Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Juhannus ja keski-ikäinen ovat kumpikin puolimatkan krouvissa: tästä vehreämmäksi ei enää mene

Juhannuksella ja minulla on paljon yhteistä. Juhannus on liki vuodenkierron puolivälissä ja minä elinajanodotteen perusteella elämänkierron puolivälissä. Juhannuksena aurinko on korkeimmillaan ja luonto vehreimmillään. Samaten keski-ikäisenä elämäni aurinko on korkeimmillaan, sillä elämäni on todennäköisesti nyt täydempää kuin enää koskaan myöhemmin ja pystyn fyysisesti sekä psyykkisesti moniin asioihin. Ruuhkavuosina monella keski-ikäisellä on hoidettavana lapset, työ, parisuhde, ystävyyssuhteita, koti, lasten ja omat harrastukset, luottamustehtäviä, ehkä myös omat vanhemmat. Osa asioista putoilee räpylöistä, kun ei millään repeä kaikkeen. Samoin juhannus on monille pakattua aikaa: ostetaan tukka tuutilla ruoat, juomat, mökkituliaiset, mansikka-amppelit, terassikyllästeet ja ehkä mennään lavatansseihin. Hötäkässä tuubi ruskeaa ainetta saattaa unohtua kauppaan. Juhannuksen leppeässä tuulessa on hitunen haikeutta: mieli aavistaa, että jo elämän elokuussa alkaa tuoksua kypsä vilja. Monille tämä tarkoittaa erilaisia vaivoja ja viimeisen värin hiipimistä tukkaan. Puolimatkan krouvi. Sellainen keski-ikä eli elämän juhannus on monille: pohditaan, mitä on elämänsä tammi-kesäkuussa saanut aikaan ja mitä on edessä kesä-joulukuussa. Onko olo elämästä tyydyttynyt vai tyytymätön, koska jotain tuntuu puuttuvan? Joku tuskailee, miksei ole niin paljon rahaa, että saisi uuden auton, hienon asunnon, toistuvia etelänmatkoja, mielellään myös menestystä ja isopalkkaisen työn. Joku miettii, miksei elämässä ole enempää iloa ja tarkoituksen tunnetta. Joku keski-ikäinen punnitsee tänäkin juhannuksena laiturinnokassa, onko parisuhteessa riittävästi rakkautta ja vetovoimaa. Joku sitä, mikseivät läheiset ole sellaisia kuin olisi toivonut. Onnen etsiminen tekee onnettomaksi. Tyytymättömyyttä saattavat ylläpitää somen kiiltokuvaelämät ja itsensä vertailu muihin, viihteellistyminen ja elämysten metsästäminen, pikavippien ja unelmien mainostaminen ja jatkuvan kehittymisen vaatimus, johon hetkellinenkään tyytyväisyys ei mahdu. Joku puolestaan kokee puolimatkan krouvissa syyllisyyttä, kun hänellä on kaikki niin hyvin. Miksei saisi olla hyvin? Jos kaikilla menisi huonosti, kukaan ei pystyisi auttamaan ketään. Mikä elämässä riittää? Vastaus löytyy ehkä sieltä, mitä ihminen elämänsä uudenvuodenaattona katuisi. Erään tutkimuksen mukaan kuolevat katuvat esimerkiksi näitä asioita: Etten elänyt itseni näköistä elämää, etten ottanut yhteyttä ystäviini, etten tehnyt vähemmän töitä, etten ilmaissut tarpeeksi tunteitani ja etten sallinut itselleni onnea. Toisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia katuu tekemättä jääneitä asioita, vain 10 prosenttia tehtyjä asioita. Tästä päätellen rohkeutta ei tule kaduttua, ei juhannuksenakaan. Kirjoittaja on uutistoimittaja, joka on