Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumni: Aasi osaa kohdata ihmisen hämmentävän hienotunteisesti, ja siksi se on verraton apulainen terapiassa

Ensin ei näy ketään. Karsina on tyhjä, sillä asukit ovat tallustelleet ulkoaitaukseen nauttimaan kesäilmasta. Kun niitä kutsutaan, muoviverhon takaa alkaa kuitenkin äkkiä näkyä liikettä. Miniaasit Lady ja Samba kömpivät sisään. Ensimmäinen ajatus on, että ne ovat isompia, kuin luulin. Samba-ruunan säkäkorkeus on 90 senttiä, mikä alkaa olla miniaasille maksimi. Sen sijaan Lady-tamma on erityisen pikkuinen, vain 75-senttinen mikrominiaasi. Ei juuri newfoundlandinkoiraa kookkaampi. Mutta aaseihin ja ylipäänsä hevoseläimiin tottumattomasta ne vaikuttavat valtavilta. Vierailin viikko sitten Voimaa laumasta -tiimin tallilla Hattulassa. Pienyrittäjistä koostuva moniammatillinen tiimi tarjoaa eläinavusteisia hyvinvointipalveluja Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Eläinavusteisilla menetelmillä tarkoitetaan yleisesti ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseen tähtäävää toimintaa, jossa eläin toimii terapeutin tai muun ammattilaisen työparina. Taustalla on havainto siitä, että ihmisen ja eläimen välille syntyvä side edistää hyvinvointia. Eläinavusteisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi psykoterapiassa, toimintaterapiassa, puheterapiassa tai fysioterapiassa. Niissä kaikissa eläimen läsnäolon on huomattu olevan erityisen hyödyllistä. Eläimet saavat ihmisen rentoutumaan ja rauhoittumaan sekä tuottavat mielihyvää. Kelan julkaiseman kirjallisuuskatsauksen mukaan sekä Suomessa että kansainvälisesti eläinavusteiset menetelmät vasta vakiinnuttavat jalansijaansa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kyseessä on sinänsä uusi toimintamuoto, mutta eläinten merkitys ihmisten terveyteen on tiedostettu pitkään. Mielenkiintoista on, että monissa muinaisissa kulttuureissakin on kerrottu tarinoita eläinten hengistä, joiden on uskottu toimivan shamaanin apulaisina ja parantavan erinäisiä vaivoja. Sen kaiken olen opiskellut etukäteen, mutta kun miniaasi Samba kurottaa kaulaansa minua kohti, otan vaistomaisesti puoli askelta taaksepäin. Rentoutumisesta ei ole tietoakaan. Miniaasien omistajat Pirkko Kivikari ja Johanna Seppälä hehkuttavat aasien soveltuvuutta terapiaeläimiksi. Ne osaavat lukea ihmistä, eivät tunge iholle mutta ovat läsnä sitten, kun ihminen on siihen on valmis. Ja toden totta, lopulta niin käy. Silitän miniaasin samettista otsaa, ja eläin painautuu lähemmäs. Tunnen, kuinka mieli rauhoittuu. Siinä, missä koiran kanssa sykkeet välillä hipovat pilviä, aasituokion jälkeen olo on loppupäivän ajan äärimmäisen raukea. Silloin on helppo ymmärtää, mistä eläinavusteisessa toiminnassa on kyse. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.