Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”En ole koskaan kokenut niin suurta arvottomuuden ja tyhjyyden tunnetta” – Tutkimus: naiset jäävät lapsettomuushoidoissa ja sen jälkeen yksin

”Koin itseni välineeksi, puolinaiseksi naisena, joka ei kyennyt ylläpitämään raskauksia. Koin huonommuutta ja lapsen yrittäminen oli väkinäistä, stressaavaa, elämä pyöri pelkästään hormonien ja kuukautiskierron ympärillä.” Jyväskylän yliopistossa tarkastettu Siru Lehdon tuore väitöstutkimus Pitkä matka äidiksi – Narratiivinen tutkimus äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen on koskettavaa luettavaa. Tutkimuksessa 33 tahatonta lapsettomuutta kokenutta ja hedelmöityshoitoja läpikäynyttä äitiä kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Tutkimus osoitti tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen tekevän äidiksi tulosta erilaista kuin luonnollisesti lapsen saaneilla. Tulokset osoittivat psykososiaalisen tuen jäävän lapsettomuuden hoidossa lisääntymisteknologian jalkoihin. Tarpeisiin vastaava ja ymmärtävä tuki voisi sujuvoittaa monen vanhemmaksi tuloa, ja sitä kautta lisätä perheiden hyvinvointia, tutkimuksessa todetaan. Lasta toivoville tukea Yksi viidestä, joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi neljästä, suomalaisesta kohtaa jossain elämänsä vaiheessa ei-toivottua lapsettomuutta. Omasta tahdosta riippumaton lapsettomuus ja sen yleisyys ovat Lehdon mukaan jääneet syntyvyyskeskustelussa varjoon, ja median lapsitoivepuhe näyttänyt osin siltä kuin jokainen voisi vapaasti valita, tuleeko vanhemmaksi. Väitöksen mukaan nyt tarvittaisiin tietoa juuri niistä, jotka lapsia yhä toivovat, jotta heidän lasten saamistaan olisi mahdollista tukea. ”En ole koskaan aikaisemmin elämässäni kokenut niin suurta arvottomuuden ja tyhjyyden tunnetta. Suru ja pettymykset sattuivat koko kehoon, pahimpina hetkinä koin pakottavaa tarvetta vahingoittaa itseäni, kehoani joka oli pettänyt minut.” Siru Lehto suosittelee tutkimuksensa pohjalta, että psykososiaalinen tuki olisi hedelmöityshoitopotilaille lakisääteistä, ja että psykologipalvelut olisivat automaattinen osa hoitoprosessia, kuten monissa muissa Euroopan maissa. ”Kukaan ei siellä hoitopaikassa koskaan kysynyt, miten mä jaksan. Koskaan. Sä oot siellä vähän niinku liukuhihnalla.” Moni kertoi kokeneensa, että heidän tuen tarpeensa oli ohitettu tai sitä ei yksinkertaistesti ollut huomattu. Avoimuutta tarvitaan Tärkeää olisi, ettei raskaiden hoitojen kanssa jättäydyttäisi myöskään tahallaan yksin. Suuri osa tutkimuksen naisista ei ollut puolisonsa lisäksi kertonut lapsettomuudestaan kenellekään. Äitiyden rakentaminen oli melko armotonta ja yksinäistä kamppailua. Moni naisista koki jopa, ettei saanut tukea tai ymmärrystä myöskään puolisoltaan. Yleisyydestään huolimatta tahaton lapsettomuus ja sen jälkeinen äidiksi tulo ovat tutkimuksen mukaan kokemuksina yhä usein muilta kätkettyjä ja siksi muille myös näkymättömiä. Vahva menettämisen pelko Raskaaksi tulon ja lapsen syntymisen oletetaan helposti pyyhkivän kaiken ikävän pois. Hedelmöityshoitojen jälkeen raskaaksi tulleilla naisilla on kuitenkin todettu luonnollisesti raskaaksi tulleita naisia merkittävästi enemmän esimerkiksi erilaisia pelkoja, kuten vauvan menettämisen pelko. ”Missään vaiheessa raskautta en uskaltanut antaa periksi ilolle, että vauva on todella tulossa meille kaiken tämän jälkeen.” Kun raskausaikana ei uskallettu valmistautua vauvan tuloon, myös suhde syntyneeseen vauvaan muodostui toisilla hitaasti – vaikka lapsesta oltiin hyvin kiitollisia. Moni kuvasi myös suorittavansa äitiyttä ja pyrkivänsä tekemään kaiken mahdollisimman hyvin nyt, kun vihdoin oli äidiksi tullut. ”Välillä ehkä vaadin itseltäni liikoja. Olen välillä tuntenut suorituspaineita siitä, että olisin hyvä äiti. En ole halunnut pyytää apua lapsenhoitoon koska olen ajatellut, että nyt täytyy pärjätä kun tätä olen halunnut.” Äitiys oli kertomuksissa hyvin sitoutunutta, lapsikeskeistä ja läsnä olevaa. Kuulostaa hyvältä, mutta vastapainoksi väsymyksestä ja muista äitiyteen liittyvistä negatiivisista tunteista koettiin huonoa omaatuntoa – naiset kertoivat, ettei heillä mielestään ollut oikeutta valittaa. S itaatit ovat väitöstutkimukseen haastateltujen naisten kommentteja.