Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Suomalaisen urheilun on varauduttava pahimpaan ja vastattava näihin kahteen kiperään kysymykseen

Koska urheilu palaa Suomessa takaisin normaaliin? Siinä on kysymys, jota mietin useamman kerran viikossa. En varmasti ole ajatukseni kanssa yksin, sillä urheilu on suomalaisille erittäin tärkeää. Tilastokeskus teetti vuonna 2017 vapaa-aikatutkimuksen, jonka mukaan liki puolet (46 prosenttia) 10 vuotta täyttäneistä suomalaisista kävi kyselyvuonna paikan päällä urheilutapahtumassa. Urheilun kannalta normaalilla tarkoitetaan otteluiden ja kilpailuiden paluuta sekä sitä, että katsomot voidaan täyttää yleisöllä. Suomen hallitus on ainakin tätä kirjoitettaessa linjannut 10 hengen kokoontumisrajoitukset ja kieltänyt urheilukilpailujen järjestämisen. Yli 500 ihmisen massatapahtumat on puolestaan kielletty heinäkuun loppuun asti. Optimistisin urheilufani voisi ajatella, että kun kokoontumisrajoituksia lievennetään ja koittaa 1. elokuuta, Tammelan stadion on täynnä Ilveksen pelatessa jalkapalloa tai Hakametsä on täynnä jääkiekon Tampere cupissa. Näin tuskin käy. Olisi suomalaiselta urheilulta hulluutta pohjata toimintaansa tällaisen skenaarion varaan. Brittilehti The Guardian haastatteli viime viikolla neljää tohtoria, jotka ovat erikoistuneet lääketieteeseen tai epidemiologiaan. Kaikkien viesti oli selvä: urheilukilpailuja voidaan pitää turvallisesti vaikka huomenna, kunhan katsomot ovat tyhjillään, urheilijat pidetään eristetyissä oloissa, esimerkiksi tietyissä kaupungeissa ja hotelleissa, ja testauskapasiteetti on niin iso, että urheilijat voidaan testata vähintään viikoittain. Kun samoilta asiantuntijoilta kysyttiin, milloin yleisö voisi turvallisesti palata urheilukatsomoihin, vastaus oli tyly: ei tänä vuonna, ei ennen toimivaksi testattua rokotetta. Koronavirus on pahinta myrkkyä joukkueurheilulle, kuten palloilulle. Pallopelien pääsarjat ovat useamman kerran viikossa toistuvia massatapahtumia, joissa pääosan esittäjiä on aina 20–50. Yhdenkin pääosan esittäjän sairastuminen asettaisi koko joukkueen karanteeniin, vaikka seuraavana päivänä olisikin tärkeä ottelu Kyröskosken Apasseja vastaan. Maailman suurimmat palloilusarjat, kuten jalkapallon Valioliiga, koripallon NBA ja amerikkalaisen jalkapallon NFL, selviytyvät pandemian yli miljardien eurojen televisiosopimuksillaan, vaikka ihmisiä ei päästettäisi katsomoon. Heillä on myös suurimmat resurssit hankkia omaan käyttöönsä testausvälineistöä. Suomessa tilanne on musertava. Täällä vain ani harva suomalainen pääsarjaseura selviytyy pelkillä televisiotuloilla. Jääkiekon SM-liiga on lähimpänä poikkeusta. SM-liigan ja Telian kuusivuotinen tv-diili tuo jääkiekkoliigalle vuosittain eri uutisointien mukaan yli 20 miljoonaa euroa. Pienemmissä pallopeleissä tv-diili on pelkkää nappikauppaa, tapa saada uusia katsojia lajin pariin. Yhtään seuraa se ei elätä. Tulot tulevat merkittävin osin yhteistyökumppaneilta ja ottelutuotoista, eli pääsylipuista ja oheismyynnistä. Yhteistyökumppanit, yritykset, ovat nyt erittäin ahtaalla ja ottelutuotot sukeltavat, jos pelit pelataan ilman katsojia. Jalkapallo-Ilveksen toimitusjohtaja Tomi Erola on kertonut ihailtavan rehellisesti, että seuran tuloista 40 prosenttia tulee ottelutapahtumista pääsylippuineen ja oheismyynteineen. Yksi peli tuottaa noin 30 000 euroa. Kun nämä tuotot otetaan pois, kenties ensi vuoteen asti, kuinka pitkään seura säilyy elossa? Ja jos säilyy, millä keinoin? Näihin kipeisiin ja äärimmäisen vaikeisiin kysymyksiin Suomi-urheilun ja sen toimijoiden on vastattava. Ellei vastausta löydy, suomalainen urheilu palaa rokotetta odottaessamme amatööriaikoihin.