Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Mistä syntyy mystinen kotietu? Suomalaiskiekkoilija kertoo puhuttelevan esimerkin

Tilastollinen tosiasia on, että kotijoukkueet voittavat pallopeleissä useammin kuin vierasniput. Vedonlyöjät ovat kautta historian pyrkineet selvittämään, mitä tämä mystinen kotietu käytännössä on. Millainen se on eri sarjoissa? Eri lajeissa? Nykyään vetoihin etsitään etuja tutkimalla kotiedun merkitystä jopa joukkueittain. Kotietu on kuitenkin jäänyt hyvin abstraktiksi. Tilastot antavat suuntaa, mutta historia ei tunnetusti ole tae tulevaisuudesta, eli mikä on tapahtunut aiemmin, ei välttämättä toistu samanlaisena. Ylipäätään urheilupuheessa kotietua on käsitelty melko vähän. Siksi lähdin selvittämään asiaa kysymällä valmentajilta sekä entisiltä ja aktiivisilta pelaajilta, miten he kotiedun kokevat. Kotiyleisö on henkinen voimavara Tämän kauden Valioliigassa kotijoukkue on voittanut 44 prosenttia peleistä, tasapeliin on päädytty 24 ja vierasvoittoon 32 prosentin osuudella. Viime kauden Veikkausliigassa kotijoukkueet voittivat 41 prosenttia otteluistaan, 26 prosenttia päättyi tasan ja vierasjoukkueiden voitto-osuus oli 33 prosenttia. Suomessa kotietu on eurooppalaisella mittakaavalla vähän keskimääräistä pienempi. Timo Rauhala pelasi viime kaudella Veikkausliigaa KPV:n väreissä. 30-vuotias laitapakki painottaa, että ottelupäivä on pelaajalle suurilta osin psyykkinen koitos. Fyysinen sekä taktinen valmistautuminen on tehty, niinpä peliin latautuminen ja henkisen valmistautumisen onnistuminen ovat avainasemassa, jotta pelisuunnitelmaa voidaan toteuttaa. – Kotiotteluihin valmistautuminen on usein helpompaa, koska ottelupaikka on tuttu. Pukukopit ja muut tilat ovat tuttuja ja yleensä seuran omilla väreillä koristeltuja. Nämä asiat luovat pelaajalle kodinomaisen tunteen sekä turvallisen ympäristön valmistautua otteluun ilman häiriötekijöitä. Kotikentän erityisominaisuuksien tunteminen muodostaa Rauhalan mukaan myös osan kotiedusta. Pelaajat tietävät, kuinka paljon tilaa kentällä on ja miten pallo liikkuu alustalla milläkin kelillä. – Jos joukkue harjoittelee jatkuvasti pienellä kentällä, pelaajat oppivat ja tottuvat käyttämään pientä tilaa paremmin hyödyksi ja pelisuunnitelma mukautuu tilan mukaan. Tällöin vaikeuksia saattaa tulla isolla vieraskentällä, jossa on varsinkin pelin alussa vaikeaa osata käyttää ympärillä olevaa lisätilaa hyödyksi. Kotiyleisön vaikutus tuntuu. Tutut naamat, ystävät, läheiset ja vakiokannattajat luovat ainutlaatuisen tunnelman. – Ainakin minä saan tästä tunteesta lisää henkisiä voimavaroja. Toki joissain tilanteissa kotiyleisö saattaa kääntyä myös kotijoukkuetta vastaan, kun peli ei kulje ja tutut äänet kritisoivat. Tällöin pelaajalta vaaditaan taitoa sulkea yleisö pois mielestä, jottei se vaikuta pelisuoritukseen. Rauhalan kokemusten mukaan matkustaminen ja pelipaikkakunnalla yöpyminen vaikuttavat kotietuun oleellisesti. – Kotipeleissä rutiinit säilyvät: yövyt kotona, harjoittelet tutulla kentällä ja pysyttelet tutuissa rutiineissa pelipäivänä sekä peliä edeltävä päivänä. Vierasjoukkue joutuu mahdollisesti matkustamaan tuntikausia bussissa ja yöpymään hotellissa, jolloin rutiinien noudattaminen on hankalampaa. Lisäksi erilaisia häiriötekijöitä ja muuttujia on enemmän. Koen, että myös siksi kotipeliin valmistautuminen on helpompaa. Tällöin on helpompi saavuttaa ottelussa oma maksimisuoritustaso.” Päikkärit on ykkönen Jääkiekon SM-liigan kuluvalla kaudella kotijoukkueet ovat voittaneet 41 prosenttia otteluistaan, jatkoajalle on edetty 21 prosentin osuudella ja vierasjoukkueet ovat voittaneet 38 prosenttia peleistä. Kotietu on keskimääräistä pienempi. Keskushyökkääjä Aapeli Räsänen pelaa Boston Collegessa NCAA-sarjaa. Räsänen on pelannut menestyksekkäästi kahdet alle 20-vuotiaiden MM-kisat ja voittanut MM-kultaa alle 18-vuotiaissa. Myös Räsänen painottaa rutiinien merkitystä isona osana kotietua, unohtamatta fanien merkitystä. – Kotipelien pelipäivät rakentuvat aina saman kaavan mukaan. Aamujäät tai -jumppa, vähän videoita, ruoka, päikkärit ja hallille. Päikkärit on minulle pelipäivän rutiini numero uno. Jo pelkästään niiden nukkuminen omassa sängyssä luo kotietua. Vieraspeleissä koko setti menee uusiksi, ajoituksineen kaikkineen, Räsänen sanoo. Pelin aikana fanien tuki on iso juttu. – Siitä saa huomaamattaan energiaa. Kun teet maalin, ja menet tuulettamaan opiskelijoille varatun päätykatsomon eteen, jossa muut opiskelijat ovat niin innoissaan, että kaljat lentää ympäri pleksiä, niin tuleehan siitä itsellekin enemmän fiilistä ja energiaa. – Kaikki, jotka ovat pelanneet, lajista riippumatta, tietävät, että on huomattavasti mukavampaa ja energisempää pelata ison yleisön kuin tyhjien penkkirivien edessä. Totta kai osa pelaajista nauttii enemmän täyden hallin hiljentämisestä kuin huudattamisesta. Arkipeleissä vierasjoukkueen etu Salibandyliigassa on tällä kaudella päädytty kotivoittoon 44 prosentin osuudella, tasapeliin varsinaisella peliajalla 13 prosentin ja vierasvoittoon 43 prosentin osuudella. Kotietua ei ole käytännössä ollenkaan. Salibandy on kotiedun suhteen palloilulajien outolintu. Sen jälkeen, kun pelikenttien alustat aikanaan standardoitiin, kotietu on käytännössä kadonnut. Tilasto on hyvin hämmentävä, mutta EräViikinkien päävalmentaja Bengt Lodenius löytää asialle selitykset. – Salibandy on pitkälti amatöörilaji, jossa pelaajat usein käyvät päivisin töissä tai opiskelemassa. Vierasjoukkue katkaisee usein arkiaskareensa kotijoukkuetta aiemmin matkustamisen vuoksi ja pääsee siten keskittymään otteluun aiemmassa vaiheessa. Tästä johtuen olen etenkin arkipeleissä kokenut vierasjoukkueen roolin jopa edukkaammaksi, Lodenius sanoo. Salibandyssa yleisömäärät jäävät aika ajoin vähäisiksi, mutta nelinumeroisiin katsojamääriin ylletään myös. Fanikulttuuri on salibandyssa vielä ohutta. – Toki kotiyleisön tuki on mukava asia, mutta mielestäni myös vierasjoukkue saa virtaa hyvästä tunnelmasta. Pelaajat saisivat varmasti lisää energiaa, jos pelattaisiin täysille halleille ja tuhansille katsojille, mutta uskon, että samalla tavalla myös vierasjoukkue hyötyisi siitä. Myös Lodenius viittaa kotiedusta puhuttaessa rutiineihin. – Kotona pelaamisen hyviä puolia, kotiyleisön lisäksi, ovat etenkin tuttu ja usein parempi pukuhuone sekä mahdollisuus laadukkaampaan uneen lyhyemmän kotimatkan takia. Mutta mielestäni näillä detaljeilla ei ole niinkään vaikutusta ottelun tulokseen. Kotiedun merkitys kasvaa vaivaisena Lentopalloliiton toimitusjohtaja Seppo Siika-aho esiintyi 1990-luvulla myös Suomen A-maajoukkueessa. – Kotietu on kokonaisuus, jossa parhaimmillaan yhdistyvät pienempi kuormitus, tutummat ja häiriöttömämmät rutiinit sekä jossakin määrin kovempi ylpeys näyttää mahdollisimman hyvä esitys omalle yleisölle, Siika-aho määrittelee. Kansainväliset ottelut ja vierasmatkat tulivat Siika-aholle tutuiksi. Ei ollut lainkaan tavatonta, että vastustaja yritti tietoisesti rikkoa vierailijan rutiineja. – Joissakin maissa on edelleen hyvin tavallista, että bussi jää tulematta, huone saamatta tai ruoka olematta tarjolla, jotenkin mystisesti, juuri isompien pelien alla. Miten itse koit pelaajana kotiedun? – Kun kaikki on kunnossa itsellä ja joukkueella, edun merkitys oli rajallinen. Mutta jos oli vaivoja, väsymystä tai muuta vastaavaa, sen merkitys kasvoi. Väsynyt pelaaja kaivaa terän esiin kotona ylpeyden kautta, vieraissa ehkä enemmän näyttämisen halun kautta. Suomen Urheiluvedonlyöjät ry:n puheenjohtaja Kari Rajainmäki on pohtinut kotiedun mysteeriä pitkään, yksin ja porukassa – Yksiselitteistä vastausta ei ole tähän päiväänkään asti löytynyt. Eiköhän kotietu kuitenkin ole psykologinen asenne, joka on tutulla ja/tai vieraalla maaperällä erilainen. Osa edusta on tietysti tuomariin kohdistuvaa yleisöpainetta. Ja onhan yleisömäärällä oma vaikutuksensa joukkueisiin. Yleisön merkitys lienee suhteellisen pieni, mutta se on kuitenkin olemassa. Kiekkoilija Räsänen komppaa vedonlyöjän näkemystä. – Luulisin, että fanit pystyvät vaikuttamaan tuomaritoimintaan, varsinkin alitajuisesti. Jos jokaisesta kotijoukkuetta vastaan vihelletystä tai viheltämättä jääneestä tilanteesta tulee rapaa saavitolkulla, niin mielestäni on hyvin ymmärrettävää, että tuomari alkaa ainakin alitajuisesti jopa vähän pelkäämään yleisön reagointia. Oman reviirin ulkopuolella Jääkiekkoanalyytikko ja kirjailija Petteri Sihvonen on pohtinut kotietua paljon – ja tehnyt mielessään aikamatkan kauemmas ihmisen historiaan. – Kun pelataan vieraskaukalossa, se on kuin oltaisiin metsällä oman reviirin ulkopuolella, vierailla mailla, arveluttavassa maastossa. Se ei ole yhtä tuttu kuin kotimaasto, vaikka kaukalon olosuhde onkin vakioitu. Kotikaukalon vakio-olosuhteesta se poikkeaa ainakin "vihamielisen" yleisön läsnäolon verran. Yleisö myötäelää omiensa suorituksia äänekkäästi – ja "vastustaa" vierasjoukkueen tekemisiä yhtä äänekkäästi ynnä pyrkii paineistamaan tuomareita, Sihvonen kuvailee. Hänen ajatusmaailmassaan teknisillä, taktisilla ja fyysisillä tekijöillä on vähäpätöisempi merkitys. Kotiedun keskiössä ovat psykologiset muuttujat. Ja kas, myös Sihvonen nostaa esiin rutiinit. – Kotijoukkueelle koko hallin olosuhteet ovat tutut. Siellä voi, etenkin kaukalon ulkopuolella, tehdä kaikki pelipäivän valmistautumisrutiinit täsmällisemmin. Tämä vaikuttaa hieman, koska joukkuepallopelien pelaajat ovat traditionalisteja. Monet valmentajat lähestyvät vieraspeliä ainakin jonkin verran kotipeliä varovaisemmalla taktiikalla, mikä on yhtä aikaa sekä syy että seuraus sille, että pelaajien mentaliteetti on ennen vieraspeliä ja sen aikana aavistuksen kotipeliä vähemmän rohkea. – Ja, lopuksi, kun psyyke hieman horjuu vieraspelaajilla, se toki vaikuttaa alentavasti myös teknisen suorituksen tasoon – ja käy pahimmissa tapauksissa aavistuksen myös fysiikan päälle.