Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

72-vuotias tamperelainen urheiluseura kuopattiin – Mitä oikein tapahtui?

Moron tietoon on saatettu, että Tampereella vuodesta 1947 toiminut Työpaikkaurheilu Kilvoittelu ry. eli Tuki lopettaa toimintansa 72 vuoden jälkeen. Päätöskokous pidettiin 16. kesäkuuta Sarvijaakonkatu 32:ssa Kooveen toimistolla. Lajikirjo yhdistyksen toiminnassa oli vuosien aikana laaja. Tuki järjesti työpaikkojen kilpailuja muun muassa yleisurheilussa; pesäpallossa, jalkapallossa, lentopallossa, pöytätenniksessä, pyöräilyssä, koripallossa, jääkiekossa, suunnistuksessa, maastojuoksussa, viestihiihdossa, viestijuoksussa, uinnissa, painissa, painonnostossa ja ampumisessa. Miksi yhdistyksen toiminta lopetetaan, yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Markku Brand? – On tultu nyt siihen pisteeseen, että toiminta on hiipunut sen näköiseksi, että katsotaan parhaaksi lakkauttaa yhdistys. Oikeastaan on yksi kokous jo pidetty, vuosikokous, jossa päätettiin lakkautuksesta. Koska sääntöjen mukaan lakkautus on tehtävä kahden kokouksen kautta, nyt tehtiin lopullinen päätös. Mistä toiminnan hiipuminen johtuu? – Hiipuminen on hyvin pitkäaikainen ilmiö. 72-vuotiaassa yhdistyksessä vilkkaimmat toiminnat olivat 1950-, 1960- ja 1970 luvulla, ja vielä 1980-luvulla aika hyvää. Koko 2000-luvun toiminta on sitten hiipunut. Ensin loppui kaikki yksilöurheilu, esimerkiksi yleisurheilu, suunnistus ja hiihto. Pelejä vielä jäi, mutta pikku hiljaa hiipuivat nekin. Raha on yksi tekijä yrityksissä, kerhojen toimintarahat on monessa yrityksessä lopetettu. Paljonko kilpailuja olette viime aikoina järjestäneet? – Viimeksi varmaan oli jalkapallossa turnauksia. Harmittaako lopettaminen? – No, se on vähän kaksijakoinen harmitus. Harmittaa tietysti, koska yli 70-vuotias yhdistys on vetänyt Tampereen työpaikkojen urheiluliikuntaa ja on osa Tampereen historiaa. Sen lopettaminen harmittaa ja mietityttää, olisiko toiminta sittenkin voinut jatkua kunniallisesti eteenpäin. – Toisaalta taas ei harmita, kun me ollaan kaikki jo vanhoja äijiä. Itse täytän tänä vuonna 82 vuotta, kyllä pakko on joskus jostain luopua.