Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Asutko 1960-luvun talossa? Selvitä, onko siinä tämä ajanmukainen riskialtis alapohja- ja lattiarakenne – rakentamisessa käytettiin usein myös ainetta, joka tiedetään nyt vaaralliseksi

Taloja rakennettiin 1960-luvulla kenties kuunnellen C-kasetilta ajan hittejä, kuten Marion Rungin Tipitiitä ja Beatlesin Please Please Me´tä. Tyypillisiä rakenteita useille tämän vuosikymmenen taloille ovat matala harjakatto ja kellarittomissa taloissa betonilaatan päälle tehty puukoolattu, purueristetty lattiarakenne. Tällaisissa rakenteissa on voitu käyttää kosteuseristeenä asbestia sisältävää bitumisivelyä sekä esimerkiksi kreosoottia, joka sisältää pah-yhdisteitä. Alkuperäiset lämmitysputket ovat yleensä tässä lattiarakenteessa. Jutun kuvat ovat 1960-luvulla rakennetuista taloista. Näin talotyypit ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa Millaisia 1960-luvun talot ovat? Talossa on yleensä matala harjakatto. Talossa on yleensä rankarakenteinen puurunko. Julkisivuverhouksena on tavallisesti puupanelointi, tiilimuuraus tai asbestisementtilevy. Edellisten vuosikymmenten tuulettuvat alapohjat alkoivat jäädä pois ja siirryttiin matalaperustaiseen rakentamiseen: maata vasten olevan betonilaatan päälle tehtiin eristetty puulattiarakenne. Painovoimainen ilmanvaihto oli omakotitaloissa edelleen yleinen. Taloon on saatettu asentaa jälkeenpäin koneellinen poistoilmanvaihto. Moniin tämän ajan taloihin on tehty jälkeenpäin lisälämmöneristysremontti. Märkätiloja alettiin rakentaa asuntojen yhteyteen pihasaunojen sijaan. Mitkä ovat 1960-luvun talon tyypilliset ongelmat? 1. Tekniset järjestelmät Alkuperäiset vesijohdot, viemärit ja vesikeskuslämmityksen putket ovat jo 50–60 vuotta vanhoja eli käyttöikänsä päässä. Vuotoriski on tämän ikäisissä järjestelmissä suuri. Kupariputkien liitokset tehtiin messinkijuotteella, joka sisälsi sinkkiä. Jälkeenpäin tämä yhdistelmä on havaittu riskialttiiksi: juotosliitokset ovat pettäneet. Putkien rikkoutuminen havaitaan yleensä vasta, kun vauriot ovat jo laajoja. 2. Märkätilat – Veden käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti eikä ilmanvaihto useinkaan ole näissä vanhoissa taloissa riittävän tehokas kosteuteen nähden, sanoo Raksystemsin aluepäällikkö Tapio Peltonen . Rikkinäiset kylpyhuoneen muovitapettien tai muovimattojen saumat altistavat kosteusvauriolle. Vesi voi päästä rakenteisiin myös epätiiviistä läpivienneistä, kuten putkien kiinnikkeiden rei´istä. Tämän ajan märkätiloista puuttuvat yleensä nykymääräysten mukaiset vedeneristeet. Vanha muovimatto on voitu jättää laattojen alle vedeneristeeksi, mutta ongelmana on, että ajan mukana muovimateriaali kutistuu ja hapertuu, jolloin saumat aukeavat. Vesi voi kulkeutua rakenteiden läpi esimerkiksi viereiseen huoneeseen ja aiheuttaa esimerkiksi parkettiin tai seinään kosteusvaurion. Huolehdi, että pesuhuoneessa ja saunassa on riittävä ilmanvaihto, jottei vesihöyry jää tiloihin ja aiheuta kosteusvauriota. Poistoilmaventtiilit tarvitaan kylpyhuoneen kattoon ja saunaan. Kuivaa lattiat ja seinät aina pesusi jälkeen, tuuleta sauna saunottuasi, puhdista viemärit säännöllisesti ja jos talossasi on lattialämmitys, pidä se kesäisinkin päällä. 3. Ilmanvaihto Matalassa talossa ilmanvaihto toimii yleensä heikosti, korvausilmareitit puuttuvat ja poistoilmareittejä on tukittu vedon välttämiseksi. Huonosti toimiva ilmanvaihto voi näkyä kosteutena ikkunoiden sisäpinnoilla ja etenkin kesällä tunkkaisena seisovana ilmana. 4. Maanvarainen alapohja Rakennuksia alettiin perustaa erittäin matalalle perustalle, jolloin lattian taso saattoi olla jopa alempana kuin rakennusta ympäröivä maanpinta. – Usein laatta tehtiin hienojakoisen hiekkakerroksen päälle. Hiekan kautta maan kosteus imeytyy kapillaarisesti alapohjarakenteisiin. Lisäksi salaojia asennettiin hiekkakerrokseen. Heikkojen ratkaisujen yhdistelmä aiheuttaa alapohjaan merkittävän kosteusvaurioriskin, sanoo OP Koti Pirkanmaan kiinteistönvälittäjä Markku Mäkiselkä . Rakenne, jossa lattiassa on betonilaatta ja sen päällä lämmöneristekerros mineraalivillasta, on erittäin herkkä vaurioitumaan. Rakenne kestää yleensä korkeintaan 40 vuotta. Puiset tukirakenteetkin ovat monesti mikrobivaurioituneet. Pesuhuoneissa on myös mahdollista, että pohjalaatan päällä on lämmöneriste ja sen päällä toinen betonivalu. Lämmöneristeistä styroksi on vähemmän altis kosteusvaurioille kuin Tojax-levy ja mineraalivilla. 5. Vesikatto. Maalatulla konesaumapeltikatteella saattaa olla vielä käyttöikää jäljellä, mutta muut alkuperäiset katot ovat jo tulleet käyttöikänsä päähän. Katto saattaa vuotaa ullakolle ja aiheuttaa kosteusvaurion. 6. Vesikatteen alapuolinen tuuletus Tuuletus toimii yleensä huonosti, koska tuuletustila loivan katon alla on matala ja räystästuuletus on olematonta. Huonosta tuuletuksesta kielivät tummentumat vesikaton aluslaudoissa, yläpohjan kostea ja lämmin ilma sekä talvella tasainen kuura pinnoilla. 7. Ulkoseinät ja perustukset Alkuperäisistä tämän ajan taloista puuttuu yleensä tuuletusrako julkisivulaudoituksen tai levyverhouksen takaa. Tämä johtaa usein siihen, että sadevesi pääsee kastelemaan tuulensuojana toimivaa levytystä tai vinolaudoitusta, ehkä myös lämmöneristeet ja rungon. Tiiliverhous on 1960-luvun omakotitaloissa tavallinen, ja myös tiiliverhouksen takaa puuttuu ajan tavan mukaisesti yleensä riittävä tuuletusrako. Lämmöneristeiden vauriot näissä rakenteissa ovat tavallisia. Alkuperäinen puuverhous alkaa myös olla jo käyttöikänsä päässä, joten se pitäisi uusia. Puuverhous kestää huollettuna 50–60 vuotta. Tutkimuspäällikkö Jukka Lahdensivu Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnasta sanoo, että 1960-luvulla seinärakenteet ohenivat ja lämmöneristeenä alettiin käyttää purueristeen sijaan kosteudelle herkempää mineraalivillaa, sementtilastuvillalevyä ja korkkieristettä. Myös tiili-villa-tiili-rakenne oli yleinen. Tämän vuosikymmenen tiivistemateriaalit, kuten villatilke, eivät ole Lahdensivun mukaan ominaisuuksiltaan yhtä hyviä kuin nykyiset. 8. Ikkunat ja ovet Tämän ajan talojen alkuperäisissä ikkunapellityksissä ei yleensä ole riittävästi kaatoa ja pellitysten reunat ovat usein jääneet tiivistämättä, mikä johtaa siihen, että vesi pääsee kastelemaan seinärakenteita. Joistakin taloista puuttuvat pellitykset kokonaan ja ikkunapellitykset voivat olla puisia, mikä ei ole hyvä ratkaisu. 9. Salaojat Ennen 2000-lukua rakennetuissa taloissa on harvoin toimivia salaojia. Jos salaojat puuttuvat tai eivät toimi, kosteus nousee helposti perustuksiin ja alapohjaan. Markkinoille tuli 1960-luvulla muoviputkia, ja salaojitus alkoi yleistyä. 10. Maanpinnat Sadevesien huono poisohjaus pääsee kastelemaan talon perustukset. 11. Kellarin seinät Moni tämän ajan kellari on lämmöneristetty jälkeenpäin. Koska maassa oleva vesi kulkeutuu kapillaarisesti seinärakenteisiin, betonisen kellariseinän sisäpuolelle asennetut tojax-levyt, mineraalivillaeristeet tai muut lisälämmöneristeet ovat usein mikrobivaurioituneita. Mitä ostajan on syytä huomioida? Kosteusvaurioiden kannalta riskialttein rakenne 1960-luvun taloissa on betonilaatan ylle tehty puukoolattu lattia, jossa lämmöneristeenä on usein mineraalivilla. Lattian alkuperäisenä pintarakenteena käytettiin yleisesti lastulevyä, joka päällystettiin muovimatolla tai parketilla. – Tähän sekä maanvaraisen lattian kuntoon kannattaa kiinnittää huomiota, koska niiden korjaaminen on kallista, sanoo OP Koti Pirkanmaan kiinteistönvälittäjä Markku Mäkiselkä. Varaudu alkuperäisten märkätilojen uusimiseen. Selvitä kaikkien käyttövesi- ja lämmitysputkien kunto sekä remonttihistoria. Alkuperäiset käyttövesiputket ja viemärijärjestelmät ovat yleensä rautaa tai kuparia. Lämmitysputket kulkevat yleensä lattialaatan valussa tai sen alla hiekkatilassa. Rautaputket voivat vuotaa alapohjarakenteisiin kauan, ennen kuin vuoto havaitaan. Mikä on lämmitysjärjestelmän kunto ja lämmönlähde? Milloin järjestelmä on tarkastettu tai onko sitä uusittu? Öljylämmitys oli hyvin yleinen lämmitysmuoto tällä vuosikymmenellä. Maahan upotetun teräksisen säiliön huono kunto on merkittävä ympäristö- ja kuluriski. Sisätiloissa oleva öljysäiliö on turvallisempi, koska siinä on valuma-allas. Mäkiselkä sanoo, että sähköistyksen parannuksiin tai korjauksiin kannattaa varata rahaa. Tämän ajan talossa on yleensä vähän pistorasioita. Toimiiko painovoimainen ilmanvaihto ja riittääkö ilma? Tarkista vesikaton kunto ja sadevesien poisohjaus. Onko asunnossa jälkeenpäin lämpöeristetty kellarihuone? Ne ovat usein kosteusvaurioituneita, ja vaurion paljastaa yleensä haju. Onko kreosoottia käytetty talossa vedeneristyksenä? Selvitä tämä ennen ostoa, jotta saat selkeän kuvan kohteen käyvästä arvosta. Sokkelin eristyksestä voi ottaa näytteen ja tutkituttaa sen laboratoriossa. Kreosootin saattaa tunnistaa junaratapölkyistä tutusta tuoksusta. Kreosootti eli kivihiilipiki on aikanaan ollut yleisesti käytetty, hyväksytty aine. Kreosootista haihtuu pah-yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi syöpää. Toisaalta sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan kivihiilipiestä ei monen vuosikymmenen jälkeen yleensä haihdu huoneilmaan pah-yhdisteitä ainakaan terveydelle haitallista määrää, ellei rakennuksen rakenteita ole avattu. Korkeimman oikeuden tuoreen toukokuisen päätöksen mukaan kreosootin käytön paljastuminen kaupan jälkeen ei ole piilevä virhe. Tällöin riski on ostajalla. Mitä omistajan on hyvä tehdä? 1. Tekniset järjestelmät Varaudu vanhojen järjestelmien uusimiseen. Selvitä, missä veden pääsulku sijaitsee. Jos vesivahinko sattuu, sulje pääsulku ensimmäisenä. tarkista vuosittain, että venttiili menee auki ja kiinni eikä vuoda. Moniin 1960-luvun taloihin tehtiin kylmähuone eli kylmiö. Liki kaikki ne ovat kosteusvaurioituneet, koska tähän aikaan ei käytetty minkäänlaisia kosteuseristeitä. Siksi kosteutta on tiivistynyt vuosikymmenien kuluessa rakenteisiin. Kylmiö kannattaa purkaa. Vuotavatko vesijohdot , viemärit tai keskuslämmityksen putket? Avaa vesihana ja katso lavuaarin alta tai allaskaapista, näkyykö vuotoja. Kokeile kädellä, tihkuuko vesiputkien liitoksista vettä. Ellet ole varma, kokeile paperilla. Viemärien kunnon voi selvittää tarkasti vain viemärikuvauksella. Jos talossasi on vesikeskuslämmitys, on hyvä tarkkailla lämmitysjärjestelmän paineita ja sitä, kertyykö lämmityspattereihin ilmaa. Jos pattereihin kertyy ilmaa ja jos vettä joudutaan lisäämään jatkuvasti, lämmitysjärjestelmässä on todennäköisesti vuoto. Sulje kaikki vesipisteet. Jos vesimittarin osoitin liikkuu, vaikka vettä ei käytetä, jossakin on todennäköisesti vuoto. Käy läpi kodinkoneiden vesi- ja viemäriliitännät. Vuotavatko ne? Asenna pesukoneiden ja jääkaappien alle turvakaukalo – näet vuodon kaukaloon valuneesta vedestä. Onko talossasi ilmalämpöpumppu? Eihän laitteessa tiivistyvä vesi kastele talon rakenteita? Onko putket eristetty asbestilla? Asia selviää viemällä materiaalinäyte laboratorioon. Oman kunnan terveystarkastaja voi auttaa laboratorion löytämisessä. Kannattaisiko harkita lämmitysmuodon vaihtoa öljylämmöstä maalämpöön tai ilma-vesilämpöpumppuun? 2. Märkätilat Tarkista, ovatko muovitapettien ja muovimattojen saumat ehjiä. Onko muovimaton ja lattiakaivon liitoskohta ehjä? Tarkista, ovatko seinien alaosien ja lattian läpi menevien putkien ja kiinnikkeiden saumat ehjiä. Entä suihkuhanan ja saippuatelineen läpivientikohdat? Korjauta puutteet. Kun teetät seuraavaksi kylpyhuoneremonttia, poista kaikki vesiputkien seinä- tai lattialäpiviennit siltä alueelta, jonne vesi roiskuu. Siirrä vesiputket tulemaan suihkuhanalla mieluiten katosta päin. Jos pesuhuone on laatoitettu, tarkista laattojen sekä silikoni- ja laastisaumojen kunto. Jos laatat irtoavat, kyseessä voi olla kosteusvaurio. 3. Ilmanvaihto Hyvin toimiva ilmanvaihto tuo raikasta ilmaa sisätiloihin ja poistaa sisäilmasta kosteutta ja epäpuhtauksia. Ilmanvaihto paranee, kun asentaa korvausilmaventtiilejä makuuhuoneiden ja oleskelutilojen ulkoseiniin. Älä missään nimessä asenna vanhaan taloon pelkkää koneellista poistoilmanvaihtoa, huippuimuria tai kattotuuletinta. Näiden asennus tuo rakenteista yleensä lisää epäpuhtauksia sisäilmaan. Asiantuntijan avulla voit harkita ehkä koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon asentamista. Jos talossa on painovoimainen ilmanvaihto, poistoilmaventtiili pitää olla näissä tiloissa: keittiö, vessa, kylpyhuone, pesuhuone, sauna, kodinhoitohuone, vaatehuone ja varaston katto tai varaston sisäseinän yläosa. Korvausilmaventtiilit pitää olla ikkunankarmeissa tai näiden tilojen ulkoseinissä: olohuone, makuuhuone, takkahuone ja työhuone. Sekä poisto- että korvausilmaventtiilien pitää olla aina auki, jotta epäpuhdas ilma ja kosteus poistuvat ja sisälle pääsee raitista ilmaa. Jos tunnet vetoa, lämmittävä korvausilmaventtiili voi auttaa. Puhdista venttiilit pölystä pari kertaa vuodessa. Ilmanvaihtokanavat pitäisi puhdistuttaa kymmenen vuoden välein. Tämän ajan kuitusementistä valmistetut kanavat sisältävät tavallisesti asbestia, joten puhdistus voi rikkoa kanavan pintaa ja irrottaa asbestikuituja. Jos kanavat ovat huonossa kunnossa, vaihda ne. Hyväkuntoisetkin kannattaa vaihdattaa seuraavassa ilmanvaihtoremontissa. Asbestin purkutyö vaatii luvan. Jos huoneistojen ovet ovat tiiviitä, ilma ei pääse liikkumaan huoneesta toiseen. Tee kahden sentin rako sisäovien ja kynnysten väliin. Saman asian ajaa siirtoilmasäleikkö. Tuuleta sisätiloja tarvittaessa muutaman minuutin tehokkaalla ristituuletuksella. Kylmissä tiloissa ilmanvaihtokanavat pitää eristää. 4. Maanvarainen alapohja Jos puukorokelattiassa tai kaksoisbetonilattiassa on kosteutta, tilalle on yleensä rakennettava uusi lattia. Kosteusvaurioita voi olla myös seinien alaohjauspuissa, joihin on päätynyt maaperän kosteutta. Vaurion paljastaa yleensä haju, joka tulee lattialistojen välistä – tai tiili- tai betoniseinän pinnan rapautuminen. Korjauksessa maaperän kosteuslähteet pitää poistaa – muuten vaurioituminen jatkuu. Onko talossasi eristämättömiä maanvaraisia lattioita? Näkyykö kosteusläikkiä, hilseillyttä maali- tai betonipintaa tai kiteytyneitä suoloja? 5. Vesikatto. Huolla tai korjauta katto tarvittaessa tai uusi kokonaan, jos katto on jo huonokuntoisen näköinen. jos uusittavana on minerit- tai varttikate, kyseessä on luvanvarainen asbestipurkutyö. Tiivistä vuotavat läpivientikohdat, kuten piipun, antennin ja viemärin tuuletusputken läpivienti. Muuten vesi pääsee tunkeutumaan vuotokohdista kattorakenteisiin. Antenniputkelle paras sijainti on päätyräystäällä seinälinjan ulkopuolella. Myös esimerkiksi kattotikkaiden, kattosiltojen ja lumiesteiden kiinnityskohdat voivat vuotaa. Alkuperäiset teräksiset kattovarusteet ovat yleensä jo käyttöikänsä päässä. Tarkista piipun kunto. Jos hormit ovat kunnossa, niiden ikää voidaan pidentää piipun sadehatulla. Puhdista säännöllisesti sadevesikourut ja syöksytorvet. Jos vesi jää seisomaan räystäskouruun, kaatoa ei ole riittävästi. Uusi huonokuntoiset sadevesikourut ja syöksytorvet. Ellei viemärin tuuletusputkea ole eristetty, eristä se tai vaihda valmiiksi eristettyyn valmisosaan. Eristämätön putki voi jäätyä ja sulaessaan vuotaa alusrakenteisiin. Eristämätön putki voi myös aiheuttaa hajuhaittoja ja sen, ettei viemäri oikein vedä. 6. Vesikatteen alapuolinen tuuletus Tee matka vesikaton alapuoliseen tuuletustilaan. Ellei tuuletustilaan pääse, tee yksi tai useampi tarkastusluukku. Koska tämän ajan talot ovat matalia, myös tuuletustilat voivat olla ahtaita ja matalia. Kameran, peilin ja lampun kanssa pääset näkemään ahtaisiin ja pimeisiinkin paikkoihin. Näkyykö veden aiheuttamia kosteus- tai valumajälkiä? Jäljistä voit päätellä, mistä katto tai läpiviennit vuotavat. Korjaa tai tiivistä kattoa ja läpivientejä tarpeen mukaan. Jos talossa on aluskate , sen pitäisi yltää ulkoseinien ulkopuolelle. Muuten aluskatetta pitkin valuva vesi kastelee seinärakenteita. Ainakin alkuperäisistä tämän ajan pelti- ja aaltolevykatoista aluskatteet yleensä puuttuvat. Varmista, että raitista ilmaa pääsee sivuräystäiltä ja päätykolmioiden tuuletusventtiilien kautta tuuletustilaan. Jos päädyissä ei ole tuuletusventtiileitä, tee sellaiset. Onko jokaisessa kattotuolivälissä ainakin viiden sentin yhtenäinen tuuletusrako katon ja lämmöneristeen välissä? Tarvittaessa poista tai siirrä lisälämmöneristeitä reunaosalta. Älä varastoi yläpohjan eristeiden päällä mitään. Siis älä mitään: ei muoveja, ei mattoja, ei pahveja. Ne keräävät kosteutta ja voivat johtaa mikrobivaurioon. Lämmöneristä kaikki tuuletustilan putket. Näin kosteus ei tiivisty putkien pinnalle. 7. Ulkoseinät ja perustukset Yhtenäisen pystysuuntaisen tuuletusraon julkisivulaudoituksen tai levyverhouksen takana pitäisi olla kaksi-kolme-senttinen, ja tuuletusraon pitää olla yhteydessä ulkoilmaan sekä ala-että yläreunasta. Muuten rakenne ei tuuletu. Suojaa tuuletusraot jyrsijäverkolla. Pystylaudoituksen takana pitää olla ristiinkoolaus, joka varmistaa mahdollisten vuotovesien pääsyn pois rakenteen sisältä. Muutostöissä on hyvä käyttää ammattilaista. Asbestia sisältävien mineriittilevyjen purkutyö on luvanvaraista, ja vaatii alan ammattilaisen käyttöä. On hyvin yleistä, että tämä vuosikymmenen talossa ei ole verhouksen takana tarvittavaa tuuletusrakoa. Tuuletusraot alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla. Rakenteiden kuntotutkija Pertti Heikkinen , joka on tuottanut materiaalia Hometalkoot.fi-sivulle, sanoo, että tämän ajan tiili-villa-tiili -rakenteet eivät toimi rakennusfysikaalisesti ollenkaan oikein, koska julkisivupintaa kasteleva sadevesi imeytyy ulomman tiiliverhouksen läpi ja kastelee lämmöneristeitä. – Lisäksi ulkopuolen tiiliverhous on talvella kylmä, mikä kerryttää kosteutta tiilen sisäpintaan ja seinäeristeen ulko-osaan. Koska rakenteessa ei ole höyrysulkua, sisäilman kosteus pääsee tiilen laastisaumojen kautta ulkoseinärakenteeseen. Rakenteen kuivuminen on erittäin hidasta, koska rakenteesta puuttuvat tuuletusraot, jolloin rakenteen mikrobivaurioiden riski on suuri. Tarkista, missä kunnossa julkisivun materiaalit ovat. Ovatko perustusten, seinien ja pielilaudoitusten pinnat tai pinnoitteet ehjiä? Näkyykö halkeamia tai koloja? Pintana tai pinnoitteena voi olla puu, tiili, kuitusementti, betoni tai maali. Ovatko maalipinnat ehjiä ja yhtenäisiä? Pitäisi olla, jotta maali suojaisi alla olevaa puuverhousta tai rappausta. Maalaus pitäisi uusia noin 10–15 vuoden välein. Monesti uusiminen kuitenkin jää tekemättä. – Silloin maalipinta haurastuu auringon ultraviolettivalon vaikutuksesta, ja sadevesi tunkeutuu kapillaarisesti alla olevan materiaalin huokosverkostoon. Kosteuden poistuminen diffuusiolla on hidasta, ja kuivumista hidastaa osittain ehjä maalikalvo, kuvaa Jukka Lahdensivu. Tällöin maalipinnan irtoaminen yleensä kiihtyy ja alusmateriaali vaurioituu. Rakenteen kostumisesta voivat kertoa läikät, maalipinnan hilseily tai härme. Perustusten painumiseen viittaa halkeilu. Alkuperäisen lautaverhouksen sekä kuitusementtilevyjen käyttöikä on jo täynnä. Onko ulkoseinän sisäpinnan höyrynsulku tiivis? Alkuperäisenä ”höyrynsulkumateriaalina” on yleensä paperi, mutta se päästää vesihöyryä läpi. 8. Ikkunat ja ovet Kulkeutuvatko kaikki ikkuna- ja pielilautoja pitkin valuvat vedet pellityksille? Ovatko pellitykset tiiviitä ja kallistukset riittäviä? Ulottuvatko pellitykset vähintään kolmen sentin päähän seinäpinnasta? Tarkista tiivisteiden ehjyys ja se, sulkeutuvatko ovet ja ikkunat tiiviisti. 9. Salaojat Jos salaojia ei ole, teetä ne. Salaojien kuuluu sijaita rakennuksen perustusten ulkopuolella, aina alempana kuin antura alimmillaan. Asennuta samassa remontissa lisää perustusten vesi- ja lämmöneristystä sekä sadevesiputkisto, joka johtaa kattovedet pois rakennuksen viereltä. Alkuperäisten salaojien käyttöikä on jo umpeutunut. Jos salaojat ovat olemassa, tarkista, toimivatko ne. Huomaa, että tulviva oja ei saa päästä kastelemaan perustuksia salaojan kautta. Tämän estämiseksi salaojajärjestelmään pitää asentaa padotusventtiilillinen välikaivo. 10. Maanpinnat Käytä pintakouruja tai sadevesiputkistoja ohjaamaan kattovedet ainakin kolmen metrin päähän talosta. Sadevesiputkistossa sadevedet pitää ohjata syöksytorvesta rännikaivoon ja sieltä edelleen sadevesiputkistoon. Puhdista rännikaivo roskista ja pidä putkisto avoimena. Älä johda kattovesiä salaojiin. Ulkoseinän puurungon alareunan pitäisi olla ainakin 30 senttiä ylempänä kuin ulkopuolen maaperä. Maapintojen olisi hyvä kallistua kolmen metrin matkalla rakennuksesta poispäin ainakin 15 astetta, jotta pintavedet valuvat pois. – Kallistusta tärkeämpää on, että sokkelien vieressä pintamaan alla on rakennekerros, joka ohjaa vettä poispäin rakenteista. Alkuperäisiin taloihin ei tällaisia rakennekerroksia ole tehty, sanoo Raksystems Insinööritoimiston kuntotarkastaja Tuomas Repo . Onko tarpeen poistaa tai muokata maanpintaa talon ympäriltä? Onko talosi rinnetontilla? Eihän valuva vesi pääse kastelemaan perustuksia? Talon seinustat pitäisi jättää tyhjiksi: puita ei saa olla viiden metrin, pensaita kolmen metrin ja kukkapenkkejä metrin etäisyydellä talosta. Kasvien juuret estävät perustuksia kuivumasta ja tukkivat helposti salaojat. Liian lähellä kasvavat puut voivat myös rikkoa räystäitä ja liata kattoa sekä räystäskouruja, mikä lyhentää niiden käyttöikää. Talvella luo lumet viiden metrin päähän talon viereltä. 11. Kellarin seinät Jos epäilet kosteusvauriota kellariseinän sisäpuolelle asennetuissa osissa, teetä kuntotutkimus ja korjaussuunnitelma ammattilaisella. Vaurioitunut eriste pitää poistaa eikä tilaa saa enää eristää uudelleen sisäpuolelta. Lämmöneristyskerrokset suositellaan tehtäväksi ulkopuolelle, samoin kuin pintavesien poisohjaus, kattovesiviemäröinti sekä salaojitus. Eristämättömissä kellariseinissä maaperästä seinään siirtyvä kosteus voi aiheuttaa kosteusläikkiä, valumia, betoni- tai maalipinnan hilseilyä tai suolojen kiteytymistä. Seiniä ei saa peittää tiiviillä maalilla tai muulla pinnoitteella. Piki on vanhojen seinien yleinen vesieriste. Piki voi sisältää vaarallisia aineita, kuten asbestia. Koostumus selviää haitta-ainekartoituksella.