Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kirjat, kirpparivaatteet ja korvakorut ovat vain kaunis naamio ostohimolle – Vain vähän eettisempi kuluttaminen ei auta loputtomasti

Japanin kielessä on sana, joka kuvaa elämääni täydellisesti. Tuo sana on tsundoku. Suomennettuna sana tarkoittaa ihmistä, joka ostaa kirjoja ja pinoaa niitä lukematta. Kirjojen omistaminen tuottaa minulle samanlaista mielihyvää kuin jollekin toiselle käsilaukkujen tai teknisten vimpaimien omistaminen ja ostaminen. Kirjat ylipäätään ovat aina olleet minulle kaikista suurin mielihyvän lähde. Kun muutin 3000 asukkaan paikkakunnalta Ouluun, menin ensimmäisenä kaupunginkirjastoon ja itkin siellä hetken, koska olin niin onnellinen uuden kotikaupunkini kirjastosta. Miksi kirjoja pitää omistaa, kun Suomessa on uskomattoman hyvä kirjastolaitos? En tiedä itsekään. Ostin keväällä uuden kirjahyllyn vain huomatakseni, etteivät kaikki kirjani mahdu siihen. Menin myymään osan antikvariaattiin ja tulin takaisin uuden pinon kanssa. Nyt ostin työpöydän sillä perusteella, että työpöydässä on kätevästi kiinni kirjahylly. Tai siis, ostin kirjahyllyn, jonka lisäosana on pöytälevy. Kirjahyllyjen kuolemista on povattu jo 1980-luvulta asti, mutta meitä hulluja riittää edelleen. Vuonna 2020 suhtaudun entistä kriittisemmin yhtään minkään asian omistamiseen. Maailman tavaranpaljous ahdistaa, ja pomon puolivitsikäs kehotus ostaa auto aiheutti inhonväristyksiä. Toisaalta, olen asunut ihmisen kanssa, joka omisti vain kaksi haarukkaa. Siihen vedin minäkin rajan, useamman ruokailuvälineen omistamisessa on kiistatonta hyötyä. Ostohimo on sinnikäs pirulainen. Pikamuodin ostamista vähennettyäni huomaan edelleen ostavani kirpputorilta vaatteita, joita en tarvitse. Vaatteen ostaminen käytettynä ei auta, jos sen laittaa kuitenkin kiertoon itse. Rakastan suomalaista designia, ja korvakorujen ostaminen tuntuu harmittomalta sadan euron vaatteiden rinnalla. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, etteivät kaikki korvakorut mahdu esille. Halu ostaa ja kuluttaa on juurtunut minuun syvälle. Ostohimon siirtäminen vähän eettisempiin asioihin auttaa vain jonkin verran. Sen juuriminen lopullisesti vaatii syvällisempää itsetutkiskelua. Mitä tarvetta paikkaan ostamalla taas uuden kirjan tai hameen? Voisinko huolehtia itsestäni jollain muulla tavalla? Kannattaisiko sama raha laittaa esimerkiksi hierontaan – tai jopa säästöön? Meitä huolettomia ostelijoita on paljon. Maapallon luonnonvarat ovat jälleen tältä vuodelta loppu, loppuvuoden elämme seuraavien sukupolvien velalla. Seuraavan mekon, kirjan tai puhelimen kohdalla mietin puolivuotiasta kummilastani Elsiä ja toivon, että hänellekin jää jotain, mistä nauttia. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.