Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Sotarikostutkija Helena Ranta: al-Holin leirillä olevien suomalaisten mahdollisten rikosepäilyjen tutkiminen tärkeää oikeusturvan kannalta –”Jos he eivät ole mihinkään syyllistyneet, on tärkeää, että heidän maineensa palautuu”

Syyriassa al-Holin leirillä pidetyt suomalaiset naiset ja lapset ovat olleet yksi Suomen politiikan polttavimmista puheenaiheista läpi koko kesän. Puhetta on riittänyt erityisesti siitä, pitääkö valtion avustaa kansalaisiaan palaamaan kotimaahansa. Oma kysymyksensä on näiden ihmisten tekemien mahdollisten rikosten käsittely. Lännen Media kysyi kommentteja asiaan sotarikostutkija, oikeushammaslääkäri Helena Rannalta sekä Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeltä . Helena Rannan mukaan rikosepäilyjen tutkiminen olisi tärkeää kyseisten henkilöiden oman oikeusturvan kannalta. –  Jos ja kun he tulevat Suomeen, he ovat kuitenkin tavalla tai toisella "merkittyjä" henkilöitä. Jos he eivät ole mihinkään syyllistyneet, on tärkeää, että heidän maineensa palautuu ilman, että he joutuvat jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi, Ranta sanoo. Pohdintaa aiheuttaa myös kysymys siitä, missä rikokset käsiteltäisiin. Julkisuudessa on ehdotettu muun muassa väliaikaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamista. –  Ei ole olemassa muita kuin huonoja vaihtoehtoja, sanoo Martti Koskenniemi tuomioistuinasiasta. Sotarikostutkija: näytön löytäminen vaikeaa Näytön löytäminen Syyriassa tapahtuneista asioista ei tule olemaan helppoa. Tätä painottavat sekä Koskenniemi että Ranta. –  Näyttö perustuisi tuollaisessa tilanteessa hyvin pitkälti todistajanlausuntoihin. Hirveän huolellisesti täytyisi tarkistaa eri tietolähteistä saatavat tiedot, ja se on iso työ, sanoo Ranta. Lisäksi ongelmia saattaa Rannan arvion mukaan aiheuttaa todistajien yhteistyökyky tai -kyvyttömyys. –  Jos nyt ajatellaan näitä suomalaisiakin henkilöitä, niin eiväthän he varmastikaan voi tai haluakaan kertoa kaikkea. Kyllä siinä tulee valikoivuutta. Käsittely Haagissa vaatisi suurvaltojen hyväksyntää Kansainvälinen rikosoikeus on mennyt viime vuosina kovaa vauhtia eteenpäin, mutta kokemukset siitä ovat olleet huonoja, arvioi Koskenniemi. Vuonna 1998 perustetun Haagissa istuvan kansainvälinen rikostuomioistuimen ongelma on Koskenniemen mukaan se, että suurvallat kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole liittyneet siihen. Siksi pääosa sen käsittelemistä jutuista on ollut peräisin Afrikasta. –  Afrikan valtiot ovat alkaneet suhtautua yhä epäluuloisemmin tähän tuomioistuimeen. Ne ajattelevat ainakin osin, että se on valkoisen miehen tuomioistuin, jossa vain afrikkalaisia tuomitaan. Niinpä se on ollut viime vuosina kovassa poliittisessa vastatuulessa. Luottamus siihen ei ole kovin suuri. Syyriakaan ei ole tuomioistuimen osapuoli. Siksi siellä tehtyjä rikoksia voitaisiin tuoda Haagiin vain siinä tapauksessa, että sillä olisi YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä. –  Ja nämä trumpilaiset diplomaatit siellä turvallisuusneuvostossa eivät hyväksyisi sellaista, eivätkä ehkä Venäjä ja Kiinakaan. Päädytäänkö perinteiseen ratkaisuun? Epäröivästi Koskenniemi suhtautuu myös erityisen, vain Syyrian sodassa tehtyjen rikosten käsittelyyn tarkoitetun tuomioistuimen perustamiseen. Sekin vaatisi laajan poliittisen yhteisymmärryksen, jonka aikaansaaminen ei ole helppoa. – En halua sanoa, etteikö sellaista saisi tai voisi perustaa, mutta siihen ei tule suin päin rynnätä. Poliittisen tuen on oltava riittävän laaja. Mikäli tapauksia ei käsitellä jonkinlaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa, vaihtoehdoksi jää Koskenniemen mukaan "se perinteinen tapa" eli rikosten käsittely kansallisissa tuomioistuimissa. Suomen rikoslain mukaan sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhasta epäillyn kansalaisen oikeusjuttuja voidaan käydä myös Suomessa. – Tähän ei ole mitään oikeudellista estettä. Jollain tavalla arvelen, että siihen tullaan vielä päätymään, Koskenniemi sanoo. Ihmisten niputtaminen yhteen ollut pettymys Kysymys siitä, auttaako valtio suomalaisia palaamaan kotimaahansa, on aiheuttanut kesän aikana valtavasti keskustelua Ylen kerrottua toukokuussa, että leirillä on yli 40 suomalaista. Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi eduskunnan kyselytunnilla kesäkuun lopulla, että Suomi ei harkitse "mitään erityisiä evakuointitoimenpiteitä". Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) puolestaan kertoi Kauppalehden ja Uuden Suomen videohaastattelussa elokuun alussa, että leiriä hallinnoiville kurdeille on viestitetty, että Suomen kansalaisilla on oikeus palata kotimaahansa. Nyt asiassa odotetaan kurdien toimia. Toistaiseksi Suomi ei ole lähettänyt delegaatiota tutustumaan leirin oloihin. Kurdipoliitikko Salih Muslim Muhammad arvioi Lännen Median haastattelussa kesäkuussa, että Suomi ei ole ottanut Isis-naisten ja lasten tilanteen ratkaisemisessa yhtä aktiivista roolia kuin muut Pohjoismaat ja monet muut Euroopan maat (LM 29.6.). Martti Koskenniemi sanoo olevansa pettynyt siihen yksioikoiseen tapaan, jolla asiasta on Suomessa keskusteltu. Koskenniemen mukaan Isis-taistelijat, leirillä olevat naiset ja lapset ovat sekä oikeudellisessa että moraalisessa mielessä kolme täysin toisistaan erillistä kategoriaa. Nyt heidät on kaikki "pussitettu yhteen" yhdeksi vaaralliseksi ryhmäksi. – Olen erittäin pahoillani siitä, että varsinkin perussuomalaisten mutta myös muiden retoriikassa nämä ihmiset on niputettu yhteen, Koskenniemi toteaa. Koskenniemi oli yksi niistä viidestätoista suomalaisesta oikeusoppineesta, jotka allekirjoittivat Helsingin Sanomissa kesäkuussa julkaistun mielipidekirjoituksen (HS 20.6.). Siinä todettiin muun muassa, että valtiolla on "ainakin velvollisuus avustaa lapsien sekä heidän huoltajiensa tuomisessa maahan". Lisäksi siinä painotettiin lapsen edun ensisijaisuutta, jota korostetaan myös kansainvälisissä sopimuksissa ja Suomen laissa. Koskenniemi korostaa, että lasten oikeuksien sopimuksessa todetaan erikseen, että lasta on suojeltava hänen vanhempiensa toimiin perustuvalta syrjinnältä ja rangaistuksilta. –  On minusta selvää, että Suomen viranomaisten tulee ryhtyä kaikkiin käytettävissä oleviin toimiin niiden lasten pois saamiseksi sieltä, Koskenniemi linjaa.