Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Painin olympiakulta yritettiin viedä törkeällä tavalla – Pertti Ukkola kertoo, kuinka tuomarien puhelimeen soitettiin monta kertaa

Vaaleatukkainen pohjoisen poika nousi kuin nousikin pisteissä ohi. Finaali päättyi, ja Pertti Ukkola nosti kätensä pystyyn voiton merkiksi. Sodankylästä Tampereelle muuttanut Ukkola nappasi uransa kruunun Montrealin painimolskilla kesällä 1976. Olympiafinaaliin liittyy kuitenkin erikoinen sivujuonne. Ukkolan vastustaja oli Jugoslavian Ivan Frgic . Sattumoisin myös sen ajan kansainvälisen painiliiton pomoihin lukeutui eräs jugoslavialainen, joka teki kaikkensa maanmiehensä voiton eteen. Sekään ei riittänyt. Liittopomo yritti vaikuttaa tuomareihin ja saada molemmille ottelijoille varoituksen passiivisuudesta. Ukkolalle se olisi tarkoittanut sitä, että peli olisi ollut pelattu. – Olisin jäänyt sillä varoituksella kakkoseksi, 69-vuotias Ukkola muistelee. Jostain syystä jugoslaavipampun toive ei kantautunut tuomaristolle asti. – Huomasin, että matsi katkaistiin yllättäen, kun hän oli yrittänyt soittaa monta kertaa tuomariston puhelimeen. Joku väitti, että se linja ei toiminut, hän jatkaa. Rikkinäinen puhelin kääntyi suomalaisen eduksi ja piti mitalin värin kirkkaana. Ukkolan mukaan kesällä 1976 nähty toiminta ei ole hävinnyt 2010-luvullakaan lajista. – Kyllä sitä edelleen on. Jos painii esimerkiksi turkkilaista vastaan, ja siellä istuu turkkilainen mies kansainvälisestä liitosta, niin hän yrittää antaa tuomareille vinkkiä, miten aktiivinen ”heidän maansa poika” on, Ukkola sanoo. Vielä nousee leuka yli tangon Ukkola viettää nykyään eläkepäiviä, mutta arki rakentuu hyvin pitkälti samalla kaavalla kuin ennenkin. Hän työskenteli vuosikymmenten ajan Tampereen kaupungin liikuntatoimessa. Työpaikka sijaitsi Tampereen Ratinassa. Sinne hän suuntaa edelleen aamuisin. – Menen aamuisin kahdeksalta samaan taloon, jossa olin aikoinaan töissä. Nyt vain 50 metriä pidemmälle. Vedän pojille treenit, ja iltapäivällä puoli neljältä on toiset treenit. Seitsemän tuntia siihen päivään kuluu matkojen kanssa, Ukkola avaa rutiinejaan. Ukkola on pitänyt itsensä aina hyvässä kunnossa. Vaikka välillä paikat ovat reistailleet, hän liikkuu edelleen aktiivisesti. – Jos olisit parikymmentä vuotta sitten kysynyt, niin kuntoni olisi ollut hyvä ja olisin kilpaillut mielelläni, mutta nyt sanon vain, että kohtalainen, Ukkola sanoo virnuillen. – Polviongelmaa on ollut vähän, mutta käyn päivittäin kävelylenkeillä. Talvisin hiihdän joka päivä. Yksi legendaarisimmista tarinoista vuosien varrelta on Ukkolan leuanvetoennätys . Huippukuntoinen painija kiskaisi leukansa tangon päälle järisyttävät 72 kertaa minuutissa. Vuonna 2016 Ukkola lupasi MTV:lle vetää ainakin 10 leukaa hautaan asti. – En ole koettanut leukoja nyt, mutta veikkaan, että menee 10, Ukkola kertoo Iltalehdelle kolme vuotta myöhemmin. Pyöreitä vuosia Olympiakullan lisäksi Ukkola voitti seuraavana vuonna ensin Euroopan mestaruuden Bursassa ja vielä heti perään maailmanmestaruuden Göteborgissa. Kolme kultaa reilussa vuodessa oli huima saldo. Ei ole ihme, että Ukkola valittiin tänä syksynä kansainvälisen painiliiton UWW:n kunniagalleriaan, eli Hall of Fameen. Ainoastaan yksi suomalaispainija, Kustaa Pihlajamäki , on aiemmin saanut saman kunnianosoituksen. – Onhan se ihan kiva juttu ennen kaikkea suomalaiselle painille. Varsinainen juhlaseremonia järjestetään kuitenkin vasta Tokion olympialaisten yhteydessä kesällä 2020, ja UWW maksaa Ukkolan matkat paikan päälle ja takaisin. Kisat päättyvät 9. elokuuta, ja päivää myöhemmin Ukkola täyttää 70 vuotta. Hän pitäytyy varsin vaitonaisena juhlasuunnitelmistaan. Kommentista päätellen voi jopa olla, ettei suuria juhlia edes nähdä. – Täytyy yrittää venyttää kotiinpaluuta niin, että olen vielä 10. päivä lentokoneessa, olympiasankari naurahtaa. Entäpä seitsenkymppisjuhlat Tokiossa? – Voisi olla ihan kiva.