Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Siis anteeksi, mitkä vapaa-ajan ongelmat?

Ihan luonteeni puolesta, en ole koskaan kuulunut ihmisiin, jolla on vapaa-ajanongelmia. Nyt koronaviruksen aiheuttamassa tilanteessa entistä vähemmän. En tajua, miten ihmisillä juuri nyt, on aikaa leipoa neljä kertaa päivässä, lukea klassikoita, siivota maustehylly ja hoivata taikinajuurta. Olen itsekin kirjoittanut juttuja, joissa vinkataan, mitä tehdä, kun nyt on koronaviruksen takia luppoaikaa. Kaikki paikat pursuavat ihania livejumppaohjelmia, liveteatteriesityksiä, livegalleriakierroksia ja livetanssitunteja, joihin haluaisin kiihkeästi osallistua. Ne kaikki tulevat ihan tähän koneeni ruudulle kuikuilemaan. Somekuplani myös kirmaa aurinkoisissa metsissä rauhoittavassa yksinäisyydessä. Kuuleman mukaan myös yli seitsemänkymppiset ottavat ilon irti taukoamattomasta ulkoilusta auringonpaisteessa. Kuulun niihin etuoikeutettuihin , joiden työn pystyy luontevasti hoitamaan etänä. Koska kotona yksi meistä, kuuluu koronan riskiryhmään, on myös alle kouluikäinen ottanut vastaan varhaiskasvatuksen (nerokkaasti!) tarjoaman maksuttoman kuukauden. Tähän väliin maininta että lapsi kuuluu kategoriaan energiset. Tänään olen osallistunut videopalaveriin, johon vierailevana jäsenenä saapui myös oranssihampainen vampyyri, 5 vuotta. Sen jälkeen vahdin kirjoittaessa toisella silmällä, että taulutelevisio ei romahda, kun tyynyt lentelevät lasten suoran liikuntatuokion tuoksinassa. Olen antanut ensiapua (puhallus), kun dinosauruksen luu pureutui voimistelijan päähän. Olen ripustanut pyykit kuivumaan ja miettinyt samalla mielessäni tekeillä olevaa juttuani. Jossain vaiheessa otin vastaan apteekista lääkelähetyksen, jonka posti toi maksutta kotiovelle. (Huippua!) Kommunikoin myös lapsen ystävän kaverisynttäreiden peruuntumisesta. Olen laittanut ruokaa arviolta satoja kertoja päivän aikana, pakottanut lapsen kattamaan pöydän, kirjoittanut kolumnia ja kannustanut samalla lasta, joka tekee vieressä harjoituksia (suosittelen pyyhittäviä Oppi & ilo -tehtäviä). Olen toivonut mielessä oikein lujaa, että kaikki kotiin kuljetusten ajat ruokakaupoista eivät vielä olisi loppuneet, sitten kun saan työt tehtyä ja olisi aikaa luoda tili ja kirjautua tai mitä näihin nyt tarvitaan. Olen kiittänyt mielessäni luojaa ja digiloikkaa, että tällaisia mahdollisuuksia Suomessa on. En ole saanut hätistettyä huolta kaukaisessa maassa asuvista läheisistä, joiden on joskus vaikea saada käsiinsä saippuaa. Pohdin, montako tuntia piirrettyjä lapsi voi katsoa, ennen kuin aivot surkastuvat. Tähän mennessä kello onkin jo keskipäivä. Älkää puhuko minulle vapaa-ajanongelmista. Kirjoittaja on aamulehden toimittaja.