Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Riisu hetkeksi älykello ja lopeta suorittaminen

Rakastan hyviä suorituksia niin töissä kuin vapaa-ajalla. Lapsena aloitettu kilpaurheiluharrastus on opettanut, että onnistumisen eteen on jaksettava puurtaa. Usein myös työelämä vaatii sinnikkyyttä. Parasta lopputulosta tavoittelevalle on nykypäivänä tarjolla lukematon määrä erilaisia laitteita, joiden avulla itseään ja suorituskykyään on mahdollista mitata. Älykello ja -puhelin kuuluvat monen päivittäiseen elämään. Mittaamme askeleita ja aktiivisuutta, kaloreita ja aterioiden ravintosisältöjä, yöunta, sykettä ja palautumista. Mittaaminen ei ole vain himoliikkujien hupia vaan tänä päivänä jo valtavirran harrastus. Dataa on saatavilla päivän jokaisesta tunnista, ja laite antaa rehellistä palautetta siitä, kuinka varhain malttoi mennä nukkumaan, tai tuliko töissä istuttua liian kauan aloillaan. Kello tietää, koska pitää kiristää tahtia ja koska taas on syytä levätä. Parhaimmillaan mittaaminen toimii kätevänä työkaluna parhaan tuloksen tavoittelussa. Omien valintojen tarkastelu voi lisätä hyvinvointia ja kannustaa terveellisiin valintoihin. Urheilukellon ruutua tuijottaessa ei kuitenkaan ole syytä unohtaa oman kehon viestejä. Kello ei aina ole kehoa viisaampi. Mittaamiseen liittyy kiistatta hyötyjä, mutta itsensä jatkuva tarkkailu voi johtaa myös liian tiukoilla säännöillä rajattuun elämään. Silloin kellosta tulee kuin panoptikon-vankilan vartija. Filosofien Jeremy Benthamin ja Michel Foucault'n tunnetuksi tekemä panoptikon on vankilamalli, jossa vartija näkee keskelle sijoitetusta tornista jokaiseen selliin. Vangit eivät voi tietää, milloin vartijan valvova silmä on suunnattu heihin. He ovat tietoisia siitä, että saattavat olla tarkkailun alaisia koska tahansa. Kuin herkeämätön vanginvartija, ranteessa mukana seuraava laite arvioi jokaista valintaa ja muokkaa käyttäytymistä. Yhteispeli laitteen kanssa on onnistunut silloin, kun laite innostaa liikkumaan vähän enemmän. Pahimmillaan ranteessa seuraava vartija aiheuttaa ahdistusta: jokainen virheellisesti valittu suupala tai väliin jäänyt satunnainen harjoituskerta saavat soimaamaan itseä. Ilo muuttuu pakonomaiseksi suorittamiseksi. Suorittaja elää usein rajalla, jonka toisella puolella on paras mahdollinen tulos ja toisella puolella väsyminen. Jotta pysyisi sillä terveellisemmällä puolella, kannattaa joskus unohtaa mittaaminen edes hetkeksi. Joskus suoritus jopa paranee, kun rutiineista uskaltaa vähän lipsua. Edesmennyt valmentajani kirjoitti joskus harjoitusohjelmaan: ”Tänään lepäät. Et saa tehdä mitään”. Silloin irrotin älykellon ranteesta vuorokauden ajaksi, unohdin askelmäärät ja itse asettamani velvoitteet ja tavoitteet. Olen ihan hyvä, vaikka en ottaisi yhtenä päivänä askeltakaan. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.