Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen ilmasta napatulla hiivalla käytetään pian olutta – koronan ansiosta keräys onnistui epätavallisessa paikassa

Kun kolme äijänkörilästä kapuaa Pyynikin näkötornin huipulle ämpäreiden kanssa, herää mielessä kysymyksiä. Marjastuskausi ei ole vielä alkanut, ja vaikka olisikin, sijaitsevat marjat yleensä vähän lähempänä maan pintaa. Luonnon antimien perässä miehet joka tapauksessa toissa viikolla olivat. Ämpäreissään Pyynikin panimon olutmestari Tuomas Pere , laboratorioteknikko Jarkko Halonen ja ”craft master” Max Crawford kantoivat vierrettä, oluen raaka-ainetta, josta puuttuu hiiva. Avonaiset ämpärit jätettiin torniin pariksi päiväksi keräämään kaikkea, mitä ilmassa liikkuu - eritoten sitä hiivaa. Näkötorni valittiin keräyspaikaksi paitsi siksi, että panimon juuret ovat Pyynikillä, myös siitä syystä, että korkealla maanpinnan yläpuolella ilma on todennäköisesti puhtaampaa. Koronarajoitusten ansiosta tornin huipulla sai myös poikkeuksellisen keräysrauhan. Huipulta tarttui jotakin – Sitä on joka puolella: ihmisissä, ilmassa, kaikkialla, Tuomas Pere kertoo panimon pihassa Raholassa. Näkötornin ämpärikeikasta on kulunut runsas viikko. Pere puhuu tuosta yksisoluisesta sienestä, hiivasta. Oluen valmistuksessa vierteessä olevat sokerit käytetään hiivan avulla alkoholiksi ja hiilidioksidiksi. Hiiva antaa oluelle myös makua, omaa ”luonnetta”. Jos harrastuneisuutta riittää, voi hiivan kerätä itse luonnosta. Käsipelillä poimittua hiivaa kutsutaan villihiivaksi. Sitä ämpäreihin yritettiin Pyynikin näkötornillakin vangita. Eikä temppu pelkäksi yritykseksi jäänyt. – Sain juuri kuulla, että olemme onnistuneet kaappaaman jotain Pyynikin ilmasta, Pere toteaa. Suunnatkaamme siis alkukesän auringosta panimon syövereissä sijaitsevaan laboratorioon. Kolmas ämpäri toden sanoo Laboratorio ei ole järin iso, mutta siellä tapahtuva ajattelu on sitäkin suurempaa. Peren mukaan kaupalliseen tuotantoon tähtäävät kokeilut villihiivan kanssa ovat Suomessa laskettavissa yhden käden sormilla. Tampereen mittapuulla puhutaan vielä harvinaisemmasta ilmiöstä. Hiivan kerääminen ja jatkojalostaminen on tarkkaa touhua. Näkötornin kolmesta ämpäristä kaksi osoittautui sisällöltään kelvottomiksi. Kolmannella tärppäsi. – Sinne oli tarttunut hiivaa ilman mitään epäpuhtauksia, laboratorion hoitaja Julia Carballo kertoo. Tulevina viikkoina edessä on muun muassa hiivasolujen jakauttamista suuremmiksi yhdyskunniksi. Prosessin myötä päästään pikku hiljaa jyvälle, millaisia ominaisuuksia tämä hiiva olueen antaa. Ensimmäinen erä uutta hyperpaikallista tamperelaista olutta saadaan myyntiin vielä tämän vuoden puolella. Sitä ennen tutkimustyötä kuitenkin piisaa. Lisäksi hiiva – sekä sillä käytettävä olut – pitää tietysti matkan varrella nimetä. Hiivaa kerättiin Pyynikin ­näkötornin huipulta 26.–28. ­toukokuuta. Näkötorni valittiin keräyspaikaksi paitsi siksi, että panimon juuret ovat Pyynikillä, myös siitä syystä, että korkealla maan pinnan yläpuolella ilma on todennäköisesti puhtaampaa. Koronarajoitusten ansiosta tornin huipulla sai myös keräysrauhan. Keräysastioina toimi kolme ämpäriä, joissa oli pohjalla vierrettä. Panimolaboratoriossa selvitetään nyt, minkälaisia ominaisuuksia talteen saadussa hiivassa on.