Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Opiskelijaelämä voi tuntua yllättävän mukavalta, jos oma ala on yritysmaailman suosiossa – suurelle osalle omasta ikäluokasta todellisuus on aivan toisenlainen

Miltä kuulostaisi päivällinen ravintolassa konsulttiyrityksen laskuun? Entä ilta purjeveneellä pankin piikkiin? Ehkä kuitenkin viininmaistelua asianajotoimiston vuokraamassa saunassa? Opiskelijaelämä voi tuntua välillä yllättävän mukavalta, mikäli oma ala sattuu olemaan yritysmaailman suosiossa. Työnantajat kilpailevat parhaista saatavilla olevista tekijöistä ja haluavat antaa itsestään hyvän mielikuvan nuorille, jotka saattavat tulevaisuudessa olla potentiaalisten asiakkaiden leivissä. Minä olen päässyt käymään nämä ekskursiot läpi ja kivaa on kieltämättä ollut. Kun piikki on auki, on helppo keskittyä puhumaan vaikkapa opintolainan sijoittamisesta – ja unohtaa, millaista elämä suurelle osalle omasta ikäluokasta onkaan. Tunnelmakuva yliopistomaailmasta sai laajemman kontekstin alkuviikosta julkaistussa kirjassa. Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kattava haastattelututkimus antoi surullisen kuvan Suomen suurituloisimpien ihmisten ajatusmaailmasta. Kymmenistä haastatteluista ei huono-osaisille juuri sympatiaa herunut. Yleistysten suhteen on oltava tosin tarkkana. Kaikkien rikkaiden pitäminen itsekkäinä on yhtä väärin kuin kaikkien huono-osaisten syyttäminen omasta tilanteestaan. Silti tutkimuksen tulokset kertovat ilmiöstä, jonka kiistäminen vaatii valikoivaa uutissilmää. Suomalaisten on aikoinaan ajateltu jakavan yhteinen sosiaalinen todellisuus, johon kuuluu erilaisten elämänkohtaloiden ymmärtäminen. Tehtaanjohtaja on voinut kokea yhteyttä työläiseen ja yhteisön heikoimpiin jäseniin. Jos tämä ei yhteys ei enää päde, olennainen kysymys on, missä kohtaa sen heikkeneminen alkaa: yritysten järjestämissä opiskelijatapahtumissa vai jo paljon aikaisemmin? Vielä pulmallisempi kysymys on, miten eroaviin todellisuuksiin on syytä puuttua politiikan tasolla. Moni taho on ehdottanut ratkaisuksi verottamista, vaikka eihän rikastuminen itsessään ole ongelma. Kestävä ratkaisu vaatii kulttuurin muutosta, mutta sellaisen aikaansaaminen on tunnetusti vaikeaa. Joitain lupaavia merkkejä on kuitenkin jo ilmassa; viime kuussa vaikutusvaltainen amerikkalaisten yritysjohtajien pyöreä pöytä julisti, että yrityksillä on yhtäläinen sosiaalinen vastuu työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnista kuin osakkeenomistajistaan. Tämän kaltaista ajattelun muutosta voi Suomessa edistää valtio, joka on merkittävä kumppani liike-elämälle. Valtio pystyy asiakkaan oikeudella vaatimaan tiukempia sosiaalisen vastuullisuuden kriteerejä yrityksille, jotka haluavat saada tilauksia myös tulevaisuudessa. Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.