Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kahmin punalaputettuja tuotteita ja tajusin sen rapsuttamalla paksua kuuraa – heräteostokset loppuivat kuin seinään, ja sen opetti korona

Siivosin viime viikolla pakasteeseen tilaa marjoille. Mitä aarteita sieltä taas löytyikään! Heräteostoksia jopa vuosien takaa, muun muassa erilaisia avaamattomia makkarapaketteja ja niin umpeen jäätyneitä lihapakasteita, että niitä ei voinut tunnistaa ilman etiketin kaivamista esiin paksun kuuran alta. Teki pahaa heittää pois kauppakassillisen verran aikoinaan hyviä aineksia. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Aiemmin minulle kävi usein ruokaostoksilla niin, että kahmin punalaputettuja alennustuotteita, koska halvalla sai. Usein tuotteet päätyivät pakastimeen, kun aineksia ei ehtinyt käyttää ennen viimeistä käyttöpäivää. Paketit unohtuivat sinne monesti kokonaan. Tämänkertainen pakastimen tyhjennys oli toivottavasti viimeinen. Heräteostokset loppuivat viime syksynä kuin seinään, kun kokeilin ruuan verkkokauppaa. Lähimarket avasi ruuan noutopisteen, ja ilmainen kokeilu sai testaamaan palvelua. Vaikka muita tuotteita oli tullut tilailtua verkkokaupoista iät ja ajat, kynnys ruuan tilaamiseen oli jostain syystä iso. Ensimmäisen tilauksen naputteluun sohvalla meni varmasti enemmän aikaa kuin kauppareissuun, mutta seuraaviin tilauksiin pystyi jo hyödyntämään vanhaa pohjaa. Kun perustavarat olivat valmiina tilauspohjassa, homma oli hoidettu muutamassa minuutissa. Tilattujen ruokien noutoajan marketin noutopisteeseen sai yleensä seuraavalle päivälle. Kaupassa tavaroiden perässä pyöriminen ei voisi minua vähempää kiinnostaa, joten verkkotilauksesta tuli heti säännöllinen tapa. Kerran viikossa loppuviikosta tilaus sisään, ja ruokien nouto kaupasta iltapäivällä työmatkalla. Selvä muutos entiseen oli, että tulevan viikon ruuat tuli mietittyä melko tarkasti etukäteen, eikä ruokia päätynyt pakasteeseen. Kun neljän hengen viikon ruuat maksoi kerralla, summa tuntui isolta, mutta todennäköisesti kuukausitasolla ruokalasku oli pienempi muutaman euron keräilymaksuista huolimatta. Lisäksi säästyi aikaa ja hermoja. Yhden viikoittaisen tilauksen lisäksi kaupassa ei tarvinnut käydä kuin hakemassa satunnaisia maitopurkkeja tai tilauksesta unohtuneita tarvikkeita. Koronakeväänä moni muukin kiinnostui tilaamaan ruokansa verkkokaupasta, ja tilausaikoja ei meinannut saada millään. Juuri silloin, kun olisi halunnut välttää kauppareissuja, oli palattava haahuilemaan hyllyjen väliin. S-ryhmä kertoi joinakin kuukausina ruuan verkkokauppamyynnin jopa yli kolminkertaistuneen viime vuoteen verrattuna. Keskolla lisäys oli vielä suurempi. Kesällä tilausruuhka rauhoittui. Uskon, että moni ostaa ruokansa verkkokaupan kautta vielä korona-ajan jälkeenkin. Yksi puute systeemissä on: saunaoluita ei voi tilata noutopisteeseen, vaan ne on haettava entiseen tapaan myymälän puolelta. Siinä samalla voi tarttua mukaan myös joku punalappuinen yllätys pakasteeseen tuleville vuosille.