Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Laadukas ammatillinen koulutus on turvattava

Valtio on leikannut vuosien 2016–2019 aikana ammatillisen koulutuksen reaalirahoitusta noin 11 prosenttia, 247 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti opiskelijamäärät ovat kasvaneet yli 16 prosenttia. Tämä on myös konkretisoitunut paikallisesti. Vuosien 2013–2018 aikana Tampereen seudun ammatillisesta oppilaitoksesta, Tredusta, valtio on leikannut rahoituksesta 23 miljoonaa, reilu 23 prosenttia. Samalla opiskelijamäärä on kasvanut. Tämä on tarkoittanut lähiopetuksen määrän leikkausta ja trendi on sama kansallisesti. Kun lähihoitajaopiskelija koulutettiin vielä viisi vuotta sitten keskimäärin 3840 lähiopetustunnilla, niin nyt sama määrä on 2835. Samanaikaisesti ammatillisen koulutuksen reformi on tuonut sinänsä hyviä elementtejä, kuten opintojen joustavuuden ja monipuolisuuden, yksilölliset opintopolut sekä opiskelun työelämän reaalitilanteissa. Tämä sopii nuorille ja aikuisopiskelijoille, joilla on elämänhallinta kunnossa ja riittävän oppimisvalmiudet, mutta monella etenkin toisen asteen aloittavalla nuorella on vielä vahva tarve ryhmämuotoiselle, ohjaavalle opetukselle. Pelkästään Tredussa opiskelee noin 1000 nuorta, joilla on vaikeuksia selvitä opinnoistaan edes oppilaitosympäristössä saatikka työpaikoilla. Miten heidän oppimisvalmiuksia edistetään, kun ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli ei tunnista näiden opiskelijoiden erityisiä tarpeita? Samanaikaisesti tiukentuva rahoitus pakottaa supistamaan palveluverkkoa, joka merkitsee herkästi kuoliniskua pienempien kuntien ja kaupunkien koulutusyksiköille ja siten nuorten koulutusmahdollisuuksille, työvoiman saatavuudelle ja paikalliselle elinvoimalle. Tilanteeseen on etsittävä uusia ratkaisuja, jotta voidaan turvata osaava työvoima eri alueilla. Koulutusleikkaukset ovat iskeneet myös taiteen opetukseen. Taiteen oppilaitokset joutuvat supistamaan tutkintojaan ja leikkaamaan lähiopetustunneista. Ammattipianistiksi, rumpaliksi tai sellistiksi ei tulla kuitenkaan etäopinnoilla, vaan konkreettisella ja laadukkaalla lähiopetuksella. Leikkausten kerrannaisvaikutukset näkyvät siten sellaisessa kulttuurisessa ja sivistyksellisessä pääomassa, josta pienen Suomen ei ole koskaan varaa tinkiä. Koulutusleikkauksia on pyritty kompensoimaan vuosittain haettavalla strategiarahoituksella. Sen pirstaloitunut hakeminen ei ole kuitenkaan paras mahdollinen tapa tilanteessa, jossa ammatillisessa koulutuksessa tarvittaisiin pitkäjänteisempää kehittämisotetta. Koulutuksen laatuun tehtäviä leikkauksia ei pidä paikata hankesilpulla, vaan aidolla koulutuksen laadun turvaamisella. Oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle voi olla ehkä oikea valinta, mutta ei automaattisesti ratkaise koulutuksen laadun haasteita. Hintalappu tästä ei saisi myöskään langeta kunnille, jolloin mahdollisuudet erilaisten tukipalveluiden tarjoamiseen heikentyisivät kunnissa entisestään. Katseet kääntyvät nyt Säätytalolle. Suomalaisen koulutuksen laadun arvostus on palautettava kilpailukykytekijäksemme. Kirjoittaja on Tampereen apulaispormestari (vihr.)