Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Ajattelin viipyä vain viikon” – Salma Sirkkala tuli Intiasta vain hoitamaan viisumiasioita, mutta nyt puoli vuotta on kulunut Valkeakoskella koronapaossa

Ruohonleikkuusta on tullut harrastukseni! Se on jopa meditatiivista! Salma Sirkkala istahtaa korituoliin 40-luvun lopun omakotitalon pihamaalla Valkeakoskella. Laaja nurmikko näyttääkin vastaleikatulta. Sirkkalan sisaren Roope-kissa hyppää syliin siliteltäväksi. Milli- ja Molli-kissat eivät nyt näyttäydy. 2-vuotias siskontytär Peppi Kekki tuo väriliitua ja houkuttelee tätiään, pian 32, piirtelemään. Elokuun alun sunnuntaiaamu Yrjölän omakotialueella on aurinkoinen ja lähes auvoinen. Keskellä pihaa on viljelylaatikoita, joista yhdestä puskee tuoretta salaattia ja sievä rivi porkkanaa. Viherhuone on jo tuottanut kesäkurpitsaa. Kukkakaalia on tulossa. Perunoita on juuri nostettu, mutta tomaatit ovat vielä vihreitä. –  Täällä maadoittuu kaikesta rauhasta. Lontoossa tai Intian Delhissä tarvitsee joogaa rauhoitukseksi, Sirkkala sanoo. Olemme kiertäneet pihan, jonka raivaamiseen sisaren perheen apuna hän on käyttänyt paljon sitä energiaa, mikä on oikein kihissyt. Hän on yhdessä talon asukkaiden kanssa repinyt kantoja, vääntänyt kiviä maasta ja kaivanut esiin myös yli sata vanhaa tiiltä. Pois raivatun takapiharyteikön kätköistä on löytynyt myös pihapiiriin kauan sitten istutettuja koristekasveja. Kivelle on nostettu myös ruostuneita puulieden renkaita ja hellanluukkuja. Ne muistuttavat tontin entisistä asukkaista ja ajasta ennen sähköliesiä. Sunnuntaiaamuna vaalea ja siro Sirkkala on kietaissut ylleen ohuen takin, jonka kuosi lennättää ajatukset yli 5000 kilometrin päähän Intiaan. Aivan oikein: –  Tämä minulla oli takkina, kun helmikuun lopussa tulin Intiasta viisuminhakumatkalle Suomeen. Ajattelin viipyä vain viikon. Menin nopeasti pohjoiseen tervehtimään isoäitiä ja muita sukulaisia. Valkeakoskelle palattuani kävikin niin, että minusta tuli tänne koronapakolainen. Meni viikko, kaksi kuukautta, kolmekin. Aina vaan olen täällä. –  Mukana ei ollut juuri vaatteitakaan. Omat silmälasit ja meikit vain. Onneksi Sirkkala ja hänen Valkeakoskella asuva sisarensa ovat samankokoisia, joten samat vaatteet käyvät molemmille. Siskon perhe majoitti maailmalta tulleen sisaren. –  Kerrankin oli aikaa eikä menoa mihinkään. Maailma oli aina ollut avoin ja vapaa. Miten nyt ei pääse minnekään? Aivot eivät suostuneet sitä hyväksymään. Haravoinnista tuli mukavaa Tuli kevät ja Salma Sirkkala stressasi. Sisaren ajankuluksi ehdottomat puutarhahommat eivät aluksi kuulostaneet houkuttelevilta, sillä haravanvarressa ei teini-ikäisenä ollut hauskaa. Kasvuajan perheen puutalo isoine pihoineen sijaitsee Lapin Pellossa, keskellä Pohjoiskalottia. Perheeseen kuuluvat äiti, isä ja neljä sisarusta. Haravoinnista tuli Valkeakoskelle perheineen asettuneen Tiina -siskon luona kuitenkin koronapakolaisen lempipuuhaa, mutta se eikä muukaan pihassa rehkiminen ei ajan myötä riittänyt. Sisar onneksi huomasi, että Valkeakosken keskustassa toimivaan parturi-kampaamoon haettiin työntekijää. Sirkkala haki ja sai kutsun haastatteluun. Vahvasti punatuin huulin, tatuoinnein ja lävistyksin koristautunut hakija napapaidassa ja korkokengissä ei ehkä ollut sellainen, millaista odotettiin, mutta Sirkkala kuitenkin sai paikan ja on viihtynyt. Joustavan pomon ja mukavat työkaverit hän kehuu kuten myös asiakkaat. –  Ihmiset ovat onnellisia siitä, että taas saavat hiuksensa kuntoon. Olen myös kohdannut monta sellaista ihmistä, ketkä myös ovat jääneet Valkeakoskelle jumiin koronan takia. Intian Mumbaissa, yhdessä maailman suurimmista kaupungeista odottavaa poikaystäväänsä Sirkkala ei ole nähnyt puoleen vuoteen, eikä kohtaaminen ole vieläkään lähellä. Ensin on saatava kirjat takaisin Lontooseen, josta on Suomea helpompi järjestää viisumi- ja matka-asiat kuntoon. Delhissä kouluttajana salongista salonkiin Ennen jumahtamistaan Suomeen viisuminhakureissulla Salma Sirkkala asui ja työskenteli Intian Delhissä, Intian toiseksi suurimmassa kaupungissa. Hänen käyntikortissaan lukee englanniksi ’hair educator’, ’hiuskouluttaja’. Hän työskenteli yksityisomisteiselle yritykselle, jolla on Dellhissä lähes sata salonkia. Yrityksessä lanseerattiin myös lontoolaisia alan tuotteita. Työpäivästä kolme tuntia kului turvallisesti Uber-taksin takapenkillä, kun Sirkkala vaihtoi salongista toiseen. Joogaan hän tutustui ensimmäistä kertaa tanssitunneilla 6-vuotiaana, sillä opettaja osasi hyödyntää sitä. Uudestaan jooga löysi harrastajansa Lappeenrannassa. Sirkkala oli tullut lukion jälkeen Joutsenoon opiskelemaan kulttuurituotantoa. Pääkaupunki Helsinki työharjoittelu- ja työpaikkoineen veti kuitenkin puoleensa. Kulttuurituotantoa hän kokeili tv-tuotannossa, elävän musiikin yhdistyksessä ja festivaaleilla. –  Kulttuuripuolella piti aina saada rahoituksia melkein kerjäämällä. Kyllästyin siihen nopeasti. Helsingissä pohjoisen tyttö hakeutui, ensin sattumalta, yksityiseen parturi- ja kampaamoalan kouluun hankkiakseen ammatin, jossa voi tehdä työtä käsillä ja jossa on aina töitä. Hän ehti toimia Helsingissä neljä vuotta Raha-automaattiyhdistyksellä pelinhoitajanakin, mutta maailmalle hän halusi. Sen vuoksi Sallamaria oli muuttanut parikymppisenä etunimensäkin Salmaksi, joka sopii hänen ristimänimeään paremmin muunkielisten suuhun. Ensin kuusi vuotta Lontoossa 24-vuotiaana hän muutti silloisen poikaystävänsä kanssa Lontooseen, sai asunnon ja työn. –  Sitten kun muutin Lontooseen, näin Whitechapelissa, että joka toisen kaupan nimi on Salma! Intiaan muutettuani huomasin, että Salma on myös intialainen nimi. –  Hain Lontoossa ensin assistentin paikkaa ja tein hulluna töitä Sohossa. Oli joulusesonki. Kolmen kuukauden jälkeen halusin jo päästä kampaajaksi. Siellä ei ollut paikkaa, jolloin minut tutustutettiin erääseen ison kansainvälisen brändin kouluttajaan.  Hän oli aloittamassa uutta projektia ja etsi sinne hyviä tyyppejä. Sirkkalan portfolio ei kiinnostanut, mutta osaaminen kelpasi. –  Rakensimme sitä projektia neljä vuotta. Pääsin tapaamaan huippukampaajia ja työskentelemään heidän kanssaan. Nopea eteneminen ihmetytti itseänikin. Lontoossa löysin myös joogan uudelleen ja siitä tuli iso osa elämääni. Leikkausspesialistiksi edennyt Salma Sirkkala laittoi taas työhakemuksen, kun neljän vuoden jälkeen naapuriin muutti useita kertoja Lontoon parhaaksi värisalongiksi valittu yritys. Sirkkala pääsi sinne kouluttautuen myös värispesialistiksi. Kaksi vuotta oli räiskyvää ja hauskaa aikaa. –  Lontoossa on helposti Lontoon kuplassa ajatellen, ettei sen ulkopuolella ole mitään. Alkoi kuitenkin tehdä mieli matkustella. –  Niin lähdin lomalle Intiaan. Rakastuin maahan. Palasin takaisin Lontooseen ja tein tässä töitä kymmenen päivää. Sen jälkeen sanoin pomolleni, että kesän jälkeen lähden: muutan Intiaan. Unelmissa oma salonki Myös viime vuoden elokuun Salma Sirkkala oli sitten Valkeakoskella, jossa siskon lisäksi asuu myös veli. Neljännen sisaruksen elämä on kuljettanut asumaan Saksaan. –  Näin Suomessa kavereita ja valmistelin lähtöä Goalle. Syyskuun olinkin siellä opiskelemassa joogaopettajaksi, mutta lokakuun lopussa muutin jo Delhiin. Intialainen Lontoon salongin fani, joka oli käynyt siellä pari viikkoa ennen lähtöni, oli saanut tietää minun tulevan Intiaan. Hän sai kun saikin minut houkutelluksi itselleen töihin. Niin kouluttelin hänelle satoja hänen työntekijöitään. Sirkkala aikoo taas syksyllä lähteä Valkeakoskelta, ensin siis Lontooseen, sitten myöhemmin Mumbaihin. Sielläkin hän haluaa, että kodissa on tilaa kasveille. Ainakin unelmissa yrittäjähenkisen suvun jälkeläisellä kytee joskus tulevaisuudessa myös oma mumbailainen hiussalonki, jonne hän haaveilee asiakkaiksi myös elokuvastudioiden Bollywood-tähtiä. –  Ihanne olisi, jos työstäni puolet liittyisi kampaamoon ja puolet joogaan. Haluan tuoda hiusalalla esille työergonomiaa ja jooganäkökulmaa, jotta alan ihmiset huolehtisivat myös kehostaan.