Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Moron kolumni: Kullervolla on tänään syntymäpäivä

Tapio Lahtinen syntyi 18.7.1922. Jos tänään vietetäänkin hänen syntymänsä 97-vuotispäivää, ei tasavuosia, ei taida haitata, että häntä tässä kirjoituksessa muistan. Mies oli nimittäin oli harvinaisen syrjään vetäytyvä ja vaatimaton jo elinaikanaan. 1960-luvun puolivälin paikkeilla Lahtinen muutti Tampereelle, ja kuoli vuonna 1996. Jotkut TV2:n ihmisistä hänet varmasti muistavat. Suuri yleisö ei niinkään. Tällä nimellä. Laulu on nimittäin niin voimakas yksineläjä, että jos sen rengastamatta lentoon päästää, sen laulajat eivät sen sanoittajaa muista, eivätkä säveltäjää kaipaa. Kun laulu koskettaa meitä kaikkia, niin kuin useat Tapion laulut ovat koskettaneet, ei siinä kysellä tekijää, siinä vain lauletaan ja tunnetaan tunteita. Tapio Lahtinen lienee ainoita suomalaisia laulunlaatijoita, joka teki koko elämäntyönsä nimimerkillä. Tunnetuin niistä on Kullervo, hänen oikea toinen nimensä. Muitakin löytyy kosolti. Kullervo oli ammattilainen. Hän kertoo Iskelmän kultaisessa kirjassa , jonka kesäkirpparilta ostin, että mietti tarkasti millaista ilmaisua hän kullekin artistille voisi käyttää. Olavi Virta oli ainoa, jolle hän uskalsi kirjoittaa säkeet Järjen veit ja minusta orjan teit. Tango Mustasukkaisuutta ei ajatuksen tasolla todellakaan sovi kaikille muuttumatta tahattoman koomiseksi. Kokeilkaa vaikka. Kullervo teki paljon käännöstekstejä, jotka nykyään kuulostavat alkuperäisiltä. Valkea joulu , La Cumparsita, Kuolleet lehdet, Liian nuori – tässä vain pikku esimerkkeinä. Vai miltä kuulostavat laulut Kettu juoksi yli järven, Tulisuudelma tai joululaulu Kulkuset ? Suomen äänitearkistosta löytyy satojen laulutekstien lisäksi nippu hänen sävellyksiään. Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa! taisin vetäistä eilen ihan täysin rinnoin mustikkaretkellä tietämättä, että metsän seinä päättyi parin kymmenen metrin päässä omakotitalon terassille. Sain grillikansalta aplodit, mutta en mennyt kumartamaan. Siispä tänään torstaina haluaisin pyytää Moron lukijoita muistamaan pikkuisen ja vaikka ohimennen, mutta sydämellä suurta ja vaatimatonta laulun kirjoittajaa. Vaikkapa laulamalla niin paljon kuin muistatte laulua Kultainen nuoruus . Ja muistattehan te. Kirjoittaja on Pispalassa asuva muusikko ja verbaalinen akrobaatti. Olavi Virta oli ainoa, jolle hän uskalsi kirjoittaa säkeet Järjen veit ja minusta orjan teit.