Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jännittääkö koulujen alkaminen? Tänä syksynä uutuudenjännitys viedään uudelle tasolle

Uusi aina vähän jännittää. Urheilussa sanotaan, että pieni jännitys on vain hyvästä. Peruskoulut ja toisen asteen lukuvuodet ovat juuri alkaneet, pian alkaa monella myös taival korkeakouluissa tämän syyskauden osalta. Kaikkein eniten jännitystä on varmasti uusilla aloittajilla. Oli kyse sitten ykkösluokalle menosta, uuteen kouluun siirtymisestä, lukion alusta tai fuksisyksystä yliopistolla, uuden aloittaminen yleensä saa aina jännityksen pintaan. Itse muistan ensimmäisen päiväni lukiossa. Sain sovittua kahden kaverini kanssa, että menemme yhdessä pyörällä kouluun. Sitä kautta oli heti tuttuja, joihin tukeutua, kun astui koulun ovista sisään. Kun yliopisto alkoi täysin uudessa kaupungissa, ei vanhoja kavereitakaan enää ollut ympärillä. Jännityskerroin triplaantui –  mutta siitäkin selvisin. Teille uusille aloittaneille, joilla kouluvuotta on jo jonkin verran takana, haluan sanoa: alku on jo takana, enää ei tarvitse niin paljoa jännittää. Hiljalleen, kun arki alkaa rullata ja ihmiset tulevat tutuiksi, myös pahin jännitys alkaa kadota. Te, joille uuden aloitus on vielä edessä: Jännittäminen on täysin ok ja moni samassa asemassakin oleva jännittää samalla tapaa. Jännityksestä huolimatta kannattaa yrittää olla rohkea ja kokeilla uusia asioita, vaikka se aluksi voikin tuntua vaikealta. Tänä syksynä uutuudenjännitystä koetellaan vielä normaalia kovemmin. Jos uudessa koulussa ei ole tarpeeksi jännitettävää, korona-aika varmasti tuo oman lisänsä. Miten käytännöt todellisuudessa toimivat, milloin täytyy jäädä pois koulusta varotoimena, kuinka etätyöskentely sujuu, jos sitä taas tarvitaan? Itseäni jännittää jo hieman se, kuinka yliopisto-opinnot Jyväskylässä toimivat etänä vietetyn kevään jälkeen. Isommat luennot ja tentit pidetään joko etänä tai oppilaat hajautetaan pienempiin ryhmiin. Olen kirjoittamassa graduani. Pääsenkö tapaamaan ohjaajaani, entä muita gradun tekijöitä? Toisaalta olen onnekkaassa tilanteessa, kun fuksivuosi on jo takana. Olisin varmasti kauhuissani, jos yliopiston tavoille pitäisi opetella etänä. Onneksi Jyväskylässä huomioidaan uudet opiskelijat: he ovat etusijalla kampuksella toteutettavassa opetuksessa. Toivottavasti myös muualla. Fuksina tieto ensisijaisuudesta laskisi ainakin omia stressi- ja jännitystasojani. Muistan ajatelleeni ensimmäisenä yliopistovuotenani näin: Olisipa jo joulu, silloin kaikki uudet asiat olisivat tuttuja ja arki olisi uomissaan. Jälkikäteen ajatellen juuri ensimmäiset viikot ovat painautuneet vahvimmin mieleen. Kaikki uudet, hienot asiat, joita kohtasi. Alkuajat ovat usein juuri kaikkein mieleenpainuvimpia, niistä kannattaa yrittää ottaa kaikki irti uuden tilanteen kohdatessa. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja