Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Jeesukselta malli ajan mullistukseen

Palasin tauon jälkeen modernin kaupunkikulttuurin paikallisen tienraivaajan, Tampereen Teatterikesän katsojaksi. Katkossa ei ollut kyse boikotista, vaan sattumuksista ja ehkä vähän kyynistyneestä suhteestani teatteriin. Mutta kuten niin usein matkan varrella käy, ennakkoluuloinen joutuu häpeämään. Nyt jo puoli vuosisataa elänyt Teatterikesä oli minulle myös tässä ajassa tunteellinen, koskettava ja ajatuksia herättävä kokemus eikä vähiten tamperelaisen kulttimusikaalin Hairin uuden tulemisen vuoksi. Se alkuperäinen suomalaisversiohan nähtiin juuri vuoden 1969 Teatterikesässä. Olin jo 50 vuotta sitten mukana Hairin suomalaisessa rantautumisessa Tampereelle. Katsoin Popteatterin version tuoreeltaan ainakin kolme kertaa. Erityisesti muistiini kiinnittyi yllättävän monen biisin tekstit, jotka Esko Elstelä sanoitti tarttuvasti suomeksi alkuperäisten tekstintekijöiden James Radon ja Gerome Ragnin pohjalta. Parahin esimerkki on Hair eli Hiukset , jossa tiivistyy nousevan nuorison rohkeus vastustaa vanhemman sukupolven ikiaikaisiksi rakentamia pikkuporvarillisia arvoja. ”On Jeesukselta malli, miksei äidit sitä salli…” Istuksin Hairin katsomossa ensi kerran 16-vuotiaana. Muistan, että tunsin musikaalin viestin omakseni. Naiivi lapsi tai nuori minussa uskoi, että paha on mahdollista eliminoida maailmasta rakkaudellisuudella. Teini-ikäisen mieltä kiihotti myös paljon kohistu alastonkohtaus, joka oli nykynäkökulmasta perin siveä. Jos oikein muistan, se kuitenkin kuumotti nuorta katsojaa. Huumepuhekin oli ajan mitassa rohkeaa ja jopa uutisellista kaupungissa, jossa käyttäjät olivat vielä näkymättömissä. Popteatterin version vahvuuksiin kuului se, että nuorisokulttuuri etsi Tampereellakin askelmerkkejään. Nuorisomuoti oli jo rantautunut kaupunkiin Popetin vaateliike edellä, mutta kokonaisen sukupolven tuotteistaminen oli vasta alussa. Niinpä tamperelainen Hair tuntui ainakin minusta neitseelliseltä ja alkukantaiselta. Nätyn ja muiden musiikkiteatteriopiskelijoiden tämänvuotista, ehdottoman vaikuttavaa Hairia on hauska verrata ensimmäiseen tamperelaistulkintaan. Kaaoksenkin hahmottava nykyversio katsoo 1960-lukulaista Hairia syvästi tietoisena siitä, että maailma ja tämänpäiväinen nuorisokulttuuri ovat monimutkaistuneet ja jakautuneet alakulttuureihin. Huumepuhe tai alastomuus ei enää riitä ihmettelyn aiheeksi, kun huumeet vaihtavat omistajaa näkyvästi keskustan julkisissa tiloissa ja alastomuus on lakannut olemasta tabu jo aikoja sitten. Tamperelaisten Hairien suurin yhteinen nimittäjä on ennakkoluuloton, vaikeasti sanoin selitettävissä oleva nuori energia, joka vyöryy katsomoon ja täyttää mielen. Kai se on rohkeutta ylittää omia rajojaan, heittäytyä uuteen ilman kyynisyyttä ja olla täysivaltainen jäsen yhteisössä. Kirjoittaja on paikallishistorian tuntija ja tietokirjailija.