut unenpäästä kiinni siinä vaiheessa, kun muut lapset nukkuivat, hän sai nousta leikkimään eri huoneeseen. Parasta oli, kun hän pääsi joskus tauolla olevan tädin kanssa kahvihuoneeseen. Sairastelu jatkui esikouluvuonna, ja sairaalajaksoja tuli paljon. Lähetit päiväkodista esikoulutehtäviä kotiin ja joskus ihan sairaalaankin. Lapselle esikoulutehtävät olivat tärkeitä. Ne palautettiin aina tehtyinä päiväkotiin. Kiitos, kun panit lapseni pyytämään anteeksi, kun hän oli tönäissyt kaverin nurin. Kiitos, kun et antanut lapseni jäädä yksin, vaan rohkaisit toisia ottamaan hänet mukaan leikkiin. Kun lapsi istui yksin eteisen lattialla, toit viereen kaverin ja autoradan. Nyt lapsellani on ystävä. Sinun työtäsi sävyttää sydämellisyys ja tietty armollisuus – sekä lapsen että myös äidin virheitä kohtaan. Kiitos, että otat lapseni yksilönä, erityisenä, eikä vain yhtenä ryhmän mukuloista. Joka päivä, kun haen häntä hoidosta, kerrot jotakin myönteistä, jota juuri minun lapseni on tehnyt. Näet ihmeen minun lapsessani. Terveisin, Kodin aikuiset